Lisää laatikoita kotiteatteriin

Uutta hauskaa HP:ltä: langattomalla verkolla varustettu mp3-soitin, joka osaa näyttää myös digikuvia. Kytketään televisioon ja sen jälkeen laite osaa hakea kotona olevista muista koneista musiikkia ja kuvia esitettäväksi. Ihan hauska – tosin lähes saman saa tehtyä halvalla WLAN-kortilla varustetulla miniläppärillä. Sonykin alkaa tehdä samanlaisia.

Uusi Datalink

Kellot tuntuvat olevan nyt pinnalla. Jo kuolleeksi luulemallani Timex Datalink Developers -maililistalla kuohuu: vanhasta sotaratsusta ollaan julkistamassa uutta USB-porttiin liitettävää mallia. Katso mainos, lehdistötiedote ja speksit.

Tiedonsiirtoa Datalink-kellolla Tosin ei se pärjää viileydessään alkuperäiselle Datalinkille. Kyseessä on siis kello, johon voi synkronoida kalenterin sisällön PC:n kalenteriohjelmasta (esim. Outlookista). Tuossahan ei ole mitään erikoista – melkein mikä tahansa vekotin pystyy nykyään siihen. Alkuperäisen Datalinkin tiedonsiirtotapa oli se, mikä oli hienoa. Kalenteritapahtumien kopiointi tapahtui nimittäin tietokoneen monitorin välityksellä: Tietokoneessa käynnistettiin siirto-ohjelma, joka muutti ruudun mustaksi ja alkoi vilkuttaa siinä valkoisia raitoja. Datalink vietiin näytön eteen, jolloin siinä oleva valokenno luki ruudulla vilkkuvista raidoista tiedot kellon muistiin. Kelloa ei tarvinnut edes ottaa pois ranteesta, saatika sitten sekoilla johtojen kanssa. Binäärikoodin lähettäminen katodisädeputkella valokennoon vastaa minun käsitystäni nörttiteknologiasta :-)

Datalinkiä käsittelevän postituslistan ympärille syntyi aktiivinen yhteisö. Kelloon pystyi lähettämään yhteystietojen ja kalenterimerkintöjen lisäksi myös pieniä ohjelmia. Timex ei vain ollut mitenkään erityisen halukas antamaan käyttöön kellon speksejä vaan halusivat vain keskittyä omien applettiensa myymiseen. Niinpä listan jäsenet ottivat itse selvää kellon sielunelämästä: ensin siitä, mitä prosessoria kello käyttää, sitten siitä miten sitä ohjelmoidaan, millaisia koodikirjastoja kellossa on käytössä jne. Lopputuloksena Datalinkin omistajat saivatkin nauttia joukosta open source -appletteja ja liki täydellisestä ohjelmointiympäristöstä kelloa varten. Tällä toisella kierroksella Timex on ottanut opikseen: kelloon tulee tarjolle ohjelmointiympäristö ja postituslistan aktiivijäsenet ovat päässeet mukaan betatestaamaan kelloa.

Meidän perheemme kaksi Datalinkiä odottavat kaapissa parempia aikoja: patterit pääsivät loppumaan parisen vuotta sitten. Ehkä nyt voisi olla jo aika herättää ne taas henkiin…

Nörttirojua

Vahinko että synttäreihin on vielä pitkälti yli puoli vuotta ja joulukin meni juuri. Haluaisin nimittäin lahjaksi todella ison lahjakortin pulju.netiin.

Kauppa tuo Suomeen kaikkea hauskaa jenkkien Sharper Imagesta ja vastaavista kaupoista tuttua tarpeetonta, mutta nörtin sydäntä lämmittävää roinaa, kuten radio-ohjattavia ufoja, Soundbugeja, vakoilukamerakyniä, Orgasmatroneja (=päänraaputuslaite), pikku DV-kameroita, radio-ohjattavia panssarivaunuja, (melkein) ikuisesti hehkuvia avaimenperiä, valotiiliä, levitoivia karttapalloja, pikku nyrkkeilypalloja jne jne jne… Ja minä haluan nuo kaikki. Golfin lumoissa olevalle Pekalle pitää ostaa tietysti pilapalloja. (Näin hyvästä puffista pulju voisi jo lähettää lahjuspaketin Pinseriin ;)

Tarkenee taas

Mittari huitoo 31 pakkasastetta. Tiedän: toivoin kirkasta, kaunista ja suhteellisen vähälumista talvea, mutta tämä menee ehkä vähän liian pitkälle :-) Vuodelle 2003 toivon kohtuutta säässä (ja sen vaikutuksessa asumiskuluihin…)

Spoileri iski jälleen

Voi ei, taas spoilereita. Tarkoitus oli katsoa illalla Kuudes aisti (The Sixth Sense). Olen pari kertaa yrittänyt saada siitä tolkkua lentokoneessa, mutta kyllähän kaikki tietävät, miten mutkallisen juonen käy siinä ympäristössä. Kriittisessä kohdassa näkökentän täyttää aina appelsiinimehukannua kuljettava stuertti tai edellisen penkin hujoppi, joka on noussut pyörittelemään nilkkojaan.
Continue reading

Samuel Pepysin päiväkirja

Samuel Pepys eli 1600-luvun Lontoossa ja ehti kokea elämänsä aikana monenlaista aina Lontoon palosta ruttoon. Mutta tiesitkös, että hän piti blogia? Tai ainakin melkein…

Pepys kirjoitti elämästään säännöllistä päiväkirjaa liki kymmenen vuoden ajan. Phil Gyford on ottanut tehtäväkseen siirtää tämän päiväkirjan blogiksi – ei kerralla, vaan päivästä päivään, samoina päivinä kuin Pepyksenkin kirjoittamat muistiinpanot, vain 343 vuotta myöhemmin. Toivottavasti hänellä riittää intoa tähän 10-vuotiseen projektiin.

Lue itse: Samuel Pepysin päiväkirja.