Rakas päiväkirja,
tänään heräsin kymmeneltä ja söin maksamakkaravoileipiä. Keitin myös kahvia ja päästin Totin ulos tarhaan. Ajattelin käydä töihin käsiksi saman tien, mutta sitten avasinkin internetin. No, ei vaiskaan. Aletaanpas tämä juttu uudestaan.
Katselin nauhalta Jannen esiintymisen aamuteeveessä ja luin Kotilieden jutun bloggaajista. Ne ovat uusimmat blogeja käsittelevät journalistiset tuotteet perinteisissä medioissa, ainakin sikäli kuin tiedän.
Minua ihmetyttää näissä jutuissa yksi asia: mistä syntyy tarve käsitellä blogeja jonkinlaisina verkkoon siirrettyinä päiväkirjoina, joihin ihmiset vuodattavat yksityisiä tuntojaan ja paljastelevat elämäänsä? Juttuja tehdesään toimittajilla on usein jokin ennakkokäsitys aiheesta, josta he aikovat kertoa. Sen jälkeen on jokseenkin sama, mitä haastateltava sanoo – kaikki on vain vahvistusta sille jutun rungolle ja näkökulmalle, joka tuli mietityksi jo etukäteen.
Luen blogeja aika laajasti. Kyllä päiväkirja on yhdeksässä tapauksesta kymmenestä ihan väärä nimitys blogille. Ymmärrän, että on vaikea kuvailla jotakin uutta ilmiötä tekemättä vertailuja ihmisten laajasti tuntemiin viestintätapoihin. Yritettävä kuitenkin olisi, vaikka helpoin tie on tietysti puhua ylimalkaisesti ja vähän sinne päin.
Jannelle propsit tv-esiintymisestä: pidit hyvin pintasi tv-toimittajien toistellessa, missä ne yksityisyyden rajat kulkevat ja mitä kannattaa paljastaa ja yrittäessä vääntää keskustelua yksilötasolle. Blogi ei ole mitään päiväkirjailua vaan julkaisemista verkossa.
Blogi on päiväkirjailua ja julkaisemista verkossa.
Päiväkirjan kirjoittaminen on yksi muoto bloggaamisesta, minun mielestäni. Se mikä erottaa bloggaamisen perinteisestä päiväkirjan kirjottamisesta on sen interaktiivisuus ja julkisuus. Päiväkirjaa kirjoitetaan yleensä itselle ja siihen ei kenelläkään muulla ole asiaa (lukea taikka kommentoida).
Bloggaaminen on paljon isompi juttu kuin asioiden kirjoittamista ja julkaisemista verkkoon. Interaktiivisuus tekee siitä uuden tavan välittää tietoa ja keskustella asioista.
Kirjoitin itekin asiasta, viitaten juuri Jannen esiintymiseen: http://www.vilpponen.net/antti/archives/2004/01/28/janne_on_tv.php
Nykyäänhän nettipäiväkirjan ja blogin määritelmät ovat sekoittuneet siinä määrin, että niitä ei mielestäni voi kunnolla edes enää erottaa. Useassa blogissa näkyy bloggaajan henkilökohtaisia mietteitä ja kokemuksia siinä missä kommentoituja linkkejäkin. Alunperinhän weblog taisi tarkoittaa mielenkiintoisten linkkien julkaisemista ja niiden kommentointia. Voisi oikeastaan sanoa nettipäiväkirjan olevan yksi blogin muoto. Puhtaimmillaan nettipäiväkirjaksi ainakin itse miellän pelkästään henkilökohtaisesta elämästä kirjoittamisen, kun taas blogi voi nykyään olla tätä ja paljon muuta. Antti tuossa toikin interaktiivisuuden jo esiin ja sehän on selkeästi yksi blogien tärkeimpiä piirteitä. Bloggaajat kommentoivat toistensa kirjoituksia omissa blogeissaan, sekä toisten blogien kommentointiruuduissa.
Mutta nyt taitaa jo mennä hiusten halkomiseksi ja väliäkö sillä oikeastaan miksi niitä kutsuu. Kunhan kirjoittaa menemään =)
Kirjoittelin itseasiassa tuossa pari viikkoa sitten aiheesta pienimuotoisen seminaariesityksen, jonka taidankin julkaista jahka saan sen hiottua julkaisukuntoon.
Muistuupa vaan elävästi mieleeni eräskin TV1:sen surullisen kuulumaton keskusteluohjelma jossa Päivänrinta tätimäiseen tyyliin kehoitti jotain bloggaajaa harkitsemaan, millaisia tietoja itsestään päiväkirjassaan paljastaa.
Muistaako kukaan tarkemmin? Jäi vaan se keskustelu mieleen jonkinlaisena huonon journalismin mallinäytteenä.
Joko blogeista, bloggaamisesta on väännetty opinnäytteitä? Onko tietoa?
Omasta mielestäni on erittäin tärkeää, että näin “julkisuuden” alussa blogeista puhutaan tiukasti vain ja ainoastaan blogeina. Suomalaisessa kielikulttuurissa on valitettavana tapana keksiä omia jopa täysin vääriä väännöksiä ilmiöistä, joita ei ymmärretä aluksi oikein. Paras esimerkki tästä on suomenkielen sana “tietokone”. Eihän tietokoneella ole mitään tekemistä tiedon tai tietämisen kanssa.
Itse ehdottaisin seuraavaa käsitteellistä selkeyttä. Verkkopäiväkirja on blogi, mutta se on vain yksi blogin muoto. Eli “blogi” käsitteenä sisältää paljon monimuotoisempia henkilökohtaisia verkkojulkaisuja kuin perinteiset päiväkirjat. Myös henkilökohtainen verkkojulkaisu on ongelmallinen, koska voihan yhtä blogia ylläpitää moni ihminen.
Itse pidän paljon sellaisista blogeista, joista käy ilmi blogin pitäjän “verkkokäyttäytyminen” eli pääpaino on linkeissä ja niiden kommentoimisesta. Olisi hyvä korostaa tätä blogimuotoa aloitteleville blogaajille. Näin blogien “juuret” säilyisivät ainakin ihmisten tiedossa.
No kyllähän Janne kirjoittaa blogissaan niin päiväkirjamaisesti ja kertoo hyvinkin tarkasti omasta elämästään (“En saanu taaskaan!”) vs. linkkien keräiy, että luonnollisesti Jannelta noita asioita kannattaa kysyä. Jos haastateltavana olisi ollut Pinserin tekijät, toivottavasti kysymyksetkin olisivat olleet erilaisia koska kyseessä on täysin toista äärilaitaa edustava blogi. Ja kai se on kivaa että blogiyhteisö saa julkisuutta, vaikka tokihan toimittajat ja media ovat syvältä koska eivät kerro asioita kuten MINÄ haluan. :D
Pekka, päiväkirjaa kirjoitetaan itselle. Blogia kirjoitetaan muillekin.