Lauantaina päivällä availin televisiota tarkoituksena katsoa mainiota “Toinen jalka haudassa” -sarjaa. Mutta ykköskanavalta tulikin vain lumisadetta. No, ukkosta ilmassa, ehkäpä jossain oli jotain rikki. Eli pois television äärestä kirmailemaan ulkoilmaan.

Tästä viattomasta tapahtumasta alkoi pienimuotoinen taisteluni tuulimyllyjä vastaan. Parin päivän vääntö päättyi kuitenkin onnellisesti eikä jälkikäteen katsottuna muutenkaan muistuta “taistelua”, mutta onpa kuitenkin ihan sopiva mätäkuun jutuksi. Lue lisää…

Illalla oli tarkoitus katsoa Frasieria. Kuva edelleen kateissa. Eipä muuta kuin puhelin käteen ja soitto TV1:n katsojapalveluun: tehkää jotain. Katsojapalvelun mukava henkilö kertoi että en ole ainut asiasta valitellut, mutta Yleisradiolla ei ole enää tekemistä ohjelmansiirron kanssa vaan asiaa hoitaa firma nimeltään Digita. Kehoitti soittamaan Tampereen televisiokuvaa lähettävälle taholle, Teiskon TV-asemalle. Tein työtä käskettyä, mutta puhelin soi toisessa päässä kuuroille korville. Kukaan ei vastannut.

Tässä vaiheessa aloin aavistella pahaa. Heinäkuu, viikonloppu, ilta. Tiedättehän, aika jolloin koko Suomi on suljettu. Voisin toki odotella kiltisti siihen hetkeen kun teknikot tulevat viikonloppuvapailtaan ja kesälomiltaan takaisin töihin. Mutta hitto, ykkönen on lempikanavani! Se on saatava näkyviin heti.

Ircissä tamperelaiskaverit kertoivat ykkösen näkyvän heidän telkkarissaan ongelmitta, joten rikkinäinen paikka oli mitä todennäköisimmin Kangasalan alilähetin. Digitan WWW-sivuista ei ollut juurikaan apua: ainoat ajankohtaiset tiedotteet julistivat digi-tv:n ilosanomaa ja sitä kuinka Digita onkin nykyään ranskalaisyritys Yleisradion myytyä 90% firmasta Télédiffusion de France S.A:lle. Ei mitään Pinserikylän TV-ongelmista.

Sivuilta löytyi kuitenkin Digitan vaihteen numero. Miten suurella todennäköisyydellä joku vastaa vaihteessa kello 10 lauantai-iltana? Ainahan voi kokeilla. Voitte kuvitella hämmästystäni kun puhelimeen vastattiin! Selostin ongelman: ykkönen ei näy. Vaihteen hoitaja pyysi odottamaan kun hän selvittelee asiaa tekniikkapuolen kanssa. Hetken taukomusiikkia kuunneltuani tuli vastaus: “Laitteet näyttävät, että Teiskon lähettimessä ei ole mitään vikaa.” “Köh, mutta minä asun Kangasalla enkä katso televisiota Teiskon kautta… meillä on tällä alilähetin.” Ääni ei ollut enää yhtä iloinen. “No, minäpä kysyn taas. Hetkinen.”

Jonotusmusiikkia kuunnellessani päätin vielä tarkistaa laitteet ja johdot ihan vain nolon tilanteen välttääkseni. Tiedättehän, samanlaisen kuin jos joku soittaa puhelinyhtiön vikailmoitukseen, valittaa että ADSL-yhteys ei toimi ja näkee puhelimen suljettuaan kuinka koira on tönäissyt puhelinpistokkeen irti…

Tarkistuksen tulokset vahvistavat diagnoosin. TV1: lumisadetta, TV2: moitteeton kuva, MTV3: moitteeton kuva, Nelonen: moitteeton kuva. Sama juttu videonauhurin kautta katsottuna. Ja toisesta telkkarista, joka käyttää erillistä irtoantennia. Digiboxista ykkönen näyttäisi tulevan kunnolla (mutta sehän tuleekin Tampereelta). Eli täällä päässä tekniikka pelaa a-ok. Kun vain olisi mitä näyttää.

Hetkisen kuluttua vaihteenhoitaja palasi takasin puhelimeen: “Meidän laitteidemme mukaan missään lähettimessä ei ole mitään vikaa. Mistään ei ole tullut hälytyksiä.” Yritin järkeillä: mutta kun sitä kuvaa ei näy. Olen kokeillut neljällä eri virittimellä ja kahdella eri antennilla. Jokaisessa niistä ykkönen loisti poissaolollaan ja muut kanavat toimivat kuten pitääkin. Tuijotan lumisadetta televisioruudulta tässä puhelimessa puhuessani. Ei auttanut. Digitan virallinen kanta oli että televisiolähetyksessä ei ole mitään vikaa. Siispä kiitin ja toivotin hauskaa illanjatkoa.

Suljettuani puhelimen olo oli outo. Eihän tämä missään tapauksessa ollut mikään maailman suurin asia. Televisiostamme näkyi vielä noin 59 muuta kanavaa. Ja itse asiassa sitä Frasieriakin sai katsottua makuuhuoneen digiboxilla. Ja jos viritti ison television Teiskon taajuudelle, ykkönen näkyi, tosin lumisateisena.

Mutta kyseessä oli sentään Yleisradion ykköskanava! Jos valtakunnalla olisi virallinen kanava, se olisi tämä. Arvi Lindin sulkeminen ulos televisiostamme oli vähän kuin meidät olisi työnnetty yhteiskunnan ulkopuolelle. Ennen yksityistämistä tällaistakaan ei olisi sattunut. Ja nyt kansallinen televisioteknologiamme on myyty joillekin pahuksen etananpurijoille. Ja kehtasivat vielä kyseenalaistaa vikailmoitukseni!

Jotain oli tehtävä. Silloin hehkulamppu syttyi pääni päällä. Yleisradion katsojapalvelun virkailija oli kertonut, etten ollut ainoa joka oli valitellut lähetyksen katkeamisesta. Soitin hänelle takaisin. Kysyin, oliko joku muukin Kangasalta soittanut siitä että ykkönen ei näy? “Kyllä, meille on tullut ilmoituksia sieltäpäin”. A-haa!! Selitin tilanteen katsojapalveluun: lähetys on poikki, ilmoitin asiasta Digitaan, mutta he eivät uskoneet minua. Kysyin, voisiko virkailija soittaa Digitaan ja kertoa että se yksi kylähullu soittelija ei ole ainoa, jolla on kanava pimeänä vaan katsojapalveluun on soitellut muitakin. Virkailija lupasi soittaa.

Hykertelin voitonriemuisena: olin usuttanut kansallisen instituution kapinoivien tv-äijien kimppuun. Pian Yleisradio jyrähtää Digitan suuntaan: “vai ette meinaa korjata antennia, nyt hop hop paikat kuntoon että meidän ohjelmiamme voi katsoa!”

Meni lauantai-ilta, tuli sunnuntai. Pyhäillalla ykköseltä tuli mainio brittikomediasarja “Konttori”. Paitsi ei meillä. Ykkönen näytti edelleen lumisadetta. Mitään ei oltu korjattu. Yleisradio ei ollut soittanut Digitalle, tai jos olikin, he olivat viis veisanneet moisista vikailmoituksista.

Näin sieluni silmin kuinka Digitan teknikot ja vaihteen hoitaja kertovat toisilleen kahvipöydässä tarinaa kangasalalaisesta kylähullusta joka soittelee kaikki katsojapalvelut ja palvelupuhelimet läpi siitä kun televisiokuva ei näy vaikka missään ei ole mitään vikaa. Ja nauravat paskaisesti päälle. Ykkösen katsojapalvelun virkailija kertoo kavereilleen miten lauantait ovat kaikista pahimpia: eilenkin joku foliohattu soitteli useaan kertaan televisio-ohjelmiensa perään.

Yritin nähdä asian valoisan puolen. Ehkä vielä joskus joku Digitan teknikko saattaa eksyä Kangasalan televisiomaston läheisyyteen, kiivetä mastoon ihan piruuttaan, vaikka katsellakseen maisemia ja sitten hän huomaa: “Katos mokomaa, täältähän on lähetin mennyt sököksi! Eikä meidän vehkeet ole huomanneet mitään! Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.”

Riitta ehdotti että ehkä kyseessä oli massamedian kosto siitä kun hehkutin lauantaina aamuyöstä Sumppi-TV:tä. Ei ole viisasta tällaisina aikoina lähteä elvistelemään teknologioilla, jotka saattavat tehdä televisiosta joskus vielä ihan tarpeettoman.

Myöhään sunnuntai-illalla, jo pitkälti maanantain puolella sammuttelin laitteita kun huomasin videonauhurissa palavan punaisen merkkivalon. Se oli jäänyt testailujen aikana ykköskanavalle ja nyt nauhurin näytössä luki kirkkain kirjaimin “stereo”. Laite oli saanut kuuluviin signaalin. Minusta tuntui vähän samalta kuin avaruusteleskooppia käyttävästä tutkijasta hänen kuullessaan wow-signaalin. Avasin television ja minua tervehti tuttu sini-valko-keltainen näkymä. Uutisikkuna!

Ykkönen oli tullut takaisin. Joku oli käynyt korjaamassa televisiolähettimemme. Meidät on hyväksytty jälleen osaksi suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Voin lukea teksti-tv:tä keskellä yötä. Jos maailmalla tai kotimaassa tapahtuu jotain odottamatonta, pystyn näkemään ylimääräiset uutislähetykset. Voin katsoa niin halutessani vaikkapa viittomakieliset uutiset tai Nuuskun ja Viksun.

Kaikki on taas hyvin.

Ja nyt voin laittaa television kiinni.