Päivä on lyöty lukkoon: uusi Harry Potter -kirja, Harry Potter and the Order of the Phoenix, ilmestyy kauppojen hyllyille lauantaina 21.6.2003. Pituudeltaan kirja tulee olemaan taas aikamoinen järkäle – kustantaja arvioi englanninkielisen kirjan pituudeksi 768 sivua – pienellä fontilla. Eli kolmanneksen pidempi kuin neljäs kirja.
Potter-faneja kutkuttanee teaseri, joka kiertää saitteja: ote uudesta kirjasta.
Dumbledore lowered his hands and surveyed Harry through his half-moon glasses.
“It is time,” he said, “for me to tell you what I should have told you five years ago, Harry. Please sit down. I am going to tell you everything.”
Suomennetun version tulosta ei arvatenkaan ole vielä tietoa, mutta luulenpa että ensi joulumarkkinoille se on tulossa.
“Hulda nauraa räkätti mielipuolisesti ja kääntyi tulevaan jouluateriaansa päin. Mimmi ja Pate olivat alkaneet vapista hurjasti. Hulda heitti heidät suureen ja tahmaiseen ikivanhaan noidankattilaan käkättäen mielettömästi, eikä huomannut kuinka tonttu hänen takanaan oli alkanut palaa hänen heittämänsä kynttilän ansiosta.”
“….pian tuli tarttui verhoihin ja savun haju tavoitti Huldan koukkunenän. ‘Voihan sammakon sammakko!’, tämä huusi…”
“Tuli tarttui myös puiden pudonneisiin neulasiin ja roihahti oikein kunnolla. Huldan äimistellessä tulimerta Pate kurottui nappaamaan leivänpaahtimesta dynamiitin ja survaisemaan sen Huldan karvaiseen persvakoon.
“Nähdään taas ensijouluna!” hän kailotti hyväntuulisena ja katseli, kuinka noita -”
Jäipäs jännittävään kohtaan.
” – muuttui teini-ikäiseksi mutanttininjakilpikonnaksi.”
ehehe
onpas täällä ollu paljon vilskettä. ^^ Huomautan että tarina pitää saada päätökseen huomenna 12 mennessä. =P
joo ja mää en välttis enää ehi laatiin sitä koska häivyn huomenna n. viikoks. tosin saatan aamulla datailla eli mikäli joku jatkaa sillon niin mäkin voin =)))
hyvää joulua ! jos mua ei siis enää näy
Samoin.
“Teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna (Jota pitää kutsua koko ajan koko nimella :P) taapersi etehenpäin ja puraisi Paten karvaisen koiven katki. Tämä uikutti ja koitti teipata jalan tynkään maalarinteipillä. Hänen sormensa kuitenkin takertuivat teippiin ja samassa -“
” – taivaalta tipahti keskelle sekamelskaa kymmenen miehen sähkönsinisiin, jäykkiin virka-asuihin pukeutunut joukko. Rumin näistä miehistä astui etummaiseksi ja karjaisi: “HOKKUSPOKKUS!” Hulda, Matami Mimmi ja teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna ja olikohan henkilöitä enemmänkin, anteeksi, jos joku puuttuu, jäykistyivät suoraan riviin kaikkine vammoineen. Virkamies avasi suunsa uuteen karjaisuun – “
hups, pieni korjaus.
” – taivaalta tipahti keskelle sekamelskaa kymmenen miehen sähkönsinisiin, jäykkiin virka-asuihin pukeutunut joukko. Rumin näistä miehistä astui etummaiseksi ja karjaisi: “HOKKUSPOKKUS!” Teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna, Pate ja Matami Mimmi ja olikohan henkilöitä enemmänkin, anteeksi, jos joku puuttuu, jäykistyivät suoraan riviin kaikkine vammoineen. Virkamies avasi suunsa uuteen karjaisuun – “
jatkakaa tästä, sekosin henkilöissä 8(
Jouluu
”suusta hyppäsikin harry potter joka loihti kaikki iloisiksi ja kaikki olivat sitten iloisia elämänsä loppuun asti.
“- kun Voldemort hukutti Harryn vadelmapirtelöön (“Tahtoo mansikkaa!”) ja taika särkyi. Erään ystävällisen harmaakuvemyyrän avulla koko poppoo palasi ajassa taaksepäin, suoraan samaan hetkeen jona Potter oli hypännyt virkamiehen suusta ulos. Ja ennen kuin Harry ehti tehdä turmiollisen taikansa, Voldemort hukutti Harryn vadelmapirtelöön (“Tahtoo mansikkaa!”.
“Keitä te olette?” yksi alastomista puista kysyi, peitellen intiimejä paikkojaan oksillaan.
“ME OLEMME AKSYKAKLONEITA.” Virkamies teki ristinmerkin. “GALAKTISEN AVARUUSLAIVASTON ELIITTIJOUKKOJA. NYT, KEISARI PÄLPÄTINEN KÄSKYSTÄ, MUUTAMME TEIDÄT KANIINITOHVELEIKSI.”
Kaikki aksykaklonit tempaisivat esiin perunanuijat ja ryhtyivät rusikoimaan Patera, Potteria, Voldemortia, Huldaa, Matami Mimmia, nudistipuita ja erästä paikalle osunutta maajussia.
“HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA”, aksykaklonien johtaja toivotti ja päästi äännähdyksen, joka oli jotain ilkeän naurahduksen ja pierunnarahduksen välimaastosta.
Patera=Patea
Ja Tumppi, emmehän sorru enää floppiratkaisuihin, emmehän?
eikös toi ollu ihan hyvä lopetus? :———-)
HYVääää joulua! :)…
huomaa semmoinen seikka että tarina piti saada päätökseensä 12 mennessä =P
Elipä kerran kauan sitten synkässä metsässä noita Hulda, jolla oli hienoinen syyläongelma.
Myöskin kerran kauan sitten sattui niin, että Huldan ovelle koputettiin tarmokkaasti jouluaattoa edeltävänä myöhäisiltana. Sillä hetkellä jouluisten lohikäärmepyöryköiden teossa ollut Hulda ihmetteli yllättävää keskeytystä. ‘Kuka kumma?’, hän mutisi ääneen.
Ovella seisoi jättiläismäinen hamsteri, jolla oli kermavaahtoa viiksissään ja joka sanoi kohteliaasti: “Suonette anteeksi, tulin tänne viattomana aikeenani ryöstömurha ja tuhopoltto – ei teillä sattuisi olemaan liekinheitintä?”
’No jopas nyt, etkös sinä tiedä että huomenna on jouluaatto!’ Hulda päivitteli hamsterille. ‘Mutta toisaalta jos väität, että aikeesi on viaton…nooh, mikäs siinä, se on tuolla luutakomerossa’
“Tappajahamsteri päätteli mummelin säilyttävän komerossaan jotakin, mikä vastaisi vähintään haulikkoa, joten tekikin kompromissin ja kiskaisi varmuuden vuoksi valtavan kermakakun selkänsä takaa puolustukseksi. “Hei, unohdit kirsikan kakun päältä!” mummo parahti, ja kun hamsteri katsahti kakkuaan hämillään, mummo tarrasi jyrsijää tuuheista rintaharjaksista ja paiskasi tämän kaapinovesta sisään. “Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta!” mummo toivotti, virnisti pirullisesti ja käänsi avainta lukossa. Hamsteri pillahti itkuun.
Hulda hykerteli tovin nerokkuuttaan, mutta alkoi sitten jokeltaa, niiskaisi lopulta lamaantuneena surkeaa itehillintäänsä ja syöksyi kakun kimppuun. ‘Hiiteen kirsikat!’”
kakkua popsiessaan Hulda ajatteli masentuneena, kuinka monen kuukauden painoaurori-istunnot valuivat hukkaan. Loppujen lopuksi kaikki oli kuitenkin sen hirveän hamsterin syytä ja Hulda ei aikonut päästää sitä karkuun ennen kostoa.
Sillä välin komerossa lojuva hamsteri oli saanut hermoromahduksen.
Se vikisi ja änkytti isämeirän -rukousta, kyyneleiden tulviessa sen suklaanruskeisiin silmiin ja noruessa kuononvartta alas. Samaan aikaan Hulda-noita lähetti telepaattisen sähköimpulssin virkasiskolleen Matami Mimmille ja pyysi tätä liittymään seuraansa. “Saadaan hamsterinpyllyä joulupöytään”, noita käkätti silmät kierossa. Hamsterit tunnetusti ovat hyviä lukemaan telepaattisia sähköimpulsseja, ja samaten oli tämäkin yksilö. Se vinkaisi kauhuissaan rakasta takamustaan ajatellen ja alkoi sätkiä hurjistuneena ympäri kaappia, eli toisin sanoen valmistautui henkisesti hyppäämään tiiliseinän läpi voittamattomilla hamsterinvoimillaan.
Samaan aikaan Matami Mimmi liittyi Huldan seuraan. Vanha, mulkosilmäinen muorinrumilus kantoi kummassakin kainalossaan jättiläismäisiä pippuri- ja suolasirottimia. “Hamsterinpakara on suurta herkkuani”, hän mörisi miehekkäällä baritonillaan. Hulda hykerteli vastaukseksi jotakin, mistä oli mahdotonta saada selvää, kun otti huomioon kaiken sen kuolan, mitä hänen suustaan valui lattialle. Akat olivat siirtymässä keittokomeron puolelle valmistamaan alkupalalientä koppakuoriaisten mahalaukuista, kun hamsterin vankila räjähti. Hamsun vankikopin tiiliseinästä irtosi pala joka särki Matami Mimmin pippurisirottimen. Koko talo peittyi valtaisaan pippuripölypilveen ja kaikki alkoivat köhiä ja kyynelehtiä. Sekasorron turvin jättiläishamsterimme koitti pötkiä pakoon, kunnes tallasi erään stressaantuneen, pesäpallomailalla aseistautuneen kahvinkeittimen varpaille. Sellaista huutoa, jonka Kalle Kahvinkeitin päästi ilmoihin, ei ollut kuultu koko valtavassa synkässä metsässä aikaisemmin. Huuto oli niin hirmuinen että puutkin tipauttivat neulasensa ja kykkivät alasti kivien takana, silmät ymmyrkäisinä. Hulda oli pyörtynyt kyökkinsä lattialle, jolloin hamsteri (jonka nimi on parasta julistaa nyt Patrick ensimmäiseksi, koska en jaksa enää puhua vain hamsterista) käytti tilaisuuden hyväkseen ja syöksyi häntä viidentenä jalkana ulos mökistä. Se ei huomannut taikasauvaansa teroittavaa Matami Mimmiä.
Patrick (”Ystävien kesken Pate”) törmäsi Matami Mimmiin, jonka tanassa oleva taikasauva lävisti kumpaisenkin. Tonnikaupalla ihraa, sisäelimiä ja puolisulanutta ruokaa alá vatsahapot valahti pellolle. Hulda säntää ulos, silmät pippurista vetistäen. Nähdessään kaksi kauhusta jäykistynyttä (tulevaa-) ruumista hän hihkuu riemusta. “Tupla-annos!” Hulda tarttui molempia nilkoista ja veti heidät keittiöön. Tai ainakin hän uskoi huoneen olevan keittiö.”
samassa ovesta ryntäsi sisään virallisen näköinen tonttu, jolla oli erittäin paheksuva ilme kasvoillaan. ‘Päivää, minä olen Nappe Tiukunen tonttuvirastosta ja minut on käsketty tänne muistuttamaan neiti Hulda Syyläistä siitä, että tämä on joulutarina, eikä mikään K-18 ällö kauhutar-… ‘
Tontun puhe loppui lyhyeen Huldan keihästäessä tämän kynttilällä.
Hulda nauraa räkätti mielipuolisesti ja kääntyi tulevaan jouluateriaansa päin. Mimmi ja Pate olivat alkaneet vapista hurjasti. Hulda heitti heidät suureen ja tahmaiseen ikivanhaan noidankattilaan käkättäen mielettömästi, eikä huomannut kuinka tonttu hänen takanaan oli alkanut palaa hänen heittämänsä kynttilän ansiosta. Pian tuli tarttui verhoihin ja savun haju tavoitti Huldan koukkunenän. ‘Voihan sammakon sammakko!’, tämä huusi.Tuli tarttui myös puiden pudonneisiin neulasiin ja roihahti oikein kunnolla. Huldan äimistellessä tulimerta Pate kurottui nappaamaan leivänpaahtimesta dynamiitin ja survaisemaan sen Huldan karvaiseen persvakoon.
“Nähdään taas ensijouluna!” hän kailotti hyväntuulisena ja katseli, kuinka noita muuttui teini-ikäiseksi mutanttininjakilpikonnaksi. Teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna (Jota pitää kutsua koko ajan koko nimella :P) taapersi etehenpäin ja puraisi Paten karvaisen koiven katki. Tämä uikutti ja koitti teipata jalan tynkään maalarinteipillä. Hänen sormensa kuitenkin takertuivat teippiin ja samassa taivaalta tipahti keskelle sekamelskaa kymmenen miehen sähkönsinisiin, jäykkiin virka-asuihin pukeutunut joukko. Rumin näistä miehistä astui etummaiseksi ja karjaisi: “HOKKUSPOKKUS!” Teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna, Pate ja Matami Mimmi ja olikohan henkilöitä enemmänkin, anteeksi, jos joku puuttuu, jäykistyivät suoraan riviin kaikkine vammoineen. Virkamies avasi suunsa uuteen karjaisuun suusta hyppäsikin harry potter joka loihti kaikki iloisiksi ja kaikki olivat sitten iloisia elämänsä loppuun asti. Kun Voldemort hukutti Harryn vadelmapirtelöön (”Tahtoo mansikkaa!”) ja taika särkyi. Erään ystävällisen harmaakuvemyyrän avulla koko poppoo palasi ajassa taaksepäin, suoraan samaan hetkeen jona Potter oli hypännyt virkamiehen suusta ulos. Ja ennen kuin Harry ehti tehdä turmiollisen taikansa, Voldemort hukutti Harryn vadelmapirtelöön (”Tahtoo mansikkaa!”) “Keitä te olette?” yksi alastomista puista kysyi, peitellen intiimejä paikkojaan oksillaan. “ME OLEMME AKSYKAKLONEITA.” Virkamies teki ristinmerkin. “GALAKTISEN AVARUUSLAIVASTON ELIITTIJOUKKOJA. NYT, KEISARI PÄLPÄTINEN KÄSKYSTÄ, MUUTAMME TEIDÄT KANIINITOHVELEIKSI.”
Kaikki aksykaklonit tempaisivat esiin perunanuijat ja ryhtyivät rusikoimaan Patera, Potteria, Voldemortia, Huldaa, Matami Mimmia, nudistipuita ja erästä paikalle osunutta maajussia.
“HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA”, aksykaklonien johtaja toivotti ja päästi äännähdyksen, joka oli jotain ilkeän naurahduksen ja pierunnarahduksen välimaastosta.
Siiiiiis Vau!…nyt ei muuta kun kustantamoon ja heti!….kohta ollaan yhtä rikkaita ku rowling!! :D….
jeh ja ens jouluna tulee jatko-osa. XP