Kellot tuntuvat olevan nyt pinnalla. Jo kuolleeksi luulemallani Timex Datalink Developers -maililistalla kuohuu: vanhasta sotaratsusta ollaan julkistamassa uutta USB-porttiin liitettävää mallia. Katso mainos, lehdistötiedote ja speksit.
Tosin ei se pärjää viileydessään alkuperäiselle Datalinkille. Kyseessä on siis kello, johon voi synkronoida kalenterin sisällön PC:n kalenteriohjelmasta (esim. Outlookista). Tuossahan ei ole mitään erikoista – melkein mikä tahansa vekotin pystyy nykyään siihen. Alkuperäisen Datalinkin tiedonsiirtotapa oli se, mikä oli hienoa. Kalenteritapahtumien kopiointi tapahtui nimittäin tietokoneen monitorin välityksellä: Tietokoneessa käynnistettiin siirto-ohjelma, joka muutti ruudun mustaksi ja alkoi vilkuttaa siinä valkoisia raitoja. Datalink vietiin näytön eteen, jolloin siinä oleva valokenno luki ruudulla vilkkuvista raidoista tiedot kellon muistiin. Kelloa ei tarvinnut edes ottaa pois ranteesta, saatika sitten sekoilla johtojen kanssa. Binäärikoodin lähettäminen katodisädeputkella valokennoon vastaa minun käsitystäni nörttiteknologiasta :-)
Datalinkiä käsittelevän postituslistan ympärille syntyi aktiivinen yhteisö. Kelloon pystyi lähettämään yhteystietojen ja kalenterimerkintöjen lisäksi myös pieniä ohjelmia. Timex ei vain ollut mitenkään erityisen halukas antamaan käyttöön kellon speksejä vaan halusivat vain keskittyä omien applettiensa myymiseen. Niinpä listan jäsenet ottivat itse selvää kellon sielunelämästä: ensin siitä, mitä prosessoria kello käyttää, sitten siitä miten sitä ohjelmoidaan, millaisia koodikirjastoja kellossa on käytössä jne. Lopputuloksena Datalinkin omistajat saivatkin nauttia joukosta open source -appletteja ja liki täydellisestä ohjelmointiympäristöstä kelloa varten. Tällä toisella kierroksella Timex on ottanut opikseen: kelloon tulee tarjolle ohjelmointiympäristö ja postituslistan aktiivijäsenet ovat päässeet mukaan betatestaamaan kelloa.
Meidän perheemme kaksi Datalinkiä odottavat kaapissa parempia aikoja: patterit pääsivät loppumaan parisen vuotta sitten. Ehkä nyt voisi olla jo aika herättää ne taas henkiin…