Fabula kritisoi keski-ikäisyyttä ja luulenpa että nimitys lumenluonti- ja lemmikkiblogi lienee pikku kyynerpää kohti Pinserin kylkeä. :-)
Mutta ei se haittaa. Kiistatta elämään on tullut ajan kuluessa joitain keski-ikäisyyden kliseitä. Teille nuorison edustajille jotka kauhulla odotatte kolmenkymmenen ikävuoden haamurajaa voin vihjaista että ei tämä nyt kuitenkaan niin kamalaa ole…
Tällä kertaa tarjoilen yleisön pyynnöstä (huolimatta) lisää koirakuvia. Lumenluontiraportti saa odottaa, sillä vaikka taivaalta on tulossa parastaikaa syksyn toinen ensilumi, luulen että luonto hoitelee sen sulattamisen ensi viikolla.
Keski-iässä on se hyvä puoli, että silloin on pykälän verran lähempänä vanhuutta. Toisaalta se on huono asia, kun ei enää pysty häpeämään itseään vaan pitää siirtyä myötähäpeän puolelle. Voi noita nuoria. Totti hakkaa teiniviikset 6-0.
30 vuotta ei ole mitään. 40 on kovempi, silloin ei pysty enää uskottavasti väittämään että on nuori. Katsokaa vaikka Eppu Normaalia laulamassa vanhoja hittejään tai Ismo Alankoa burnoutissa.
ismo on nostanut ninut masennuksen syvistä syövereistä.seuraa olen vailla