Tänään hakee paha nuuttipukki joulun pois. Kiireisimmät ehtivät jo siivota joulukuusen nurkista loppiaisena, 6.1. Meillä moinen ei tulisi kyseeseen, tuleehan hyvästä kuusesta nopsaan kuin perheenjäsen. :-)
Päähäni on jostain syystä jäänyt hyrräämään joululaulu “Reippahasti käyvät askeleet”. Sen viimeinen, sydäntäsärkevä säkeistö kertoo kuusiystävän menetyksestä. “Joulukuusi viedään pois, pois, pois… mutta ensi vuonna hän/saapuu lailla ystävän, ei voi toivo pettää”.
Hellämielisinä siirsimme kuusen kuitenkin vasta ulos ja koristimme sen valoilla. Saa nähdä, kauanko sitä pitää säilyttää, ennen kuin pääsee Maikkarin loppukevennykseen. Kuusi on kaikin puolin hyvässä kunnossa ja myyjä lupasi sen jaksavan vehreänä ainakin neljä kuukautta, onhan se sentään Tanskanmaan jalosukuisia.
Pitäisin meitä omituisina, jos en olisi huomannut että monilla on vielä pääsiäisen alla kuusi parvekkeella. Pihalla tilanne on kuitenkin toinen: kun eivät vain vorot olisi nuuttina liikkeellä, onhan se kuusenryöstäjäisten perinteinen päivä. :-)
Oma faijani yllätti perheemme iloisesti tuomalla taloon joulukuusen vastoin kaikkien muiden toiveita, mutta toki vasta joulupäivänä. Pikkusiskoni kanssa heittäydyimme luonnottoman reippaiksi ja siivosimme kuusen pihalle jo ennen tapania.
Mulle jäi tästä joulusta mieleen lähinnä se että sain ensimmäistä kertaa elämässäni esittää joulupukkia. :)
Siitä löytyy kuvakin joskin taustaa ja hiusten väriä on hieman muokattu.
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Etz&image_id=167348
Faktaa:
Nuuttipukit kuuluvat vanhaan pohjoismaiseen vuodenvaihteen naamiokiertueperinteeseen.
Perinne kulkeutunut, ilmeisesti, Suomeen Ruotsista.
Suomalainen Joulupukki on lähtöisin samasta perinteestä kuin nuuttipukki.
Nuuttipukki on Porissa nuutipukki, Kokemäellä knuutipukki ja Raumalla knuutimbukk; nimensä ne ovat saaneet tanskalaiselta pyhimykseltä Knut Pyhältä.
KIERTELYPÄIVÄ OLI PERINTEISESTI 7.1., mutta nykyisin NUUTTIPUKIT KIERTÄVÄT NUUTIN PÄIVÄNÄ 13.1.
Perinne elää edelleen Satakunnassa.
(K-U 9.1.2005)
Knuutipukkiperinne on länsisuomalainen. satakunnassa ja pohjanmaalla.
Alkunsa se on saanut siitä, kun pers aukiset renkipojat kiersivät kylillä pummaamassa ison talon isänniltä viinaa ja peittivät naamansa oljilla ja risuilla, ettei heitä tunneta.
Tapa oli, että istutaan talossa niin kauan, kunnes tulee viinaa.
Pihimpikin isäntä sitten tarjos paukut, että pääsi eroon knuuteista