Peligurut, nehän on niitä nuoria kundeja, jotka on niin helvetin niinku in. Raha liikkuu ja käy pyydyksiin pelibisneksessä, joten nyt kaikki liekittämään singolla ja nukettamaan vastustajaa. Joopa joo, tässä vähän toisenlaisia pelejä/Games (kiitos vinkistä matmat).

Kymmenen vuotta sitten olin nuorena siloposkisena nörttinä hommissa Tampereen yliopiston tietokonekeskuksessa. Internet näytti siihen aikaan jo aika samanlaiselta kuin nytkin – etenkin Linux-käyttäjät olisivat kuin kotonaan silloisessa netissä. Pari asiaa oli kuitenkin eri lailla: netissä surffailu tapahtui WWW-selaimen sijasta Gopherilla ja blogien sijasta luettiin ja kirjoitettiin nyysseihin. Muu olikin sitten melkein samanlaista kuin nykyään ;-)

Tietokonekeskuksessa suunniteltiin sisällöntuotannon järjestelmiä tekstipohjaisen Gopherin päälle ja vietiin sähköisen julkaisemisen ilosanomaa eri yksiköille. Mutta muutos oli jo tapahtumassa. Jo edellisen vuoden aikana oltiin kokeiltu ensimmäistä kertaa World-Wide Webiä ja sen selaimia. Systeemi vaikutti aluksi aika lailla samanlaiselta kuin Gopherkin – tosin sivuille oli mahdollista lisätä kuvia ja tekstin muotoilukin oli monipuolisempaa. Jännittävänä ominaisuutena oli kotisivujen tekeminen: Gopherissa täytyi olla hyvä kaveri ylläpitäjän kanssa saadakseen oikeudet julkaista tiedostoja kun taas WWW:ssä oli mahdollista omin päin tehdä ikioma kotisivu, joka oli näkyvissä koko maailmalle.

Maaliskuussa 1994 päätin sitten kokeilla miltä WWW-serverin pystyttäminen tuntuu ja www.uta.fi sai alkunsa. Näiltä ajoilta on olemassa lukuisia hauskoja kokemuksia ja tarinoita, joita olisi tarkoitus muistella tänään keskiviikkona järjestettävässä Tampereen yliopiston WWW-palvelun 10-vuotis-juhlassa (jos satut olemaan Tampereella, tervetuloa!). Aikalaisestakin löytyy juttu.

Ehkäpä jatkan muistelua vielä täälläkin. Noina samoina aikoina muistan myös miettineeni että silloisia tapahtumia ja kokemuksia olisi ollut hyvä kirjoittaa muistiin. Tästä muistiinpanojen puuttumisen harmittelusta sai alkunsa Pinserikin. Satun myös tietämään että blogimaailmassakin on jo tuolloin aktiivisesti mukana olleita kirjoittajia (kuten kaikki Kuukkeligaalassa mukana olleet kuulivatkin – kiitokset vain kiitoksista Kanervalle!). Olisi hauska kuulla omia muisteluitanne noilta vuosilta.

Onko ollut ikävä koirakuvia? Yksi Totin elämän kohokohdista on viikonloppuinen juoksu- ja painilenkki Tampereella asuvan veljensä Pessin kanssa. Koira on oppinut tämän rutiinin jo niin hyvin että viikonloppuisin on turha haaveilla pitkistä aamu-unista: jos isäntäväki pysyy sängyssä normaalia arkipäivää pidempään, se on Totille takuuvarma merkki siitä että pian lähdetään riehumaan. Silloin ihmiset täytyy saada ylös pedistä keinolla millä hyvänsä!

Koirien riehuminen saattaa näyttää sivullisesta aika väkivaltaiselta menolta. Luontokappaleet ovat kuitenkin taistelussaan taitavia. Kenellekään ei käy kuinkaan ja ainoita vammoja saattavat saada ihmiset jotka pahaa-aavistamatta joutuvat täyttä vauhtia kiitävän koirakaksikon tielle ja tulevat tönäistyksi persauksilleen lumihankeen.

Klikkaa kuvaa ja näet viime viikonlopun kuvasatoa.

• noin tunnissa kuluneita vuorokausia 3 kpl
• shoppausturneita 3 kpl
• varisten ja haukan otteluita taivaalla 1 kpl
• surullisia tuntemuksia mitvitin juttujen kadottua 17 kpl
• radikaaleja päätöksiä Pinserin tulevaisuudesta 1 kpl
• kirjoja kesken 7 kpl
• lehtiä lukematta 0,5 metrin pino
• kelloja oikeassa ajassa arviolta 60 prosenttia (mitkä?)
• kukkamultaa pöydällä n. 1 dl
• istutettuja taimia noin 10 kpl
• tositelevisio-ohjelmia 2 kpl
• tallennettuja, katsomattomia ohjelmia noin 4 tuntia
• koirankarvoja autosta imuroituina 15 000 908 kpl
• koirankarvoja jäljellä autossa 378 969 097 kpl

Mindy ehdotti, että kaikki tekevät Schitzo-Jannen Paras Blogi -voiton kunniaksi tänä viikonloppuna sunnuntailistan. Tässä tulee minun listani!

• Krapulapäänsärkyjä 1 kpl (enkä edes juonut ilmaista viinaa pisaraakaan! epistä! kiitokset Alexille kuitenkin märkä-Kuukkeli-varjopalkinnosta ja mitvitille uhrautumisesta ilmaisen alkoholin vastaanottopisteeksi)
• Lämpimiä pehmoisia fiiliksiä blogeissa bongatuista kehuista vähintään 10 kpl (kiitos)
• Havaintoja siitä, että nicknameni kirjoittaminen isolla S:llä näyttää hölmöltä 10 kpl (se on samik)
• Talossa kelloja 25 kpl
• …joista itsestään kesäaikaan osasi mennä 8 kpl
• …edellisessä laskutoimituksessa sekaisin menemisiä 3 kpl
• Totin juoksuttamista metsässä 1 kpl
• …rapaa pinserimobiilin kyljissä 5 m²
• Katsottuja TV-ohjelmia 3 kpl
• …digiboksin kovalevylle kompostoituvia ohjelmia 20 kpl
• Blogiyhteisöä mullistavien uudistuksien käynnistämisiä 1 kpl
• “Odotanpa vielä yhden pamauksen päivityksen ennen nukkumaanmenoa” 6 kpl
• …päivitysajon käynnistämisiä ennen aikojaan ettei tarvitse odotella 1 kpl (it’s good to be king!)

Tästähän voisi tehdä vaikka perinteen?

Valveutunut lukija laittoi postia Pinserin etusivulla olleesta rikkinäisestä linkistä. Muistelin että joku oli joskus ennenkin ilmoitellut siitä, mutta en ollut kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota koska linkki oli minulla toiminut ihan hyvin. Noh, kävi ilmi että koodissa tosiaankin oli kirjoitusvirhe eikä tämä kovan onnen linkki toiminut Internet Explorerilla. Minä surffailen netissä pelkästään Firefoxilla ja se näytti linkin kuin missään ei olisi ollut vikaa. Pitäisi varmaan validoida sivunsa useammin :-)

IE-paitsiossa ollut sivu oli siis Pinserin keskustelualue, Koirapuisto. Olinkin hieman ihmetellyt, miksi siellä on niin kovin hiljaista.

Suuret kiitokset Jarkolle.

Taas oli vuorossa jokaviikkoinen blogilistan päivitys, tällä kertaa 16 uudella tulokkaalla.

Päivän parhaat naurut tarjosi Peter Elkin suomalais-amerikkalais-suomalainen käyttäytymisopas, eniten ällistystä taas Ihmissuhteissa käytävä keskustelu. Surullisuutta aiheuttaa Mitvitin siirtyminen telakalle. Julkisuus vaati uhrinsa?

Kuten gaalassa jo otaksuin, perjantaina kävi kova liikenne. Päivän pamaus teki jälleen kerran kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Blogimaailmassa käy kova vilske.

Noniin, Suuri Gaala on ohi, kotiin selvitty kunnialla ja vielä seuraavana aamuna töihinkin. Bileet olivat mahtavat ja viihdyin erinomaisesti – suuret kiitokset järjestäjille ja osallistuneille.

Tilaisuudessa oli hieman erikoinen tunne, ihan kuin jokainen paikalla ollut tuntisi minut, mutta minä en ketään. Monien hauskojen ihmisten kanssa ehdin jutella, mutta valitettavasti vähintään yhtä moni sellainen jonka olisin halunnut tavata jäi tapaamatta. Kaikki te, joille en ehtinyt jutella: nähdään seuraavassa gaalassa? Ja nyt kun tiedätte miltä näytän, saa tulla kadullakin juttelemaan.

Kotiin tultua oli pakko lukea ensimmäisenä irkkikanavan logit, sillä myös netissä oli näemmä juhlatunnelma katossa. Olihan minulla kännykässäkin irkki auki, mutta ei sitä juhlahumussa sitten ehtinyt seurata. Kuviakin otin, mutta kamerakännykkä ja hämärä tila eivät tule toimeen keskenään. Nea ja Henri, nyt halutaan nopeasti kunnollisia kuvia näytille!

Ja onnittelut kaikille voittajille! Olette palkintonne ansainneet. Pinseri jäi tällä kertaa pystittä (nyyh), mutta kävelinpä silti kotiin kolme kuukkelia taskussani :) Eli Pnuk, Kuhlakaan ja Minttu, ottakaapa yhteyttä ja sovitaan missä ja milloin voin ojentaa pystinne…

Päivitys – kuvia löytyy ainakin seuraavista paikoista: Pinserin kuvablogi, Geek Savant, Minya, SchizoBlog (lähettäkääpä infoa jos kuvia löytyy muualtakin)

Pinserin edustusto on saapunut räntäiseen Helsinkiin. Illalla tiedossa Oscareihin verrattavissa oleva gaala juhlapuheineen, kirjekuorineen ja pokaaleineen: Kultainen Kuukkeli 2003. Läsnä lukuisia henkilöitä joita en ole koskaan tavannut, mutta joiden hyvät läpät olen jo ehtinyt lukea. Ja he minun. Voiko puhuessa heittää permalinkkejä? Kuinka moni hupsuilee väittämällä olevansa Kysyn Vaan tai Absolute Truth?

Täytyypä lisätä jännitystä tilaisuuteen improvisoimalla palkintojenjakopuheeni.

Riitta Snellmanin mielenkiintoinen köyhyyskokeilu on edennyt 21. päivään: Riitta elää kuukauden peruspäivärahaa vastaavalla summalla. Rahaa on jäljellä vielä yli satanen, koska koehenkilö on tunnollisesti metsästänyt halvinta porkkanapussia ja leiponut ahkerasti. Huvituksista hän on jokseenkin luopunut, sängystä nouseminen ei aina maistu ja matot on tullut puisteltua aika moneen kertaan muun tekemisen puutteessa.

Eiköhän tästäkin kokeesta joku Marjo Matikainen-Kallströmin kaltainen kovanahka päättele vain, että rahaa on ilmeisesti liikaakin, jos sitä jää senttiäkään yli kuun vaihteessa. ”Köyhän” päiväkirjasta käy ilmi, että vain kuusi prosenttia yritysjohtajista sallisi köyhän pitää pientä lemmikkieläintä.

Vielä mielenkiintoisemmaksi kokeen tekisi, jos Riitta Snellman tietäisi, että todennäköisesti näin tulee kulumaan loppuelämä. Jalapenopurkki tulisi edelleenkin olemaan elämän syntinen huippuhetki. Kaikenlaisista hankinnoista pitäisi vähitellen luopua kokonaan ahdingon syvetessä ja toivon paremmasta hiipuessa. Pientä perustuloa seuraisi aikanaan vielä pienempi eläke, jos seuraisi. Entä jos sattuisi sairastumaan loppukuusta terveyskeskuslääkäriä vaativalla tavalla tai hammas alkaisi särkeä? Rahathan olisi jo tuhlattu kaaliin ja jauhoihin.