Tänään on kiirastorstai, mutta mistä nimi tulee? Uskomusten mukaan kiira oli pihapiirissä asuva, pahansuopa olento. Kiiraa karkotettiin erilaisin leikkisin rituaalein, kuten nostamalla kelkkaan palava, käryävä astia. Sitä kuljetettiiin talossa ja loruttiin: ”Kitis kiira metsään, tulta savua selkään, peltoin perätse, aitain alitse”.
Vanhalla kansalla oli hiljaisen eli tymintäviikon jokaiselle päivälle omat nimensä: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai. Muihin päiviin liittyi monenlaista puuhaa, mutta pitkäperjantaina ei lähdetty kotoa eikä saanut nauraa.

Uskomusten mukaan pitkäperjantain illasta aina varhaiseen sunnuntaiaamuun noidat lentelivät ja pahuuden voimat riehuivat. Trullit kävivät leikkomassa navetassa lehmien karvoja ja häntiä – usean trullin tosin väitetään tarkemmin tarkasteltuna paljastuneen pahanteossa olevaksi naapurin emännäksi.

Toimillaan trulli yritti tuhota tai varastaa toiselta karjaonnen. Noitien kulkua karjasuojaan koetettiin estää kelloilla, virsikirjalla, viiskulmalla ja ristinmerkeillä. Noitien epäiltiin myös lentelevän viettämään irstasta noitasapattia itse pirun luo. Noitatraditio saapui meille luultavasti jo keskiajalla Länsi-Euroopasta. Täysikasvuisista pääsiäisnoidista on havaintoja vielä viime sotien jälkeen Satakunnasta, Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta.

Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla lankalauantaina sytytettävät pääsiäisvalkeatkin oli alunperin suunniteltu noitien torjuntaan. Katajista, tervatynnyreistä ja monenlaisesta rojusta nouseva kitkerä savu katkaisi noita-akan lennon, jos pelkkä tuli ei siihen pystynyt. Olkien polttamisella taas tavoiteltiin lakeuksilla hyvää satovuotta.

Muitakin taikavoimia liittyi lankalauantaihin. Silloin oli tapana kuunnella enteitä kolmen tien risteyksessä tai kolmesti muutetun rakennuksen katolla. Samalla kuulosteltiin tulevia puolisoita ja mahdollisia kuolinsanomia. Täysi tai lähes täysi kuu tehosti tunnelmaa.

Sukkasunnuntai edelsi itse pääsiäistä, jonka aamuna auringon uskottiin tanssivan Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Pääsiäisaamuna kannatti myös varoa, ettei mennyt lättiin heti herättyään. Minkä eläimen ensiksi aamulla näki, sen luontoinen oli itsekin seuraavaan pääsiäiseen. Jos vielä muisti pestä kasvonsa pääsiäisaamuna ennen variksen raakkumista purosta otetulla vedellä, kasvot eivät päivettyneet ja pesijä oli reipas koko vuoden.

Hauskaa pääsiäistä! Vai pitäisikö puhua Ostarasta? (Kiitos linkistä, vamppu.)