Monet aloittelevat bloggaajat suuntaavat ensimmäisenä blogger.comiin, paikkaan jossa voi aloittaa parissa minuutissa oman verkkopäiväkirjan tekemisen. Sen yhteydessä toimiva blogspot tarjoaa vieläpä ilmaista (mainosrahoitteista) kotisivutilaa ja oman osoitteen blogille. Mitäpä enempää voisi vaatiakaan?
Viime aikoina nämä palvelut ovat kuitenkin natisseet liitoksissaan. Bloggaaminen kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja palvelimet eivät tahdo pysyä perässä. Monet etsivätkin jo vaihtoehtoa Bloggerille ja blogspotille. Erityisen näkyvänä tämä tarve on Suomessa, jossa ei ole tarjolla helppokäyttöisiä, maksuttomia ja kotimaisella kielellä palvelevia blogipalveluita. Olenkin ennustellut, että tähän on tulossa lähiaikoina muutos.
Tänään kuulinkin ircissä ensimmäisestä tuloillaan olevasta suomalaisille suunnatusta blogipalvelusta: Freebookin omalokeja jo mainostetaan ja lupaillaan toimivaksi lähiaikoina. Erinomaista. Jotta blogimaailmaan saadaan houkuteltua entistä monipuolisempi ihmisjoukko, tarvitaan käyttäjäystävällisiä palveluita joilla kirjoittaminen onnistuu ilman englanninkielen taitojakin.
Mutta onko “omaloki” osuva suomennos blogille?
Alan saamaan jo näppyjä tuosta koko “omaloki” sanasta. Samperi soikoon, älkää enää ihmiset viljelkö sitä (ihan yleisesti)! Osoittaa mielestäni melkoista tietämättömyyttä ja osaamattomuutta, jos käyttää jääräpäisesti “atk-sanakirjan” tulkintaa asiasta, kuten Freebookin sivuilla on tehty (ja miksi “omaloki” kun palvelun nimikin on englanniksi?). Kukahan tuonkin termin on oikeasti lanseeranut? Urgh.
Koko nimikysymys lepää erään perustavamman ongelman päällä: onko verkkolokeja edes olemassa jo tunnetuista asioista erotettavana entiteettinä. Jos ei ole, ei ole järkeä keksiä nimeä jollekin mitä ei ole olemassakaan.
Voihan olla, että verkkoloki ei teknisesti eroa aikaisemmista verkkojulkaisun keinoista kovinkaan paljon, mutta kulttuurillisesti pitäisin asiaa merkittävänä ja antaisin sille oman nimen kuvaamaan sitä.
Molempi pahempi. Sanottaisiin mieluummin vaikka “blogiksi” ellei voi sanoa
“nettipäiväkirjaksi”.
Sinänsä: Blogi on jo itsessään tarpeeksi kammottavaa Suomemme kielen pahoinpitelyä, mutta kun siihen on jo kerran tottunut – vähän kuin perheväkivaltaan (sallittiinpa kevyen kipeä heitto tai ei) – tuntuu vaihtelu aina vain pahemalta. Kiduttajan vilkkaalta mielikuvitukselta. “Omaloki”? Olen valmis tunnustamaan melkein mitä vain…
Onko tähän maailmanaikaan enää mitenkään relevanttia korostaa sitä, esitetäänkö päiväkirja paperilla vai kuvaruudulla?
Päiväkirja voi olla julkinen tai yksityinen, se voidaan kirjoittaa käsin paperille, julkaista kirjana, olla jossain kirjoittajan kovalevyn piilopaikassa, korpulla, tulostettuna tai netissä kaikkien tai vain joidenkin ihmeteltävänä. Päiväkirjaa voi levittää netissä sivulla, sähköpostina tai vaikka irkissä.
Samoin päiväkirja voi sydänsurujen lisäksi käsitellä vaikka aamupissan väriä, läheisen ratapihan vaunutilannetta, Irakin sotaa tai – jopa hyviä löytyneitä nettilinkkejä.
Tarkoitan siis, että on aivan turhaa keksiä uudissanaa, jolla tehdään käyttäjille tarpeeton erotus tietynlaisella tekniikalla luotujen päiväkirjojen ja kaikkien muiden välillä.