Töihin tuli uusi kahvikone ja sen myötä erikoinen ilmiö. Omista fysiikan tunneistani on jo liki 20 vuotta aikaa, mutta ehkäpä joku luonnontieteellisesti lahjakkaista Pinserin lukijoista osaa selittää mistä on kysymys.
Näin toistat ilmiön:
- Laske posliinikuppiin kaakaokahvia tai Cafe Au Lait
- Pidä kuppia toisella kädellä ilmassa ja laita kuppiin metallilusikka
- Sekoita juomaa ja sen jälkeen koputa kupin pohjaa kevyesti lusikalla (pitäen siis lusikkaa kupissa)
- Koputtamisesta kuuluva ääni muuttuu koko ajan kimeämmäksi
- Kun sekoitat juomaa ja aloitat koputtamisen uudelleen, äänen taajuus muuttuu taas matalaksi
Pyrkimyksenä on vielä jatkaa testailua eri kuppi- ja lusikkamateriaaleilla sekä juoman koostumuksilla mutta havaintojen tekeminen koki takaiskun kun siivooja kysyi “eikö teillä ole oikeita töitä?”
Liittynee seoksessa olevien kuplien keskimääräiseen kokoon. Mitä isompia kuplia, sitä pidemmät aallonpituudet (matalammat äänet) etenevät hyvin. Sekoituksen jälkeen kupissa on monenkokoisia kuplia sekaisin, mutta suuret kuplat poistuvat seoksesta nopeammin (nousevat pintaan), jolloin keskimääräinen kuplakoko laskee ja ääni muuttuu matalampien taajuuksien vaimentuessa kimeämmäksi.
No ilmiöhän on sama jolla kokeillaan stoutin laskeutumista.
Eli kolpakollinen Guinessiä voidan todeta juomakelpoiseksi koputtelemalla lasin reunaa (varovasti) kolikolla. Ääni muuttuu sitä kirkkaammaksi mitä kauemmin oluen laskusta on kulunut.
En käytä tätä konstia itse, minä kun tykkään enempi tsekkiolusista. Ja luulen että SamiKillekaan tämä ei ihan jokapäiväinen juttu ole. Paitsi nyt siis kaakaolla…
Tarkemmin ajatellen kuplakoolla ei varmaankaan ole merkitystä, vaan ainoastaan kupin sisältämällä ilmamäärällä. Tämän voi päätellä siitä että vielä 10000Hz äänellä on 3cm aallonpituus, eli kertaluokkaa suurempi kuin suurimmat kuplat.