Syksyllä alkaa täällä Suomessakin näkyä telkkarista tuttujen kehuma sarja, nimeltään 24. Se koostuu 24:stä tunnin mittaisesta jaksosta, jotka kertovat yhden vuorokauden aikana tapahtuvan tarinan. Tapahtumat etenevät reaaliajassa: yhden jakson aikana näytetään 60 minuutin verran päähenkilöiden elämää ja sarjan kello käy yhtä nopeasti kuin katsojankin. Minuutit kuluvat myös mainoskatkon aikana. Seuraavan viikon jakso jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin. Hauska idea… minkähänlaisia muita reaaliaika-tv-sarjoja voisi keksiä?
“The Köykkäs“, jakso 238:
Tämä Reality Show -tyyppinen sarja kertoo Pinseristä tutuksi käyneen Sami Köykän ja hänen perheensä elämää päivä päivältä ja minuutti minuutilta. Tämän päivän jaksossa Sami matkustaa Tampereelta Kangasalle. Jakson alkupuolella seuraamme, kuinka hän myöhästyy bussista ja päättää hypätä seuraavaan pysäkille tulevaan autoon. Päivän episodi päättyy jännittävään kohtaan, jossa Sami istuu Kangasalan linja-autoasemalla tutkaillen jatkoyhteyksiä.
“Uusmedia“, jakso 31337:
Kolmannen tuotantokauden viimeinen jakso on cliffhanger: Seppo on saamassa valmiiksi CMS-sovellustaan. Kiihkeätempoisesssa jaksossa Seppo kirjoittaa kiivaasti koodia. Välillä hän naurahtaa kuivasti tietokoneensa ruudun nurkassa näkyvälle IRC-keskustelulle.
Viimeisellä kolmanneksella juoni saa uuden ennalta-arvaamattoman käänteen, kun Seppo lämmittää jauhelihapizzan. Sekuntiviisarin liike kuuluu matalana jysähtelynä seuratessamme pizzan jäähtymistä syömäkelpoiseksi. Polttaako Seppo kitalakensa?
“War Against Terrorism“, jaksot 30-38:
Uusi tuotantokausi alkaa kahden kuukauden mittaisella juonikaarella, jossa kovaksikeitetty kansainvälistä terrorismia tutkiva CIA:n agentti John O’Malley nukkuu virkistävän yöunen. (Spoilerivaroitus) Kauden huippukohtia ovat mm. kyljen kääntäminen jaksossa 32. Sarja on ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi eleetöntä jännitystä sisältävästä jaksosta 36, jossa John herää kesken uniensa, käy WC:ssä, juo lasin vettä ja tarkistaa lämpömittarin.
Reaaliaika-tv:n (tai ainakin piinaavan realismin ja tarkan dokumentoinnin) edeltäjänä voitaneen pitää Kalle Päätaloa, joka samankaltaisella, paikoin suorastaan ahdistavalla tarkkuudella kirjasi tapahtuneen. Pahkasika-lehden kirjakerho aiheesta totesikin joskus kutakuinkin seuraavin sanoin:
“Iijoki-sarjan 36. osa kertoo neljänsadan sivun verran aurinkoisesta kevätiltapäivästä Iijoella; Kalle korjaa potkukelkan jalaksia.”
Muita mukavia aiheita seurattavaksi olisivat mm. 3kk – 1,5 vuotta kestävä sarja siitä, miten masennuslääkkeet alkavat hitaasti mutta varmasti vaikuttaa. Cliffhangerina jossain sarjan puolivälissä annostuksen pienentäminen – odottaako synkkä pimeys taas sankariamme vai onnistuuko lääkityksen vähentäminen? Äläkä missaa kutkuttavaa jaksoa 22., jossa aletaan epäillä, että lääkitys ei pure ja sitä pitäisi ehkä korjata: tunnelmaltaan piinaava kymmenen minuutin kohtaus, jossa lääkäri selaa Farmaca Fennicaa ja potilas liikehtii levottomana tuolissaan parkkisakkojen pelossa.
24-sarjaa on kyllä pakko hieman kehua. Ensimmäinen kausi oli melkein loppuun saakka yhtä ilotulitusta, jossa jokainen sekunti oikeasti merkitsi jotain. Myönnän toki, että lopussa ideat hieman toistuivat, mutta yhtäkaikki upea sarja.