Toinen kesä uudessa kodissamme on alkamassa. Ja sen myötä tuli uusi asia tehtäväksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Ruohonleikkuriin täytyi nimittäin vaihtaa öljyt. Koska en omistanut nuorena mopoa, minulta olivat jääneet moottorien sielunelämään liittyvät asiat täysin oppimatta… Noh, kuten moni muukin asia, myös öljynvaihto kuulostaa pahemmalta kuin oikeasti on.

Vanhojen litkujen valuttaminen ulos koneesta sujui helpommin kuin odotin. Sytytystulppa irti, tarkista että sytytystulppa on irti, avaa öljykorkki, reipas ote koneesta, kone nurin ja sanko alle. Tilalle loraus uutta öljyä ja tankki täyteen bensaa. Viime talven pakkaset eivät näytä haitanneen pihavajassa majaillutta ruohonleikkuria tai öljyjä, sillä se hurahti iloisesti käyntiin toisella kiskaisulla. Sitten vain ajelemaan ruohikkoa.

Ja nyt kelpaa ihastella tasaista vihreää nurmea. Tottikin tykkäsi. Operaatio ei ole tosin vielä ohi: jäljellä on sangollinen vanhaa öljyä, josta pitäisi päästä eroon kunnialla. Ehdotuksia?

Maailmalla on ollut jotain kränää SCO:n ja Linuxin kesken, ja Microsoftikin on tainnut sekaantua asiaan jotenkin. Koska olen viime aikoina yrittänyt rajoittaa informaatioähkyäni, olen jäänyt paitsi tämän uutisaiheen käänteistä. Mutta ei hätää! Arie selittää asian sivuillaan hieman yksinkertaisemmilla termeillä. [kiitokset r0ck]

Takana tapahtumantäyteinen perjantaipäivä, jonka aikana Tottia kuljetettiin Nurmijärvellä tapaamassa joukkoa koiria ja uimassa sorsien kanssa Hämeenlinnassa. Todisteita kuvablogissa.

Isäntäväki alkoi valmistautua kuusiaidan pystyttämistä varten, ihasteli sitä kuinka Aulangon puistometsä on alkanut toipua myrskytuulen aiheuttamista tuhoista ja metsästi Hesarin irtonumeroa kahden kunnan alueelta. Odotan sitä päivää jolloin voisin tehdä ko. lehdestä sellaisen viikonlopputilauksen johon kuuluu myös perjantain lehti Nyt-liitteineen. Jos jotain täytyisi jättää pois, sunnuntain lehteä masentavine teemasivuineen ei tulisi ikävä.

Illalla hemmottelimme itseämme taas muutamalla Star Trek TNG-jaksolla. Muutaman jakson päivävauhdilla lainalevyjen viimeinenkin tuotantokausi on pian katsottuna. Eikä Pinserikään jäänyt ilman: päädyin lopultakin tilaamaan MySql-käyttöoikeudet, joten lähitulevaisuudessa lienee odotettavissa tietokannantäyteisiä ohjelmointihetkiä.

Viimeinen päivä toukokuuta. Viimeiset lyhyet koulupäivät. Todistuksien jako. Ylellisen pitkä kesäloma. Nuo ajat ovat ehkä takana, mutta on yksi asia joka tuo ne takaisin. Tänään täytyy kuulla jostain suvivirsi.

Katsotaanpas, onko tästä NationStates-pelistä mihinkään…

The Federation of Pinseri is a tiny, environmentally stunning nation, renowned for its burgeoning golden retriever population. Its compassionate, intelligent population of 5 million are fiercely patriotic and enjoy great social equality; they tend to view other, more capitalist countries as somewhat immoral and corrupt.

Kun tänään katsoin BlogiWikiin tulleita muutoksia, minusta alkoi yhtäkkiä tuntua kuin olisin Star Trekin jakson sisällä. Wikiin on syntynyt uutta elämää ja se on poikinut oman blogin! BlogiWikiBlogi ei ole kuitenkaan ihan mikä tahansa blogi, vaan aivan kuten kaikki muukin Wikissä, se on kaikille avoin. Saapa nähdä mitä tästä vielä tulee. Lisätäänkö BWB Blogilistaan?

OK, Star Trek -vertaus oli ehkä hieman kaukaa haettu, mutta olemme viime aikoina katsoneet Riitan kanssa toistakymmentä levyllistä klassisia Star Trek: TNG -jaksoja ja Federation alkaa olla meille vähän kuin toinen koti ;-) Ja toinen mokoma on vielä katsomatta.

Ajanhallinta. Jos olet kuin minä (pää kuin seula, eikä tarpeeksi kykyä pitää itseään erossa erilaisista velvollisuuksista), tarvitset ajanhallintajärjestelmän. Sen pääasiallisena tehtävänä on toimia paikkana, jonne voi tallentaa kaikki ikävät asiat niin että ne eivät kuormita ajukopan rajallista kapasiteettia.

Pallottelen jatkuvasti kahden erityyppisen ajanhallintasysteemin välillä. Edellisen puolen vuoden ajan olen uskonut tulemiseni ja menemiseni kännykän kalenterin ja Outlookin varaan. Mutta yhtä varmasti kuin vuodenajat tulevat, kyllästyn sähköisiin kalentereihin ja kaivan taas esiin Filofaxini. Sen väliin on hyvä tunkea muistilappusia ja käyntikortteja ja sen taskuihin voi haalia kaikenlaista turhaa tavaraa. Paperille kirjoitetut asiat säilyvät vielä senkin jälkeen kun olen vaihtanut kännykkää ja mailiohjelmaa.

Ja mikä parasta, voin taas taantua lapsekkaaseen äijämoodiin: voin keräillä hienoja kyniä, vertailla niiden jättämää piirtojälkeä, ostella hauskoja välilehtiä kalenterin täytteeksi ja tutkiskella joko nahkakannet ovat patinoituneet niin paljon että ne alkavat huokua vanhan ajan naarmuista tyyliä jostain Sherlock Holmesin Lontoon tai 1920-luvun New Yorkin liepeiltä.

Mount Everest, maailman korkein vuori. Olisi hienoa kiivetä huipulle katselemaan miltä maisemat näyttävät sieltä katsottuna. Mutta minusta ei taida olla vuorikiipeilijäksi. Niinpä Internet tulee apuun: panoramas.dk-sivuilla on 360-asteinen panoraamakuva Everestin huipulta! Noilta sivuilta löytyy kasoittain muitakin erinomaisia panoraamakuvia.

Panoraamakuvien kanssa on tullut leikittyä itsekin. Digitaalikameralla otetuista otoksista on helppo kursia kasaan leveitä ja korkeita kuvia, joko netistä löytyvien tai kameran mukana tulevien ohjelmien avulla. Omia kokeilujani voit katsella valokuvagallerian Panoraamakuvia -sivulta.

Viime syksynä unohdin vihreän sademittarini puutarhaan. Tuli talvi, sademittari täyttyi vedestä, jäätyi ja halkesi. Kaupassa käydessämme törmäsin uuteen sademittariin: lasista tehtyyn, hieman tyyliteltyyn ja hyvän näköiseen. Pakkohan se oli ostaa.

Ai mihinkö tarvitsen sademittaria? En mihinkään. Mutta sellainen on hauska. Ja siitä näkee satoiko paljon vai vähän. Ja sitäpaitsi: viime vuonna ostettuani sademittarin, koko Suomi sai nauttia poikkeuksellisen vähäsateisesta loppukeväästä ja syksystä. Kannan siis vastuuta suomalaisten aurinkoisesta kesästä.

Ja kuten kaikki minut tuntevat tietävät vallan mainiosti, olen heikkona erilaisiin turhiin mutta kiehtoviin vehkeisiin.

Luuletko olevasi hyväkin häkkeri? Kokeile taitojasi: Try2Hack alkaa salasanan kyselyllä. Tehtäväsi on selvittää salasana ja pääset seuraavalle tasolle. Oma tasoni tällä hetkellä 5.

Ja taas on se aika vuodesta, jolloin on valittu paskin manuaali. Worst Manual Contest 2003 -kilpailun voittajat ovat riemastuttavaa luettavaa. (tnx akuaku) Mikä vahinko, että olen mennyt hukkaamaan DVD-soittimeni suomennetun manuaalin sillä se olisi varmasti sijoittunut korkealle tuossa kilpailussa.