Linux on alkanut taas vaihteeksi kiinnostaa yhä enemmän. Itse asiassa Unix-käyttöjärjestelmä olisikin vähän kuin paluu takaisin kotiin, olivathan Sunin työasemat pääasiallisia leikki- ja duunailukoneitani liki vuosikymmenen ajan (88-96) ja kaikki palvelinpuolen jutut (kuten nyt vaikka tämä Pinseri) tehdään toki edelleen Unixissa. Mutta Linux työpöydälle?
Sitä on ikään kuin kasvanut Windowsiin kiinni. XP toimii mukavasti ja siihen saa monenlaista kivaa. Tietokone toimii saumattomasti yhteen liki kaiken kanssa mitä keksin siihen liittää – kameraa, skanneria, wlania, verkkoprinttereitä, ulkoisia cd-rw-asemia jne. Ohjelmavalikoima on runsas ja mielenkiintoinen. Mutta jotenkin vain veri vetää takaisin säätäjien ja häkkerien käyttöjärjestelmään.
Dualbootti ei juuri kiinnosta: silloin olisi sisällä aina väärässä käyttöjärjestelmässä ja muutenkin ahdas läppärin kovalevy puoliintuisi. Kaikista tyylikkäin vaihtoehto olisi toki Unixinkin sisältävä Applen OSX, jollaisesta Riitta saa nauttia Powerbookissaan. Mutta meikäläinen on PC-raudan vanki, joten tuo ei ole vaihtoehto.
Valintoja, valintoja…
Muutamaan otteeseen olen Linuxia yrittänyt koneessani rassata, mutta joka kerta jossain vaiheessa käämit on palaneet sen verran pahasti, että partition magicin korput sisään vain ja Linux-osio sileäksi.
Tietysti jos pitää siitä loputtomasta säätämisestä niin sittenhän Linux on unelma. Windowsin kanssa ei kuitenkaan tarvitse menettää hermojaan enää nykyään kun käyttis toimii suhtkoht hyvin.
Ongelmasta selviää asentamalla koneeseen VMWaren (virtuaalikäyttöjärjestelmien ajoympäristö). Sen avulla voi asentaa koneeseen host-käyttiksen (mikä tahansa Windowns tai Linux) alle niin monta käyttöjärjestelmää kuin levytila antaa myöten. Käyttiksiä voi sitten käynnistellä ja sammutella tarpeen mukaan. Virtuaalikäyttikset pyörivät omassa ikkunassaan ja toimivat ihan kuten ne olisivat omassa koneessaan. Ko. systeemi vaatii rankasti muistia, koska virtuaalikäyttikselle allokoidaan sitä sen verran, kuin tuntuu hyvältä. Muistia kuluu vain silloin, kun käyttis on päällä. Ja onko helpompaa tapaa back-upata käyttistä kuin host-käyttiksen tiedostonhallinnassa kopioida yksi tiedosto (virtuaalikäyttiksen koko ajoympäristö). Ko. tiedoston voi sitten lainata työtoverille tjsp. Sopii aika hyvin vaikkapa standardoidun testausympäristön hallintaan.
Aikamoinen mainospuhe, mutta hyvä toi on. Mainoksesta ei ole maksettu, joten vedätyskerroin 0.
Minulla se menee taas toisinpäin; kun olen duunissa käyttänyt linuketta kohta kolmen vuoden ajan, alan olla Wintööt-ummikko. Hyvä kun osaan enää korpun formatoida. Kotonakin Windowsin käyttö rajoittuu selaimen ja pelien käynnistykseen. Toisaalta, minulla ei ole kotona ole juuri lisälaitteita.
Linuxin säätäminenkin on vähän niin ja näin; kun tämän työkoneen Debianin sai konffattua (ihan kuin minä sitä osaisin tehdä; onneksi on näitä guruja ympärillä pilvin pimein), niin ei tähän ole juuri tarvinnut koskea, kun päivityskin hoituu semi-automaattisesti. Ainoa suurempi ongelma on tuo Debianin Apache – kaikenmaailman perl-viritysten asentaminen siihen on yhtä helvettiä.
Mutta, kieltämättä, Apple on alkanut kiinnostaa minuakin enenevissä määrin. Minäpoika kun tykkään kivannäköisistä laitteista.
Linux on juuri siitä hyvä käyttöjärjestelmä, että sitä ei tarvitse säätää kuin kerran.
Itse olen käyttänyt Linuxia jo niin pitkään, että en edes muista koska minulla on ollut Windows tai OS/2 koneessa. Linuxiin kasvaa kiinni, samalla myös muihin *nixeihin, kuten *BSD-variantteihin. Totta on, että olen nykyään täysin avuton Windowssissa. Kaikkea joutuu säätämään, mikään ei toimi kuten pitäisi, shift + ctrl + t ei avaa uutta terminaalia, työpöytiä on aina liian vähän jne. Lisäksi jään kaipaamaan vapaata softaa, sillä Linux-softaa hakiessa tietää sen olevan varmasti vapaata. Windows-maailmassa kohtaa ainaisia register now, free trial ja shareware -ilmoituksia.
Mac houkuttelee minuakin, vaikka juuri puoli vuotta sitten ostin uuden WinXP-kannettavan. Silloin valinnan ratkaisivat hinta ja pelitarjonta; tosin nyttemmin olen todennut, että enhän minä tälläkään mitään pelaa. Rahaa ei toki ole yhtään enempää kuin ennenkään. :)
Yllättävän monen mielessä pyörii Mac. Niin myös minun. Tähän mennessä hinta on ollut ainoa este, mutta jospa tämän vuoden aikana sen hankkisi.
Juu.. mäkki kiinnostaa toki. Onhan se niin nätti ja jagulaarin kiiltävän karvan alla sykkii aito frisbee Unix. Mutta ne hinnat… halvinkin uusista läppäreistä maksaa 2400€! Ja siihen pitää vielä ostaa päälle ohjelmia+päivityksiä.
Tonnin pienemmällä kärsimyksellä sain uuden 2.4Ghz, 120Gb ja 15″ TFT desktopin. Siihen voin laittaa vaikka kolme-neljä erilaista Linuxia/Unixia ohjelmineen ja muine kilkkeineen. Eikä maksa mitään!
Silti mäkki kiinnostaa…
# mab (hullu!)
No jaa, Helsingin Pc Superstoressa halvin Applen kannettava maksoi 1700 e vielä maanantaina… en silti ostanut sitä.
Olen käyttänyt Macia koulussa ja kaverin kannettavalla, mutta jostain syystä en ole vieläkään tottunut tai ihastunut sen toimintaan (ainakaan siinä määrin, että sen omaksi käyttöjärjestelmäkseni haluaisin). Ehkä en vain ole osannut ymmärtää kaikkia sen hienouksia… toisaalta suhtaudun myös uuteen XP-käyttikseeni varsin epäilevänä tuomaana. Onneksi on sentään ns. vanha kunnon pöytäkone ja Win-Susikasi.
Jos ei nyt puhuta Unixista eikä loistavasta muotoilusta (been there, heard that ;) niin mikä tekee Macista haaveiden kohteen?
böö
juu