Onnistuin muuttamaan TOAS:ilta (Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö) ensimmäisen kerran vuonna 1987. Tuolloin jätin jäähyväiset jokseenkin karmaisevalle solulle Hervannassa. Ajattelin, että aikansa kutakin, mutta päästiinpä pois sentään. Opiskelun alkuvaiheet olivat ohi, parempi tulevaisuus odotti.

Jee rait. Toisen kerran törmäsin TOAS:iin 1990-luvun lopussa. Asuimme vuokralla ns. Tampellan taloissa Rauhaniemessä, keskellä 1970-luvun rapistuvaa elementti-idylliä. Äkkiä TOAS osti talot. Alkoi mielenkiintoinen asumisvaihe.

Ensimmäiseksi saapui irtisanomisilmoitus. Sen jälkeen se vähin äänin peruttiin. Asukkaista osa oli noussut vastarintaan ja todennut irtisanomisen selkeästi laittomaksi. Palkkioksi meitä muistettiin takuumaksulla. V aihtoehtoja oli tasan yksi. Maksa tämä kahden tonnin kiristysraha tai vanhaa vuokrasopimustasi ei muuteta uudenlaiseksi. Seuraus: häätö.

Rahaa maksellessani arvasin, että tämä lahjus on nyt kilahtanut kirstuun ja sitä en sen koommin näe. Aloimme katsella omaa taloa entistä tarmokkaammin. Varsinainen show alkoikin siinä vaiheessa, kun olimme muuttamassa pois.

Arvelimme, että emme juuri jouda siivoilemaan asuntoamme muuton yhteydessä, koska menossa oli monenlaista tärkeämpää projektia. Niinpä soitin isännöitsijälle, ja kysyin mitä TOAS loppusiivouksesta veloittaa. Kävi ilmi, että tällaista monimutkaista asiaa on mahdoton arvioida etukäteen. Uskoin tässä vaiheessa vakaasti, että siivouksen ei tarvitsisi olla kovin perinpohjainen, olihan asunto selkeästi remontin tarpeessa.

Kylpyhuoneessamme oli tapetti halki, vesieristeet rikki ja lattian alla ilmeisen märkää. Olimme moneen otteeseen tehneet vikailmoituksen, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Päättelimme, että remontti tulisi jälkeemme. Samassa uusittaisiin muut tilat, joita ilmeisesti oli laiteltu viimeksi 1974 tapetointia ja keittiön maalaamista lukuun ottamatta.

Yllätys! Isännöitsijä ilmoitti muuttomme jälkeen, että remontti on tarpeeton. Kylpyhuone ja kaikki muut tilat ovat erinomaisessa kunnossa. Sen sijaan siivouksesta tulemme saamaan laskun. LASKUN? Eikö 2000 markkaa riittänyt pienen kolmion siivoamiseen? Hämmästyin, sillä olin nähnyt aiemmin “siivoojia”, jotka illan hämärässä liikkuivat tyhjän Chiquita-laatikon ja muutaman rätin kanssa TOAS:in hallinnoimissa tiloissa. He eivät vaikuttaneet huippuammattilaisilta, joiden tuntihinta hipoo tonnin rajaa.

Ehei, saisimme maksaa tonnin (!) lisää. Muuttoliikkeen jäljeltä rapussa löytyi naarmuja, joten sekin vahattaisiin meidän kustannuksellamme. Sitäpaitsi (vuonna 1974 taloon hankittu) hella oli ollut “hyvin likainen”. Hyi, mikä häpeä. Olisipa mielenkiintoista tietää, maksoiko vanhan kuuraaminen enemmän kuin uuden osto. TOAS:ille se lienee samantekevää, koska asiakas maksoi.

Toivon mukaan TOAS on hävinnyt elämästäni lopullisesti. Minua askarruttaa vain yksi asia. Ehtivätkö uudet asukkaat altistua kylpyhuoneen homeille, jos he opiskelevat hyvin rivakasti?