Idolini Jari Sarasvuo on näemmä löytänyt Timothy Ferrissin “eustressin”. Lamaa pataan vaan ja piiskaa velliperseille! Kyllä tätä lamanarinaa on taas kuultukin. :-D

Tänään on talvipäivänseisaus, eli se päivä vuodesta jolloin päivä on lyhyimmillään. Ja voi pojat, kyllä se onkin sitä. Sisällä täytyy käyttää valoja keskipäivälläkin koska ulkona oleva paksu pilvimatto peittää sen lyhyenkin auringonvalon hetken.

Mutta tässä on aihetta juhlaan: tällaisena päivänä on hauska käydä Gaismassa toteamassa miten päivä alkaa tästä eteenpäin taas pidentyä. Parin kuukauden päästä helpottaa.

Pinserin lelutestissä TVkaista-digiboksi.

TVkaistasta kuultiin ensimmäisen kerran syksyllä 2006, jolloin palveluun suhtauduttiin vielä innostuneen skeptisesti. Palvelu, jossa kaikki televisiosta tulleet ohjelmat tallentuvat automaattisesti valtavan kokoiselle verkkolevylle oli liian hyvää ollakseen totta. TVkaista joutuikin melkein välittömästi televisioyhtiöiden hampaisiin ja katosi verkosta.

Nyt, pari vuotta myöhemmin, TVkaista on tullut takaisin, saavuttanut vakiintuneen aseman ja tv-yhtiötkin ovat hyväksyneet sen olemassaolon.

Mikä ihmeen TVkaista?

Ideana on siis se, että TVkaista tallentaa automaattisesti kaikki kahden edellisen viikon aikana televisiosta tulleet ohjelmat. Jos vaikka viime viikon Idols-finaali jäi katsomatta, ohjelma löytyy edelleen TVkaistasta ja sen saa nähtäväkseen parilla napin painalluksella. Ilman erillisiä ajastamisia!

Aluksi TVkaistaa katseltiin vain tietokoneen kautta, mutta viime kuukausien aikana tarjonta on kasvanut ripeästi ja nyt valittavana onkin kokonainen arsenaali erilaisia katselutapoja. Tietokoneen lisäksi TVkaistaa voi katsoa kännykällä, iPodilla, pelikonsolilla ja nykyään myös tavallisesta televisiosta TVkaistan oman digiboksin avulla.

Televisioon liitettävä laite tekee tallenteiden katselusta niin helppoa, että TVkaista alkaa olla tavalliselle sohvaperunallekin varteenotettava vaihtoehto. Me täällä Pinserissä päätimmekin tutkia purkkia hieman tarkemmin.

TVkaista-digiboksi testissä

TVkaistan digiboksi on ulkonäöltään poikkeuksellisen tyylikäs perinteiseen perusboksiin verrattuna. Laitteen etupaneeli on kiiltävän musta, eikä siinä ole kuin virran päälläoloa ilmaiseva merkkivalo. Digiboksi liitetään televisioon joko Scart- tai HDMI-kaapelilla. Teräväpiirtotelevisioiden omistajia ilahduttaa se, että boksista tulee ulos skaalattua 720p/1080i-signaalia.

Kuvassa TVkaista-digiboksi (pinon keskimmäisenä satelliitti- ja antennidigiboksin välissä).

Lisäksi boksin takana on Ethernet-liitin verkkojohtoa varten. Tämä on tarpeellinen, koska tallennetut ohjelmat tulevat laitteeseen Internet-yhteyttä pitkin. TVkaista-boksi ei tue langatonta verkkoa, joten jos kotitalouden laajakaistamodeemi on jossain muualla kuin olohuoneessa, on joko varauduttava pitkän verkkojohdon vetämiseen, hankittava laite joka muuttaa langattoman verkon johdolliseksi tai tuotava verkko olohuoneeseen sähköjohtoja pitkin (tähän tarkoitukseen sopivat erinomaisesti ns. HomePlug-adapterit, joista tulee lähiaikoina oma lelutestinsä).

TVkaistasta haaveilevan on jo ennen hankkimista hyvä varmistaa laajakaistayhteytensä nopeus, sillä täyslaatuisen kuvan katselemiseksi vaaditaan 8 megabitin laajakaistayhteys. Hitaammillakin yhteyksillä voi käyttää TVkaistan verkkosivuilta löytyviä pakattuja lähetyksiä, mutta TVkaista-boksi toimii siis vain nopeilla laajakaistayhteyksillä.

Käyttöönotto

Boksin käyttöönotto sujuu helposti mukana tulevan suomenkielisen ohjeen avulla. Ensimmäinen käynnistys kestää pitkään mutta ohjeiden ansiosta kuvan näkyviin tulemista malttaa odottaa kärsivällisesti. Asennuksen yhteydessä kirjoitetaan myös TVkaistan käyttäjätunnus ja salasana (rekisteröityminen TVkaistaan on siis suoritettu jo ennemmin). Salasanojen kirjoittaminen kaukosäätimellä ei ole erityisen mukavaa, mutta tämä tarvitsee tehdä onneksi vain kerran - boksi muistaa annetun tunnuksen ja salasanan.

Laitteen kaukosäädin on melkoisen heikkolaatuinen. Aluksi naureskelin ohjekirjassa olleelle neuvolle, joka kehoittaa sijoittamaan boksin aivan hyllyn etureunaan jotta kaukosäädin toimisi oikein. Osoittautui kuitenkin että neuvo oli ihan paikallaan - taaemmas hyllyyn sijoitettu boksi ei ottanut kaukosäätimen komentoja kunnolla vastaan ja vasta eteenpäin vedettynä kaukosäätimen painallukset rekisteröityivät kunnolla. Siltikin kaukosäätimellä täytyy tähdätä suoraan boksiin päin, jotta komennot menevät kunnolla perille.

TVkaistan digiboksi toimii myös tavallisena digiboksina, eli sillä voi katsella antennin kautta tulevia lähetyksiä ja siihen voi kytkeä maksu-tv-kortin. Koska meillä on kuitenkin digibokseja jo useampikin kappale ennestään (katso kuva), en kytkenyt laitteeseen antennikaapelia vaan keskityn vain TVkaista-osuuden testailuun.

Ohjelmien katselu

Kaukosäätimen näppäimen painallus tuo näkyville TVkaistan käyttöliittymän. Käyttö ei voisi olla helpompaa: ruudulta valitaan päivä kahden edellisviikon ajalta ja haluttu kanava (TVkaista tallentaa Ylen kanavia, MTV3:a, Nelosta, Subia, Jimiä, Voicea ja Urheilukanavaa). Näkyviin tulee lista ko. päivänä tulleista ohjelmista.

Kuvassa TVkaistan ohjelmalistaus (klikkaa kuva suuremmaksi).

OK-napin painallus ohjelman nimen päällä tuo näkyviin ohjelman lisätietoruudun josta pääsee toisella painalluksella katselemaan itse ohjelmaa. Toiston käynnistymiseen kuluu muutama sekunti boksin ottaessa yhteyttä TVkaistan palvelimiin.

Kuvassa ohjelman esittely TVkaistasta.

Itse ohjelman katselu ei eroa tavallisesta television katselusta juuri lainkaan. Kuvanlaatu on käytännössä sama kuin “perinteisessä” digi-tv:ssä (signaalin pitäisi olla ihan sama, mutta itse huomaan kuvassa pientä pehmeyttä toiseen digiboksiini verratessa - tämä saattaa tosin johtua ihan laitteistojen eroista). Tekstityksetkin toimivat kuten pitääkin.

Havaitsin pidempää ohjelmaa katsoessani muutaman kerran parin sekunnin mittaisia kuvan hyytymisiä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että alueemme puhelinkaapelit ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja siksi laajakaistamme nopeus on melkein, mutta ei aivan 8 mbps. Jos verkkoyhteyttä käyttää samaan aikaan ahkeraan surffailuun, on silläkin välittömästi vaikutusta kuvan laatuun. Vielä nopeammilla laajakaistayhteyksillä on mahdollista surffailla raskailla verkkosivuilla yhtäaikaa TVkaistan katselun kanssa ilman katselun pätkimistä.

Pätkäisyt ovat kuitenkin sikäli harmittomia, että ohjelma jatkuu nopeasti pysähtyneestä kohdasta eivätkä aiheuta sen enempää harmia. Lisäksi kuvaan tuli mosaiikkihäiriöitä niin ikään muutaman kerran tunnin aikana, mutta se on käsittääkseni ihan normaali digi-tv:n ominaisuus ;-)

Kuvassa itsenäisyyspäivän vastaanotto katseltuna TVkaista-digiboksista. Ruudulle on tuotu näkyviin myös boksin informaatiopalkki (palkki on normaalisti piilotettu ohjelman katselun aikana). Suurennetussa kuvassa (klikkaamalla) näkyvä raidoitus johtuu kamerasta, eikä sitä näy paljain silmin televisiota katsellessa.

Aivan kuten tallentavissa digibokseissa, katseltavan ohjelman voi pysäyttää kaukosäätimen Pause-näppäimellä ja jatkaa Playllä. Ohjelmassa voi myös hypätä eteen- ja taaksepäin puolen minuutin hyppäyksinä tai siirtyä suoraan tiettyyn kohtaan ohjelman sisällä antamalla minuuttimäärän ohjelman alusta.

Pieniä kauneusvirheitä

Kaukosäätimessä on myös napit kelaukselle, mutta nykyisessä digiboksin versiossa niistä tuli näkyviin vain virheilmoitus, eli kelaus ei siis toimi. Kaukosäätimen WWW-painike sen sijaan toimii ja tuo näkyviin ihan kelvollisen oloisen nettiselaimen. Sen avulla voi tarkistaa nopeasti vaikkapa tuoreimmat uutiset.

Mukana tulleet ohjeet varoittelevat myös mahdollisista epäyhteensopivuuksista tiettyjen internet-operaattorien kanssa. Ongelmat voi kiertää käyttämällä palomuurilla ja NAT:lla varustettua ADSL-modeemia (yleensä ne ovatkin tällaisia). Jos nämä termit ovat ihan vieraita, oman nettiyhteyden yhteensopivuus kannattaa varmistaa TVkaistan asiakaspalvelusta.

Heitetäänkö vanhat boksit pihalle?

Kaikenkaikkiaan TVkaistan digiboksi vaikuttaa melko hyvältä hankinnalta. Se ei kuitenkaan korvaa täydellisesti tallentavaa digiboksia, sillä TV:sta katseltavaa suoraa lähetystä ei voi pysäyttää (=taukotallennus). TV:stä tulleet ohjelmat ovat katseltavissa TVkaistan kautta melko nopeasti tallennuksen loputtua, mutta koska tallennuksiin on jätetty loppuun myöhästymisvaraa ja palvelimet suorittavat niille jonkinlaista käsittelyä, ihan välittömästi ohjelmat eivät ole saatavilla.

Ohjelmia voi tallentaa pidemmäksi ajaksi vain rajoitetusti. TVkaista mahdollistaa ohjelman merkitsemisen suosikiksi, jolloin se tulee näkyviin tallennepankkiin ja pysyy siellä niin kauan kunnes se poistetaan käsin. Tallennepankissa voi olla kuitenkin vain kymmenen ohjelmaa.

Tallennepankkiin tallennettujen ja muiden kahden edellisviikon aikana tulleiden ohjelmien edelleenkäsittely on TVkaistan kanssa monipuolista. TVkaistahan on tallennepankkeineen käytössä myös nettisivujen kautta. Siellä ohjelmat voi kopioida omalle tietokoneelleen monissa eri tiedostomuodoissa - esim. pakkaamattomana TS:nä tai pakattuna MPEG4:nä. Tietokoneella ohjelmat voi polttaa vaikkapa DVD-levylle.

Lisäominaisuuksia netissä

TVkaistan nettisivut mahdollistavat televisio-ohjelmien katselun myös muualla kuin kotisohvalla. Ohjelmista on tarjolla täyslaatuisten versioiden lisäksi myös pakatut versiot, jolloin niitä voi katsella vaikkapa nettikahvilassa matkalla ollessaan tai kännykkäyhteyden yli bussissa.

Kerrassaan kiehtova ominaisuus on ohjelmien tuominen kannettaviin laitteisiin. TVkaistan nettisivuilla voi hakea ohjelmia sanahaulla ja hakujen tulokset voi tilata podcast-syötteenä kannettaviin laitteisiin. Tämän jälkeen kaikki hakusanaan täsmäävät tv-ohjelmat kopioituvat automaattisesti pakatussa muodossa kannettavaan laitteeseen. Olen esimerkiksi tilannut iTunesiini TVkaistan hakusanan “Frasier”, jolloin jokainen tv:stä tullut Frasierin jakso kopioituu automaattisesti iPodiini synkronoidessani sen tietokoneen kanssa. Erinomainen ominaisuus esimerkiksi paljon junassa matkustaville!

Podcast-haku toimii kokeillusti ainakin iPodin, iPhonen ja Nokia N810:n kanssa (video center -sovelluksen avulla), mutta luulen että sen saa toimimaan myös muissa Nokian N-sarjan videotuella varustetuissa puhelimissa sekä video-ominaisuuksilla varustetuissa mp3-soittimissa. iPhonessa TVkaistaa voi katsoa lisäksi suoraan verkon yli.

Jos kotoa löytyy Playstation 3, TVkaistan digiboksin hankinta lienee turhaa, koska pleikkari osaa myös toistaa TVkaistan ohjelmat televisiossa. Ja televisioon kytketty tietokonehan käy niin ikään toistovälineestä - tosin ohjelmien valitseminen WWW-selaimen listasta ei suju kaukosäätimellä yhtä näppärästi kuin digiboksin avulla.

Kuuleman mukaan TVkaistasta on tullut melkoisen suosittu ulkomailla asuvien suomalaisten keskuudessa - onhan se kerrassaan erinomainen tapa saada kotimaan ohjelmia näkyviin netin yli.  Helppokäyttöisyydessään ja monipuolisuudessaan TVkaista onkin jotain sellaista, mitä television olisi pitänyt olla jo pitkään.

Plussat:
+ Laitteen tyylikäs ulkonäkö
+ Helppo tapa katsella tv-ohjelmia juuri silloin kuin haluaa
+ TVkaistan erittäin monipuoliset katselumahdollisuudet

Miinukset:
- Heikko kaukosäädin
- Digiboksin lievä keskeneräisyys

Yhteenveto:
TVkaistan digiboksi tuo TVkaistan erinomaiset ominaisuudet myös tavallisen sohvaperunan ulottuville. Kahden edellisviikon aikana tulleiden tv-ohjelmien katselu on erittäin helppoa. Kunhan vielä jäljellä olevat pikkupuutteet korjataan, laitetta voi suositella lämpimästi niille, jotka haluavat katsella tv:tä omien aikataulujensa mukaan.

TVkaistan käyttö maksaa n. 10 euroa kuukaudessa (kestotilauksena) ja TVkaista-digiboksi maksaa 249 euroa. Lisäksi on syytä muistaa, että TVkaistan katselijan tulee maksaa tv-maksu, aivan kuten muidenkin televisiota katselevien.

Jouluyllätys!

TVkaista tarjoaa joulutarjouksena Pinserin lukijoille ilmaisen viikon mittaisen kokeilukäytön. Rekisteröidy tämän linkin kautta TVkaistaan ja voit käyttää palvelua viikon ajan maksutta.

Kokeile vaikka joulunpyhinä :-) Huomaa, että ohjelmien tallennus alkaa vasta siitä hetkestä kun rekisteröidyt.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista (ja hieman muustakin). Aiemmin testattu mm.: Saddleback Leather -laukku, Axbo, Macbook Air ja mokkula. Lähitulevaisuudessa lisää testejä ajankohdan mielenkiintoisimmista leluista! Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Innostuinpa kerran laskemaan, miten monta internettiin kytkettyä laitetta kotoa löytyy ja päädyin tulokseen 15. Kuka pistää paremmaksi?

Laitteeksi kelpuutetaan siis kaikki sellaiset vekottimet, joilla on IP-numero ja jotka ovat käytössä (joko päällä tai napinpainalluksen päässä nettiin kytkeytymisestä).

Haastan meemin jatkajaksi Tuomaksen ja Teron. Ja tietty muutkin mukaan kanssa, joko kommenteissa tai omassa blogissa.

Työläppärissäni, kesällä uusitussa Thinkpad T61p:ssä kestää akku normaalikäytössä n. tunnin ja 50 minuuttia. Sanoisin että melko naurettavaa.

Kotona sohva-mac jaksaa surffailua kolmesta viiteen tuntia riippuen siitä, miten kirkkaaksi näyttö on säädetty ja miten paljon koneella katselee Youtubea.

Löytyipä lopultakin syy sille, miksi Pinseriin RSS-feedin kautta tullut liikenne oli hiipunut olemattomiin. (Varoitus: tämä juttu sisältää runsaasti teknosisältöä :)

Kaiken takana oli muutama viikko sitten tapahtunut Feedburner-tilini siirto Googlen Feedburneriin. Molemmat Feedburnerit ovat käytännössä samanlaisia, mutta Googlen versio mahdollistaa Adsense-mainoksien upottamisen myös syötteen sisään.

Tuosta taas seurasi se, että Pinserin RSS-feediä hakeva Feedburner-agentti siirtyi toiseen, Googlen hallussa olevaan osoitteeseen. Jostain syystä tämä osoite on joutunut Project Honeypotin mustalle listalle oletettavasti spammerien käyttämänä osoitteena.

Pinserin Wordpressissä käytössä oleva Bad Behaviour -plugin käyttää kyseistä listaa hyväkseen estäen pääsyn kaikilta mustalla listalla olevilta sivustoilta. Niinpä tapahtumaketjun seurauksena oli se, että  Googlen Feedburner ei pystynyt lukemaan Pinserin RSS-syötettä ja tämän takia syötteeseen tehdyt muutokset eivät välittyneet kunnolla lukijoille.

Ratkaisu ongelmaan oli poistaa väliaikaisesti Honeypotin musta lista käytöstä. Sivustolle pääsee nyt siis entistä enemmän sähköpostiosoitteita metsästäviä spammereita, mutta Pinserin lukeminen sujuu taas yhtä jouheasti kuin ennen.

Tämä tiedoksi muille Bad Behaviour -pluginia ja Googlen Feedburneria käyttäville.

Pinserissäkin useasti kehuttu ja hehkutettu Jaiku on ollut pahassa alamäessä jo pitkään. Sen jälkeen kun Google osti Jaikun, palvelu on kärsinyt hidasteluista ja katkoksista, ja sen kehitystyö on näyttänyt pysähtyvän kuin seinään. Harmi sinänsä, sillä Jaikussa on  poikkeuksellisen mukava yhteisö.

Itselläni Jaikun käyttö on hiipunut koko ajan enemmän ja käytön lopettaminen on käynyt useasti mielessä. Viikko sitten otin Jaiku-sovelluksen pois kännykästä sillä se tuntui toimivan päivä päivältä huonommin. Yksi kerrallaan monet Jaikuilijat lopettavat palvelun käytön, jotkut hiljaisesti, jotkut näyttävämmin (tänä viikonloppuna esim. Kari).

Mitä tilalle? Maailma on täynnä kehittyviä yhteisöpalveluita, joista tällä hetkellä toimivimpia Jaikun lisäksi ovat Facebook ja Twitter. Identica on myös varteenotettava yrittäjä, mutta paljon edellisiä pienempi. Jää nähtäväksi tuleeko mistään toimivaa korvaajaa Jaikulle - itse hengailen kaikissa palveluissa (tunnuksella “samikki” - tervetuloa kontaktiksi) ja käytän vain niitä missä minulla on hauskaa.

Tai ehkä alankin keskittyä taas pelkkään blogin päivittämiseen.

Onnistuin torstaina rikkomaan Pinserin blogiohjelmiston käyttämän tietokannan huolimattomalla säätämisellä. Enkä tietenkään ollut ottanut varmuuskopiota ennen säätämisen aloittamista. Ei näin.

Onni onnettomuudessa tuli kuitenkin Nebulan suunnasta: hajonneesta kannasta löytyi tuore varmuuskopio ja sen avulla Pinseri saatiin kuntoon.

Ainoaksi muistoksi tapahtuneesta jäi se, että torstaiyön ja perjantai-illan välillä kirjoitetut kommentit valitettavasti katosivat taivaan tuuliin. Pahoitteluni.

Tarinan opetus on harvinaisen selvä: muista varmuuskopioida tietosi usein, etenkin jos aiot tehdä säätötoimenpiteitä.

Perinteinen Joulupatakeräys on alkanut reippaasti tänäkin vuonna ja bloggaajien potti tuottaa hyvää mieltä niin lahjan antaijille kuin saajille.

Sain lopultakin jouluvalot asennettua tänään. Harmi vain että ulkona tulee reippaasti vettä ja viime viikolla tulleesta lumesta ei ole tietoakaan. Jätänpä siis kuvankin ottamisen siihen kun (jos) saadaan vielä lunta. 

Tilastoista päätellen Feedburner on viime viikolla sotkenut jotain Pinserin RSS-syötteen kanssa. En päässyt itse koko viikolla katsomaan tilastoja, ja nyt kun ne taas toimivat, syötteelle raportoidaan vain pari näyttökertaa. Koen sen kovin vaikeaksi uskoa - luulisin teitä lukijoita olevan hieman enemmän. Toivottavasti syötteet toimivat tällä viikolla paremmin.

Joku on ehkä huomannutkin, että olen joulukuusta 2006 alkaen antanut lukijoille linkkivinkkejä Metro-lehdessä neljä kertaa viikossa ja samoja juttuja on julkaistu myös Vartissa. Linkkisuositukset ilmestyvät jatkossa myös Metro-liven saitilla Surffi-Akatemia-blogissa.

Pinserin lelutestissä Saddleback Leather -laukku.

Ajan patinoimat käytössä kuluneet esineet ovat yksi heikkouksistani. Nelisen vuotta sitten innostuin Moleskineistä: muistikirjoista, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat kulkeneet arkeologin mukana seikkailusta toiseen ja selvinneet lukuisista hankalista paikoista.

Mutta millaista laukkua seikkaileva egyptologi käyttäisi? Tähän löytyi vastaus joitain kuukausia sitten löytäessäni Saddleback Leatherin sivut. Olin myyty mies heti luettuani firman tunnuslauseen: “Näistä perillisesi tappelevat kuolemasi jälkeen”. Yrityksen perustajan Dave Munsonin tarina seikkailuistaan etsiessään täydellistä laukkua ja löytämästään vanhasta meksikolaisesta laukuntekijästä olivat hyvin vetoavia, mutta valokuvat Saddlebackin laukuista vakuuttivat minut lopullisesti.

Saddleback Leatherin laukut on tehty paksusta laadukkaasta nahasta ja niistä on jätetty pois kaikki helposti rikkoutuva kuten vetoketjut, tarranauhat tai kankaiset osat. Yritys myöntääkin laukuilleen reteästi 400 vuoden takuun! Laukut tietysti kuluvat käytössä, mutta se tekee niistä aina vain paremman näköisiä. Parin vuoden seikkailujen jälkeen laukku alkaa näyttää Indiana Jonesin laukulta.

Pakkohan tällainen siis oli ostaa. Saddleback Leatherilla on verkkosivujen lisäksi myös kauppapaikka eBayssä, josta sainkin napattua haluamani kaltaisen nahkasalkun huomattavalla alennuksella. Muutaman viikon odottelun jälkeen laukku löysi tiensä Teksasista Kangasalle, tullin kautta toki.

Pakettia avatessa ensivaikutelma tuli nenän kautta. Tuoreen nahan haju oli huumaava ja mieleen tulivat lapsuuden käynnit kenkäkaupassa. Laukku oli myös painava. Siinä ei todellakaan oltu säästelty materiaaleissa - mainoslauseet krokotiilin leukoja kestävästä materiaalista eivät taidakaan olla tuulesta temmattuja. Soljet ja renkaat olivat paksua kilahtelevaa metallia.

Large-kokoinen laukku oli juuri sopiva hieman pullealle 15-tuumaiselle työläppärille. Tietokone vei laukun sisältä toisen osaston, ja toinen jäi vielä vapaaksi muuntajalle, Filofaxille ja sekalaiselle tavaralle. Pienet taskut reunassa olivat mainio säilytyspaikka muistitikuille ja mokkulalle. Moleskinekin mahtuu erinomaisesti mukaan.

Olin jo ehtinyt saada pari ohjetta sähköpostissa odotellessani laukkua saapuvaksi: niissä mm. opetettiin että laukku näyttää nyt hyvältä, mutta muutaman kuukauden päästä se näyttää vielä paremmalta. Todella kooli laukusta tulee vasta vuoden-parin käytön jälkeen. Nahka kestää lähestulkoon mitä vain, mutta sitä on hyvä hoitaa silloin tällöin. Tahrat tulee pestä satulasaippualla, tietysti.

Saddleback Leatherin laukku ei tosiaankaan ole mikään Luis Vuitton tai vastaava neitipoikien laukku (kuten Dave sanoisi) vaan tilava, käytännöllinen ja tehty kestämään kulutusta. Tilaa laukussa on juuri sopivasti ja sen lisäosat ovat harkittuja. Kantohihnan voi kiinnittää kahvan alla olevaan solkeen, jonka jälkeen laukusta tulikin reppu. Päädyissä ja alla oleviin renkaisiin voi kiinnittää soljilla roikkumaan lisätavaraa. Ekstrahihnat kulkevat laukun ympäri, joten niiden avulla mukana voi kantaa vaikka kameran jalustaa, sateenvarjoa tai makuupussia. Käypä hihna jopa vyönkin korvikkeesta kapealanteisille.

Painon lisäksi ainoa vastaan tullut huono puoli laukussa on se, että se menee hieman hukkaan kulkiessaan auton takapenkillä ja junan tavarahyllyllä. Tämä laukku on tehty seikkailemaan pölyisillä hiekka-aavikoilla, avarissa vuoristomaisemissa ja kiireisissä suurkaupungeissa, kantamaan mukanaan kulunutta Moleskineä ja naarmuista järjestelmäkameraa pahaisen Thinkpadin sijasta.

Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista (ja hieman muustakin). Aiemmin testattu mm.: Axbo, Macbook Air ja mokkula. Lähitulevaisuudessa lisää testejä ajankohdan mielenkiintoisimmista leluista! Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.

Tänään ostin kaupasta 20 metriä sähköjohtoa. Jatkojohtojen ostaminen on yksi oudoista tavoistani.

Tarkoituksena on jonain lähipäivänä kääriä omenapuu vuotuiseen valomereen, eli valaista oksat Markslöjdin jouluvaloillamme. Voin muuten suositella lämpimästi kyseisiä Chrissline-sarjaan kuuluvia jouluvaloja: ne eivät tarvitse muuntajia, niitä voi jatkaa ja yhdistellä mitä moninaisimmiksi kuvioiksi, ja värisävy on juuri oikea lämpimänvalkoinen. 

Mikä parasta, sarjaa voi täydentää uudella osalla joka vuosi - etenkin joulunjälkeisten alennusmyyntien aikaan. Seuraavaksi ohjelmassa onkin tutkia kaapeistani, millaisia yllätyksiä tulin ostaneeksi itselleni viime tammikuussa.

Valokuvaa tämän vuoden valoista ei vielä ole, mutta yllä jouluvalokuva viime vuodelta. Tällä olisi tarkoitus mennä tänäkin vuonna!

Ai mihin tarvitaan 20 metriä sähköjohtoa? Tyypilliseen tapaani unohdin edellisen jatkojohdon vuodeksi säiden armoille, joten ajattelin ihan vain varmuuden vuoksi päivittää johdon vähemmän kärsineeseen versioon. :)