Sanotaan, ett� Suomessa on vuodessa vain pari p�iv�� jolloin auton sumuvaloja tarvitsee (ja saa) k�ytt��. T�n��n oli toinen niist� p�ivist�. Moottoritiell� rekan per�ss� ajaessa termi “white-out” tuli oikein tutuksi – n�k�kent�ss� pelkk�� valkoista ja takaraivossa toive siit� ett� vastaan ei tule mit��n isoa.
Perille p��stess� tilanne muodostui entist� hankalammaksi: taivaalta satavat m�r�t tiskir�tit alkoivat j��ty� tuulilasiin kiinni. Eik� liukkaus ainakaan helpottanut tilannetta. Eli t�ysiverinen lumimyrsky on t�ss� menossa.
Aikoinaan rakastin ehdoitta kaikenlaista extreme-s��t�: mit� paskempi keli, sit� hauskempaa. Nyttemmin kaikenlaisesta kummallisesta kelist� tuntuu aiheutuvan vain erilaisia hankaluuksia. J��tyneen lumen kolaamista, isoja s�hk�laskuja, lumen alla natisevia kattoja jne… Taas yksi keski-i�n merkki. Onneksi kurjaa s��t� rakastava pikkupoika on kuitenkin viel� aktiivinen. Eli seuraavaksi ikkunaan ihastelemaan myr�kk��.
And hey, let’s be careful out there!
Mit� mukavin py�r�ilykeli, ainakin Helsingiss�. Onneksi matkaa ei ole kuin muutama kilometri. Sent��n toistaiseksi on satanut pakkaslunta, joka ei ohjaa aivan yht� paljoa kuin suojalumi. Katsotaan miten t�st� selvi�� viel� takaisin kotiin parin tunnin kuluttua.
Min� j�tin py�r�n suosiolla kotiin t�n��n, vaikka py�r�ilen (tai ainakin ennen py�r�ilin) k�yt�nn�ss� aina. Py�r�teiden auraus on niit� v�hi� asioita, joissa Tampere h�vi�� lapsuuden (ja nuoruuden) -maisema Lappeenrannalle.
Eilinen tuisku oli tarpeeksi. Silloin tosin ei py�r�teill� sin�ns� ollut kovinkaan paljon lunta, mutta rakeet pieksiv�t suoraan p�in kasvoja matkalla Jankasta keskustaan.
kiinnosta vaa..mua oksettaa noi jutut