Nyt kun bloggaamisen aloittamisesta on tullut vuosi täyteen, voi alkaa muistella menneisyyttä… Edellinen blogini, Yössä, sai alkunsa 23.8.2001. Päivitystahti oli alussa kovin hidasta, varsinainen blogi-innostus oli tulossa vasta paljon myöhemmin. Yössä kuoli ja kuopattiin tämän vuoden keväällä aloittaessamme Riitan kanssa Pinseri-projektin.

Tähän aikaan vuosi sitten olimme käymässä Oslossa. Hauskana yllätyksenä matkalla kohtasimme samaan viikonloppuun sattuneet kuninkaalliset häät, joita täytyi sitten tietysti mennä kadunvarteen seuraamaan. Mitenkähän Mette-Maritin ja Hakonin ensimmäinen avioliittovuosi on mennyt? Kuvaa klikkaamalla pääset katselemaan Oslon matkakuvia.

Blogilistan surffailu muuttui tänä viikonloppuna astetta näppärämmäksi. Ruosteen Samulin tekemällä ohjelmalla saat bloglistan aukeamaan Mozillan sivupalkkiin. Absumista löytyy sama toiminto Internet Explorerin käyttäjille. Propseja molemmille!

Olisipa muuten hauska tietää, mistä tuo minunkin ahkerasti käyttämäni propsi-termi on alunperin peräisin.

Autotalliprojektikin tuli valmiiksi – sunnuntaina lakkasimme oven. Mahonginväri sopi oveen mainiosti. Valokuvia lopptuloksesta ehkä myöhemmin…

Uusi hiomakone toimii kuin junan vessa. Autotallin ovi ei ole varmaan vuosikausiin näyttänyt noin hyvältä. Sahanpurun peittämänä tietää tehneensä hommia :-)

Kioskilta haettu Mountain Dew maistui ihan aidolta, ehkä tosin hieman vähemmän makealta kuin Atlantin toisella puolella? Imelyys kuuluu kuitenkin juoman luonteeseen, joten ei ihme että kaikille ei maistu.

Vielä pari tuntia Frasierin uusiin jaksoihin. Saapa nähdä, vieläkö tämä mainio sarja pystyy pitämään tasoa yllä vai alkaako jokaista TV-sarjaa ennemmin tai myöhemmin kohtaava alamäki. Kolmas kivi auringosta loppui hiukan yllättäen – hyvä sinänsä, että tajusivat lopettaa ennen ideoiden loppumista. Paras esimerkki sarjan surkeasta kuolemasta lienee Pulmuset, joka alkupuolella oli vielä ihan hauska, mutta muuttui pian katsomiskelvottomaksi.

Helteet jatkuvat edelleen ja syksyn alusta ei ole tietoakaan. Mahtavaa! Tosin kaikki eivät sitä tunnu kestävän – lehtien jutuissa alkaa tulla vastaan yhä kovenevaa “kyllä-tää-nyt-sais-jo-loppua” ja “syksy-tulee-vääjäämättä-ihan-just” -marinaa. Aurinko laskee tosin jo selkeästi aikaisemmin kuin vielä kesällä – siitä tietää että pimeys on saapumassa.

Ja viikon levinnein vitsihän kertoi siitä, kuinka nämä kesän hienot helteet on saatu Saksasta vastineena Soneran UMTS-rahoille.

Ostin tänään tasohiomakoneen ja lisää lakkaa autotallin ovea varten. Minusta taitaa tulla hyvää vauhtia äijjä. Netistä löytyi kasa keski-iän merkkejä, joista monet alkavat näyttää pelottavan tutuilta:
Continue reading →

Warchalkingista ja wardrivingistä (avoimien langattomien verkkojen etsiskelystä) on nyt puhuttu niin paljon, että oli ihan pakko alkaa itsekin kokeilla. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi netistä imuroitava softa, jonka avulla tietokoneen voi laittaa vakoilemaan ympäristössä kuuluvia avoimia verkkoja. Ko. softa, Stumbler, löytyy stumbler dot netistä.

Työhuoneeseeni ei valitettavasti kanna yksikään verkko, joten töissä joudun virumaan vielä ethernet-piuhan jatkona. Koulutusluokkamme verkko kantaisi tuohon ovelle asti… Täytyypä alkaa puhua itselleen henk.koht. tukiasemaa tuohon työhuoneen ja neukkarin välimaastoon.

Maailma on hauras paikka. Jos luonto ei tee meistä loppua, tutkijat voivat mokata lukuisilla eri tavoilla ja aiheuttaa maailmanlopun. Exit Mundi luetteloi erilaisia maailmanlopun skenarioita. Jotkut voivat tapahtua koska tahansa, toiset uhkaavat läheisessä tai kaukaisessa tulevaisuudessa.

Tätä saittia selattua tulee taas kerran mieleen ohje “Carpe Diem“. Juuri tämä päivä voi olla viimeisesi, siispä käytä se hyvin.

Jos maailmanlopun ennustukset masentavat, muista että on olemassa myös Hyviä uutisia.

Tsäippärit hei, Kaken firmassa on sairaan reilu meininki. Tiedoksi vaan kaikille teille giffipilpakkeiden nykertäjille.

Joku painoi pikakelausnappia ja päivät vilisevät ohi. Mutta ei se mitään, kelataan samalla mitalla takaisin – eli tässä jutussa muutaman viime päivän mieleenjuolahtaneita ajatuksia ja blogimaailman kuumia puheenaiheita pikaisesti käsiteltyinä:
Continue reading →

Eilen soitti Yle24:n IT-uutisten toimittaja ja halusi haastatella telkkariin, bloggaamisesta tietty. Eivät valitettavasti halunneet tulla Tampereelle, joten heitin pallon eteenpäin Ilyalle :-) Minulle nakki tuli Sumpilta, joka oli saanut sen edelleen jostain muualta. Tänä iltana kai nähdään kuka sinne loppujen lopuksi päätyi.

Ilya kyselee myös: “Miksi pitäisi kutsua weblogin yksittäistä kirjoitusta suomeksi?“. Meilläpäin kirjoituksesta on käytetty nimitystä juttu.

Huonon kirjallisuuden seuran kirjoituskilpailun vuonna 2001 voittanut “Ikävä, tahmea kerros” on aika täysipainoista luettavaa maanantain kunniaksi. Linkin löydöksestä kunnia Hinkulle (Hingulle?).

Seuran lehti, Antillektuelli, näyttää olevan luettavissa verkossa. Parhaista paloista on koottu myös kokoelma “Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa“. Henkistä sukua näille ovat uta.huuhaan ja #rattuksen jäljellejääneet dokumentit. Valitettavasti suurin osa noista 90-luvun nyyssiklassikoista on päässyt siirtymään bittien taivaaseen.

Viikonloppuna vietimme tapahtumarikasta lähiöelämää. Säät hellivät ja pihalla puuhastelu oli oikein mukavaa. Sunnuntain ohjelmana oli auringon paahtaman varaston oven hiominen santapaperilla ja sen maalaaminen mahonginvärisellä petsilakalla. Nyt ovi on lähes kuin uusi :-)

Helteiden ansiota on myös se, että sivuovea voi pitää auki melkein yötäpäivää. Vaikka siinä onkin ötökkäverho, verhon välistä ja alta tunkee joskus sisään monenlaista pikkuelävää. Yleensä ne ovat hyönteisiä tai muurahaisia, mutta perjantai-iltana sisään loikki ilmielävä sammakko!

Sammakon mielipaikka tuntui olevan turvassa kirjahyllyn takana, mutta valitettavasti tämä koti on tarkoitettu vain ihmisille. Ötökkä täytyi siis palauttaa takaisin luonnon helmaan, joten päätin ohjailla sitä harjan avulla ulko-oven suuntaan. Siitä seurannut sammakkopallo herätti Riitassa suurta riemua :-) Kaikki päättyi hyvin ja konna pääsi vahingoittumattomana takaisin pihalle kurnuttamaan.

Klikkaa kuvia niin näet ne suurempana.

Kuiva kausi tuntuu ja näkyy meidänkin pihamme kasvillisuudessa, ja niinpä päätimme antaa vielä sunnuntai-illan kunniaksi tuijillemme erikoisannoksen vettä. Puut ovat kasvaneet viime aikoina ripeästi – muutaman vuoden päästä toivomme olevamme komean tuija-aidan omistajia.