Viikon puheenaiheena on ollut bloggausväsymys. Janne Myrskystä kertoo, miten uuden hohto on kadonnut: Itselläni eräs bloggauksen olennaisimpia aloitussyitä oli se, että bloggaus oli jotain uutta. […] Bloggauksesta on tullut instituutio, ja onkin todennäköisesti vain ajan kysymys, kunnes blogistaniaan ryntää lauma teinejä, jotka “haluavat kyseenalaistaa vanhat tavat.”

Näinhän se on: bloggaajat ovat päässeet kertomaan ilmiöstä televisioon, radioon ja lehtiin. Julkkisten blogit ovat saaneet palstatilaa lehdissä (joskus liikaakin). Monet houkuttelevat aktiivisesti listalle uusia kirjoittajia: mieleen tulee esimerkiksi Maalaisen halu saada joukkoon lisää vanhempaakin väkeä. Mielestäni Scilla kiteyttää asian erinomaisesti: [Aikoinaan] bloggaaminen oli jotakin erikoista ja ennenkuulumatonta, nyt siitä on tullut lähes jokamiehen huvi. Miksi se ei saisi sitä olla?

Minä toivotan omasta puolestani edelleen lämpimästi tervetulleeksi kaikenlaiset uudet blogit. Silloin kun bloggaus edellisen kerran maistui puulta, ei ollut vielä !Absolute Truthia, Kysyn Vaania, Juusoa, Meaa tai lukuisia muita suosikkeja. Kuinkahan moni nykykirjoittajista muistaa vielä ajan, jolloin Suodatin oli silloisen top-listan huipulla? Vuoden päästä tähän aikaan suosikkilista näyttää taas hieman erilaiselta.

Joskus täällä Pinserissäkin käy niin ettei keksi mitään kirjoitettavaa. Ja joskus on vain niin kertakaikkisen paljon muuta tekemistä ettei ehdi päivittää. Tämä viikko on hyvä esimerkki sellaisesta. Mutta silloin auttaa aina se, kun palauttaa mieliinsa sen alkuperäisen syyn blogin perustamiseen: kymmenen vuoden kuluttua on hauska katsella menneisyyteen ja muistella millaista oli elää muuttuvan maailman keskellä. Vai ei muka helmikuussa 2004 tapahtunut mitään?