Illansuussa kaupunkia kohti ajellessamme teimme yllättävän havainnon: puihin oli tullut lehtiä. Jokakeväinen ilmiö, toki, mutta tämä tapahtui joskus tämän iltapäivän aikana. Tai siltä ainakin tuntui. Viime päivien lämpimät säät lienevät havahduttaneet luonnon toimintaan. Pian metsät ja puutarhat ovat täynnä juuri sitä kauneinta vaaleanvihreän sävyä.
Öinen ulkoilma oli kuin kesällä. Oli miellyttävän lämmintä ja aivan tyyntä. Mutta luonto oli täynnä ääntä. Pensaat ja puut ritisivät hiljaa itsekseen, aivan kuin kuivuneiden lehtien joukossa olisi marssinut valtaisa heinäsirkkalauma. Mitään eläimiä ei kuitenkaan näkynyt eikä tuulikaan heilutellut puskien oksia. Mikä ääni tuo on? Voinko kuulla kuinka pienet hiirenkorvat avautuvat lehdiksi?
Romantikkona tekisi mieleni myöntyä ajatukseen,ja ehkes oksat “vetreytyvät”. Muista myös pikkuväki:)
Ihan samaa mietin itse illalla koiraa pissittäessäni, metsänpohja rapisi. Kiitos, en olekaan tulossa hulluksi :)