Oletko vielä törmännyt villiin kirjaan? Villiintyneen kirjan voi löytää vaikkapa puiston penkiltä tai kahvilan pöydältä. Löytäjä saa ottaa kirjan mukaansa ja lukea sen läpi. Kun kirjan on lukenut, se tulee jättää takaisin luontoon seuraavan ohikulkijan otettavaksi. Idea on saanut alkunsa Kansas Citystä ja on nykyään suosittua huvia valtameren toisella puolella. Hauskaksi villikirjat tekee niiden interaktiivisuus:
Jokaisen kirjan kannessa on tarra, joka kertoo kirjan käyttötarkoituksesta ja sisältää ohjeet. Sen lisäksi tarrassa on sarjanumero, jonka avulla kirjan voi rekisteröidä bookcrossing.com:issa. Lukija voi täällä kertoa kirjan löytöpaikasta ja siitä, minne se on jätetty jatkamaan vaellustaan. Kirjan vapauttaja voi seurata kirjansa kulkua maailmalla.
Idea on oikein hauska, eikä se rajoitu pelkästään kirjoihin. Internetistä löytyy palveluita, joiden avulla voi seurata vaikkapa setelien matkaa maailmalla syöttämällä sisään setelin sarjanumeron.
Oikein kiehtova projekti on Kevin Foxin Cameo, jossa ideana on jättää kertakäyttökamera näkyville. Ohikulkija poimii kameran, ottaa sillä yhden kuvan ja jättää kameran johonkin toiseen paikkaan seuraavalle ohikulkijalle. Viimeisen kuvan ottanut lähettää sitten kameran filmeineen kehitettäväksi Kevin Foxille, joka laittaa kuvat näkyviin verkkoon. Kameran mukana seuraa ohjeita ja palautuskirjekuori, jonka postimaksu on maksettu.
Jonain kauniina päivänä käynnistän vielä Cameo- ja villikirja-projektit täällä kotisuomessakin…
Suomessa taitaa vain olla kirjat turhan kalliita kiertoon laitettavaksi. Tai no… Toi olis hyvä tapa päästä noista mun parista divarista ostamastani karseesta teoksesta eroon. Mut kertakäyttökamerat on ainaskin sellaisia, ettei ne varmaan palaudu.
Se on muuten Kevin Fox, miehen sivut toki löytyvät osoitteesta http://www.fury.com . . . :)
Mutta voisipa kyllä katsahtaa, josko kirjahyllystä löytyisi jotain puolijoutavaa, jonka laittaa kiertoon.
Hupsis – kiitti korjauksesta, laitoin nimen oikein. :-)