TV-sarja 24 tuli ja meni. Muistathan vielä: joka jakso tapahtui reaaliajassa, eli sen tapahtumat kestivät tunnin sekä kuvaruudulla että päähenkilöiden elämässä. 24-osainen sarja kattoi yhden vuorokauden mittaiset tapahtumat. Sarjasta on tehty toinenkin tuotantokausi, joka varmaankin nähtäneen myös Suomessa lähiaikoina.
Nyt 24:stä suunnitellaan myös elokuvaa. Mutta millainen elokuva olisi? Kestääkö se 24 tuntia? Kulkevatko sen tapahtumat reaaliajassa? Nimetäänkö elokuva uudelleen kestonsa mukaan? “Tunti-kolmekymmentä”? Aika näyttää. Vähemmän tunnettu tosiasia on, että “reaaliaikaelokuvia” on tehty ennenkin.
1980-luvun loppupuolen Los Angelesiin sijoittuva Miracle Mile alkaa puhelinsoitosta. Anthony Edwardsin (ER:n Mark Greene) esittämä henkilö vastaa puhelinkioskiin tulevaan soittoon. Toisessa päässä oleva henkilö kertoo ydinsodan alkaneen: ohjukset ovat jo matkalla ja maailmanloppu seuraa vähän yli tunnin kuluttua. Ilmeisesti puhelu tuli väärään numeroon, mutta puhuiko soittaja totta? Elokuvan seuraavat 70 minuuttia kertovat mitä Harry Washellon elämässä tapahtui näiden minuuttien aikana.
Alfred Hitchcockin 1948 ohjaama Rope lienee kuuluisampi esimerkki reaaliaikaisista elokuvista. Tämäkin elokuva tapahtuu reaaliajassa, mutta se on lisäksi kuvattu ikään kuin yhtenä pitkänä otoksena. Kahdeksan kymmenen minuutin mittaista otosta on liitetty toisiinsa saumattomasti, esimerkiksi silloin kun päähenkilö on selin kameraan. Tarina kertoo, miten newyorkilaiskämppikset murhaavat ystävänsä ja leikkivät kohtalollaan.
Köyden katsomisesta on jo aikaa, joten elokuvasta ei ole jäänyt mieleen juuri muuta kuin että sen katsominen oli hieman kuin olisi seurannut teatteriesitystä. Uudelleenkatselu lienee paikoillaan lähiaikoina.
Miracle Mile on sen sijaan jäänyt mieleen yhtenä 80-luvun parhaista vähän tunnetuista elokuvista tummasävyisen tunnelmansa ansiosta. Siitä huolimatta että leffassa on paikoitellen hienoisia yliannoksia kasarikorniutta, se onnistuu tempaamaan mukaansa ja herättämään ajatuksia. Sanomattakin lienee selvää, että jos et ole vielä nähnyt elokuvaa ja haluat välttää spoilereita, ei kannata lueskella yllä olevan linkin takaa löytyvää keskustelualuetta.
Yksi loistava reaaliaikainen elokuvaklassikko on Fred Zinnemannin ohjaama ja Gary Cooperin tähdittämä “High Noon” (en kuolemaksenikaan muista leffan suomenkielistä nimeä).
Mieleen tulee myöskin John Badhamin ohjaama “Nick of Time”, josta minä ainakin pidin. Mutta siinä näytteleekin Johnny Depp ja Christopher Walken.
Ei pidä myöskään unohtaa Suomessa vähemmän tunnettua Timecodea, joka on elokuva, joka on kuvattu yhtäjaksoisesti neljällä kameralla ja nämä neljä kuvaa ovat koko ajan ruudulla yhtä aikaa. Lopputulos on erittäin onnistunut ja yksi viime vuosien harvoista oikeasti henkeäsalpaavista elokuvakokeiluista. Samaa menetelmää on käyetty muissakin saman ohjaajan elokuvissa – mieleen tulee ainakin Hotel.
High noon taitaa olla suomeksi Sheriffi (ja juna saapuu kaupunkiin klo 12 :)
Jossain luki että Kiefer Sutherland(??) on tehnyt jatkosopimuksen kaksneloseen KUUDEKSI uudeksi kaudeksi. Aika mielenkiintoista tehdä saman henkilön elämästä kuus tollasta sarjaa, jossa ehtii vuorokauden aikana tapahtua jos vaikka mitä. Loppuu perheenjäsenet ja ystävät kesken kohta jos aina joku kuolee ja joku on vakooja tjsp …
Niin tapahtumarikkaan viikon jälkeen Jack Bauerilla olisi varmaan aikamoinen vatsahaava ja röökiä kuluisi aski päivässä :-)
Puhumattakaan siitä, kuinka paljon Kiifferi ehtii vanheta kuuden vuorokauden aikana..
Oon nähnyt kakkosseasonia nyt 19 jaksoa ja totean vaan sen verran, että rajummaksi ja huomattavasti paremmaksi on meno yltynyt. Mielenkiintoista on tosiaan nähdä, millaisilla salajuonilla ja maailmanmullistuksilla nuo loput esityskaudet aiotaan täyttää, kun kukin kausi täytyy aina yrittää pistää paremmaksi isommilla räjähdyksillä ja jännemmillä juonitteluilla varustettuna.
Oon kattonu sen koko 2. jakson kokonaan. Oli paljon parempi kun ensimmäinen. Kannattaa kattoa.