Khilou sen kertoi. Tiedät katsovasi hyvää elokuvaa tai TV-ohjelmaa kun vilkaiset syrjäsilmällä kelloa harmitellen sitä, kuinka vähän on enää jäljellä. En edes muista koska olisin nähnyt viimeksi sellaisen elokuvan.
Tästä päivästä lukien piirrän lomakkeiden kohdassa “ikäryhmä” rastin uuteen laatikkoon. Seuraan mielenkiinnolla miten tämä vaikuttaa mieltymyksiini ja kulutustottumuksiini.
60 on ihmisen elämässä hieno merkkipaalu. Kuin toteemi tai tabua kuvaava pylväs. Hi hi hi…
Onnitteluni täältä, jään jännityksellä odottamaan raportteja kaikista niistä keski-ikäisten villityksistä. Niinkuin Luomu-tuotteista jotka kuulema tietyllä ikäryhmällä ohittaa jopa alkoholin käytön. “Ah, toukoleipää, ei voinut mitään, piti ostaa sixpäkki toukoleipää”…
;)
Huonon elokuvan tunnistaa siitä, että vilkuilee kelloa ja odottaa elokuvan loppuvan. Kanavaahan ei voi kääntää, koska silloin ei saa tietää kuinka elokuva loppui.
Onnea! Perässä tullaan.
Onnittelut täältäkin!
Onnee!
Tulee pari tapausta mieleen jolloin kelloa vilkuilin ohjelman loppumisen pelossa. Toinen on The Sopranos. Sitä sarjaa olisi katselisi vaikka kolmen tunnin jaksoissa. Toisen mainoskatkon aikoihin rupesi aina harmittamaan kun oli enää niin vähän jäljellä. Toinen on tämä Sormusten herra-trilogia, josta extended editionitkin ovat liian lyhyitä.
Tappava ase II.
\o/
Onnea.