Aurinkoinen ja sopivan lämmin päivä suorastaan kutsui leikkaamaan nurmikon. Tai no, olisin varmasti keksinyt mukavampaakin tekemistä, mutta toista viikkoa leikkaamatta ollut ruohikko alkoi muistuttaa peltoniittyä ja Harry Potterkin tuli jo luettua (Riitta lukee sitä nyt – ei edelleenkään spoilereita!)

Muhkuraista ojanpenkkaa parturoidessa se sitten tapahtui: leikkurin terä haukkasi maaperää ja vääntyi pilalle. &#/”(*!!! Kiroilun ja ihmettelyn jälkeen kävi selväksi, että terä oli vaihdettava. Etsiskelyn jälkeen löytyi paikka josta sai sopivia varateriä ja vieläpä asennuksenkin (omat teränirrotusyritykset pelkkä jakoavain aseenani olivat turhia, mutta luultavasti ohikulkijoille huvittavaa katsottavaa).

Pienkone Timonen palveli erinomaisesti (suosittelen!) ja hauskana lisäbonuksena sai vielä tutustua paikan vahtikoirana työskentelevään kultaiseennoutajaan joka ulkonäkönsä perusteella olisi voinut olla Totin sukulainen.

Nyt on kone entistä ehompi, alla pientä ruohosilppua tekevä laatuterä ja tasaisenvihreät nurmikentät hivelevät silmää. Ja tällekin lomapäivälle tuli keksittyä tekemistä.