Juhannusta edeltävällä viikolla tuli kokeiltua jälleen mökkeilyä, tällä kertaa Turun saaristossa. Lomastressiä se aiheutti entisenlaisen määrän, joten ilmeisesti en ole edelleenkään muuttunut mökki-ihmiseksi.

Elämyksen vahvistamiseksi otin mukaan Meidän Mökki -lehden sekä muutamia naistenlehtiä tavattoman monimutkaisine juhannusruokaohjeineen ja kalliine tekstimainoksineen, joissa kerrottiin mitä kaikkea tilpehööriä ja askarreltavaa mökille tänä vuonna kuuluu rahdata. Lisäksi kuuntelin sitkeästi Radio Suomea.

Monet mysteerit saivatkin (vajaan) viikon aikana ratkaisunsa. Miksi joka niemestä, notkosta ja saarelmasta kuuluu jatkuvaa vasarointia ja pauketta kesäisin? Koska mökillä on niin tylsää, kun kaikki pakolliset arkiaskareet on suurella vaivalla tehty. Ei siis ihme, että mökkilomaansa viettävälle tulee piankin tarve alkaa jotain, kuten nikkaroida muutama terassi ja lisäsiipi kesärakennelmaansa, joka yleensä muistuttaa ihastuttavalla tavalla pientä parakkia.

Tosin nyt ei enää mökkeily riitä, vaan tarvitaan ympärivuotinen kakkosasunto. Tätä ideaa on alettu paukuttaa päähämme eri medioissa. Olisi hauska nähdä joskus juttu, jossa kysytään MIKSI tarvitsemme kaksi asuntoa. Kokemusteni mukaan on erinomaisen tylsää, kun tarpeelliset tavarat ovat aina muualla, kakkosasunnossa. Lisäksi ylen aikaa vaivaa tunne, että on parhaillaan väärässä paikassa, tai että Lefa Liehutukka on murtautumassa jostakin ovesta sisään poissa ollessasi.

Radio Suomi tarjosi ihanaa nostalgiaa, jossa Suomi on yhä täysagraarinen, monoliittinen kulttuuri. Päiväkaudet toistettiin täysin kritiikittä, miten KAIKKI menevät mökille juhannuksena (tai hyvin nuoret ehkä festareille). Juhannuksen MENOLIIKENTEESTÄ riitti juttua kaksi päivää. KAIKKIHAN ajoivat MÖKILLE perjantaina kello 15-22 tai viimeistään lauantaina 10-14.

Aattona meitä huvittivat radiossa nuoret miehet, jotka yrittivät epätoivoisesti etsiä ihmisiä kaupungeista. Helsingistä löytyi kaksi laitapuolen kulkijaa, jotka odottivat Veikko Hurstin ruokateltan avautumista. Turussa haastattelijan haaviin tarttui vain ihmisiä, jotka “olivat tulleet tuolta vähän laidemmalta” moottoripyöräilemään keskustaan ennen varsinaista mökkijuhannus-experienceä muumihuvilassaan.

Ajoimme koleassa ja sateisessa säässä takaisin kotiin jo juhannusaaton iltana “kokkojen” savutessa tyypillisen vetisessä yöttömässä yössä. Hajuton, hyttysetön vesiklosetti ja kuumaa vettä suoraan hanasta, ah. Mökkeilyssä lienee parasta kotiin palaaminen? Seuraavaksi aion katsastaa, mitä ratkaisuja Kurun loma-asuntomessujen näytteilleasettajat ovat tarjonneet tähän dilemmaan.