Vielä blogipörssistä

BlogShares-pelistä vielä: Jos oma blogisi ei näy listoilla, hätä ei ole tämän näköinen. BlogShares tunnistaa blogit weblogs.com-palvelussa luetteloiduista. Monet blogisoftat (esimerkiksi Movable Type) lisäävät blogisi automaattisesti listoille aina kun kirjoitat uuden jutun. Mutta jos ohjelmasi ei siihen pysty, tai ko. ominaisuus ei ole sinulla päällä, voit myös lisätä blogisi tuonne käsin käyttämällä lomaketta. Silloin pääset myös automaattisesti myös mukaan BlogSharesin listoille.

Pinserillä ei voi vieläkään tehdä kauppaa, sillä BlogSharesin mielestä sillä ei ole vielä tarpeeksi markkina-arvoa. Arvoa nostavat sisääntulevat linkit tunnetuista blogeista (ja niitähän taas tulee kun listailette omia blogejanne listoille ;-)

Blogipörssi

Uusin villitys: Blogipörssi. Osta ja myy blogien osakkeita. Blogin arvo (ja kurssi) määrittyy blogiin tulevien linkkien mukaan. Mitä arvokkaammasta blogista tulee linkkejä, sitä arvokkaammaksi tämä blogi muuttuu. Ja siitä eteenpäin linkatut saavat myös lisäarvoa. Peliin pääsee mukaan rekisteröitymällä, jonka jälkeen saa kourallisen leikkirahaa jolla voi alkaa ostaa ja myydä osakkeita. Hyödytöntä, mutta hauskaa.

Pinseri listautuu blogipörssiin hetkenä minä hyvänsä!

Pinserin salattu elämä

Pinserin liki vuoden kestäneen historian aikana pieni joukko juttuja on alkanut elää oma elämäänsä. Jutut keräävät jatkuvasti tasaista hittivirtaa ja niihin tulee silloin tällöin uusia kommentteja. mIrc-harjoitus on alkanut olla pienimuotoinen ircin käyttäjien helpdesk. Harry ja Leopardi taas toimii nuorten Harry Potter -fanien kokoontumispaikkana.

Tulee mieleen jostain blogista hieman aiemmin lukemani juttu siitä, kuinka joku alkoi pitää varjoblogia suuremman blogin kommenteissa. Olikohan jollain ko. linkkiä tallessa?

Kotimainen näkökulma sotaan

Suuri määrä Persianlahden sodasta kertovasta tiedosta tulvii verkosta USA:laisten ja brittiläisten medioiden suodattamana. Siksi oli mielenkiintoista lukea maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntijoiden analyysejä Irakin kriisistä. Aki-Mauri Huhtisen artikkeli informaatiosodankäynnistä käsittelee nykyaikaista tapaa käydä sotaa sekä informaationjakelun että psykologisen vaikuttamisen keinoin. Artikkeliluettelosta löytyy paljon hyvää luettavaa. [via Ojasta noustaan]

Kesäaika yllätti valofriikin

Lueskellessani uutisia huomasin ilouutisen: kesäaika alkaa ensi yönä! Kesäaika on se hetki jolloin kevät on jo pitkällä ja kesä nurkan takana. Aurinko laskee vasta joskus iltauutisten aikaan ja pimeys katoaa hurjaa vauhtia. Lapsuudesta muistan, että kesäajan tullessa myös tiet olivat enemmän tai vähemmän lumettomia ja uudesta pidentyneestä päivänvalosta voikin nauttia pyöräilemällä iltamyöhälle asti.

Kesäaikamuutoksen tullessa sitä yleensä myös huomaa, miten paljon omistaa erilaisia kelloilla varustettuja laitteita. Onneksi niistä moni osaa nykyään jo itse muuttaa itsensä uuteen aikaan.

Loppuun vielä pari nippelitietoa maailmankansalaisille: a) USA siirtyy kesäaikaan vasta viikon kuluttua, joten viikon ajan aikaeroon lisätään extratunti. b) Kesällä Suomen aikavyöhyke on GMT+3 (mutta aikaero Englantiin [BST] on +2).

Sotablogeja

Christopher Allbritton on entinen AP:n ja New York Daily Newsin reportteri, joka pyysi yleisöltä rahaa päästäkseen bloggaamaan Irakiin. Nyt potti on kasassa ja Christopher Turkissa matkalla kohti Irakia.

Bloggaus on muodikasta. Niinpä myös BBC:kin on perustanut blogin, jossa toimittajat kirjoittavat rintaman tapahtumista.

CNN:n sotilasbloggaajia käsittelevässä jutussa mainittiin myös joukko paikallisia blogeja, mm. Lt. Smash, Sgt. Stryker ja joukkotuhoasespesialisti Will jotka päivittävät blogejaan paikan päältä.

Telkkarinostalgiaa

On olemassa monenlaatuista nostalgiaa. Dave Jeffery on siirtänyt vanhoja TV-kanavien tunnuksia ja testikuvia nykyaikaan tekemällä niistä Flash-versioita. Jotkut tuovatkin mieleen muistoja vanhoista ohjelmista: esim. ATV:n tunnari, tai vanha kunnon London Weekend Television. Jotkut ovat yksinkertaisuudessaan suorastaan hellyttäviä, katso esim. Grampian.

Mutta kuka tekisi vastaavan arkiston suomalaisesta TV-historiasta? Minua kiinnostaisi kovasti nähdä 1970-luvun Ylen ja Maikkarin tunnareita, mainoskatkotunnuksia jne. Joitain vanhoja mainoksiakin on televisiossa nähty, mutta ainakin tähän asti nähdyt nostalgiaohjelmat ovat tahtoneet toistaa itseään. Suurinpiirtein jokaisessa ohjelmassa on nähty Heikki Kinnunen pesemässä astioita järvessä, mutta vieläkin on niin paljon näkemättä.

Haluaisin nähdä uudelleen kuinka Ajax räjäyttää lian pois shakkiruutulattialta, missä Ajatar on, miten Carrolsin tikkuperunat ovat niin pitkiä että ne taipuvat, nähdä ja kuulla TV-uutisten kameralogo ja se erikoinen äänitehoste ja ihastella taas miten MTV:n ympyräinen pöllö iskee silmää. Lyhytkin väläys lapsuudesta voi saada aikaan pitkän nostalgiatripin. (Olenko ainoa nostalgianarkkari?)

Big One

Big One -kisan voittajat ratkesivat eilen illalla. Valitettavasti blogilistalle kävi kuten Kaurismäelle Oscar-kisoissa – voittoa ei herunut. Ei-kaupallisten verkkopalveluiden sarjan voiton vei Muusikoiden.net ja hopealle sijoittui oma ennakkosuosikkini, mainion tv-ohjelman hieno saitti, Ylen Eilisvisio. Pronssia ei näemmä jaettu tässä sarjassa lainkaan. Pinserin puolesta kiitoksia kaikille kisatunnelmassa mukana olleille! Blogilista jatkaa parantumistaan ja kipuaa palkinnoille ehkä jossain toisessa kilpailussa.

Avaruusuutisia

NASA:n arkistojen revontulikuvat ovat aina huikeaa katsottavaa. Maaliskuun galleriassa on myös mielenkiintoisia kuvia “ihmisten tekemistä revontulista”.

Spaceweather.com raportoi eilen Chicagon yllä nähdystä meteoriitista. Silminnäkijähavainnot kertovat tulipallosta “joka muutti yön päiväksi” ja hajosi sitten kappaleiksi. Kirkkaat meteoriitit tai tulipallot eivät ole sinänsä harvinaisia – itsekin olen nähnyt niitä silloin tällöin. Tästä tähdenlennosta tekee kuitenkin erikoisen se, että parin metrin kokoisesta kivenlohkareesta hajonneet palaset satoivat suoraan kaupungin päälle puhkoen kattoja, hajottaen ikkunoita ja lommottaen autoja. Kukaan ei onneksi loukkaantunut.