Kovalevyllä varustetut tallentavat digiboksit alkavat olla jo arkipäivää. Meilläkin on moisella leikitty jo liki puoli vuotta ja hiljalleen sitä alkaa pitää jo itsestäänselvyytenä. Poimin yleensä aamuisin tai edellisenä iltana ohjelmaoppaasta mielenkiintoiselta vaikuttavat ohjelmat ja ajastan digiboksin tallentamaan ne. Tällä tavalla ei ole enää niin tärkeää että on television ääressä parhaaseen katseluaikaan, vaan suosikkinsa voi katsoa vaikka puoliltaöin. Mutta tämähän on jo niin vanhanaikaista.
Atlantin toisella puolella on jo pitkään nautittu astetta fiksummista laitteista. Tunnetuin esimerkki lienee TiVo, joka osaa hoidella ajastamisenkin puolestasi. Kerrot vain laitteelle, mitkä ovat lempiohjelmiasi ja se pitää huolen siitä että uusimmat jaksot tallentuvat automaattisesti. Täyttääpä laite vielä ylimääräisen kovalevytilan ohjelmilla, joista saattaisit pitää ja pitää huolen jo katsottujen ohjelmien poistamisesta.
Näissä kaikissa ollaan kuitenkin riippuvaisia yhdestä asiasta: TV-kanavat päättävät mitä ohjelmia lähetetään ja milloin. Tämä on hankalaa etenkin Yhdysvaltojen ulkopuolella, jossa suosikkiohjelmien esitystä joutuu joskus odottelemaan kuukausia tai vuosiakin. Esimerkkinä vaikkapa Sopranos, jonka jatkumista tässä kuumeisesti odotellaan…
Tässä apuun tulee Internet. Samalla tavalla kuin musiikkia on jaeltu mp3-muodossa jo vuosikaudet, nykyisin myös televisio-ohjelmat löytyvät netistä. Amerikkalaiset ystävämme tallentavat suosikkisarjojen tuoreet jaksot ja laittavat ne nettiin jakoon samantien kun niiden ensiesitys on televisiossa. Ensimmäistä kertaa me kaukaisen pohjolan asukkaatkin pysymme viihdeasioissa ajan tasalla.
Videoleikkeinä tallennetut televisiosarjat vievät tietysti paljon tilaa. Mutta mitäpä se haittaa nykyaikana, jolloin laajakaistayhteyksien nopeudet tuplaantuvat jatkuvasti. Eikä ohjelmia tarvitse välttämättä edes tihrustaa tietokoneen näytöltä, sillä sarjat voi aina tallentaa polttavalla cd-asemalla video-cd-levyksi jota voi sitten katsella olohuoneen dvd-soittimella. Tai jos tietokone on hieman nykyaikaisempi, cd-levyt voi unohtaa ja tallentaa suoraan dvd-levyjä. Ellei sitten kytke nykyaikaisella näytönohjaimella varustettua tietokonettaan suoraan televisioon joko johdolla tai rautakaupasta löytyvällä muutaman kympin langattomalla videosiirtimellä. Eipä todennäköisesti kulu pitkääkään aikaa, kun olohuoneen kotiteatteri osaa näyttää videoita suoraan langattoman verkon yli, samalla tavalla kuin musiikin kanssa voi nykyään tehdä.
Netissä jaettavien televisiosarjojen metsästäminen on vain aika turhauttavaa työtä. Täytyy tietää oikeat ohjelmat, hakemistot ja tavat joilla tiedostoja kopioidaan omalle koneelle. Sitten täytyy vielä aktiivisesti metsästää omia lempisarjojaan. Kun sarjan jakso tulee USA:ssa televisiosta ja leviää verkkoon pian sen päätyttyä, sinulla on parisen päivää aikaa kopioda se itsellesi. Tämän jälkeen kaikki asialleen omistautuneet harrastajat ovat katsoneet sen ja heittäneet menemään levyltään. Oikeiden linkkien löytäminen onkin jo paljon hankalampaa.
Salonin mainiossa Must-download-TV -artikkelissa kerrottiin siitä, kuinka sarjojen metsästäminenkin alkaa nykyään muuttua automaattiseksi. Hankit vain koneellesi sopivan ohjelman, kerrot sille lempisarjojesi nimet ja jätät ohjelman käyntiin. Sen jälkeen haluamiesi ohjelmien tuoreet jaksot ilmestyvät säännöllisesti kovalevyllesi.
Näin olet siis perustanut oman TV-kanavasi! Kukapa haluaisi katsoa enää Yleisradion kolmatta uusintakierrosta Frasierista, viimeistä edellisen tuotantokauden Sopranos-kertausta Neloselta tai pohdiskella minä vuonna seuraavan tuotantokauden 24 tulee Maikkarilta, kun voit katsoa uunituoreita jaksoja haluamistasi ohjelmista silloin kun haluat.
Jos kuitenkin haaveilet harvinaisempien ohjelmien näkemisestä, pudotus maanpinnalle saattaa olla kova. Aivan kuten alkuaikojen Internetissä, myös tässä hienossa mediaparatiisissa ohjelmatarjonta on hyvin paljon katsojiensa näköistä. Suositut amerikkalaissarjat ja komediat löytyvät helposti, mutta vaikkapa saksalaisia poliisisarjoja haluava joutunee katsomaan tyhjää virtuaalikanavaa. Toisaalta – olenpa joskus nähnyt jaettavan Antiikkia, antiikkia -ohjelman amerikkalaisvastinetta…
Toinen pikku hankaluus ovat nuo pahuksen tekijän- ja levitysoikeudet. TV-yhtiöt eivät katsele välttämättä hyvällä ohjelmien levittämistä verkossa. Eivätkä kotimaisetkaan kanavat ole välttämättä erityisen ilahtuneita siitä, että heidän kalliilla hinnalla myymänsä mainokset jäävät näkemättä (niinkuin me emme jo kelaisi niiden ohi, ehhehehe). Toisaalta — nykyisin parhaat mainoksetkin katsotaan verkosta.
Teoriani mukaan tulevaisuutta voi ennustaa katsomalla menneisyyteen. Kun mietit, millainen maailma oli viisi tai kymmenen vuotta sitten, huomaat nopeasti että suurin osa moderneista ihmeistä oli olemassa jo silloin. Viitisen vuotta sitten innostuneet harrastajat tekivät sellaisia asioita mitkä nykyään alkavat olla arkipäivää (hankkivat laajakaistayhteyksiä, virittelivät langattomia verkkoja jne…). Ja se, mitä nykyään voi ostaa ruokatunnilla lähikulman tietokoneliikkeestä oli kymmenen vuotta sitten jotain sellaista mistä osattiin kyllä haaveilla, mutta maksoi vähintään henkilöauton verran tai oli saatavilla niille Jotka Tunsivat Oikeita Ihmisiä.
Mistä päästäänkin näppärästi ennustamaan television tulevaisuutta. Äskeisen teorian perusteella vuoden 2010 tienoilla meillä olisi käytössä televisio, jossa ohjelmat eivät tule enää silloin kun sanomalehden tv-liitteessä kerrotaan, vaan ne olisivat odottamassa katsojaansa jossain kotiteatterin uumenissa. Tokihan ohjelmilla olisi jokin tietty julkaisuhetki, jonka jälkeen ne olisivat katsottavissa. Poissa olisi myös tuoreiden jaksojen vuosien mittainen odottelu: sarjat nautittaisiin tuoreena tai ainakin tuoreehkoina ympäri maapallon. Vähän kuin elokuvateattereissa jo tehdään.
Vuonna 2015… niin, miten pitkälle pystyt tällä hetkellä kuvittelemaan?
Pakko tulla muuten taas raportoimaan kun aihetta käsittelet. Eli minullahan on tuo samainen digiboksi (niinkuin joskus kerroin) ja ongelmat vaan jatkuvat vieläkin.
Boksi on ollut nyt huollossa lähemmäs kaksi kuukautta, eikä vieläkään mitään kuulunut. Nyt käytössä on liikkeestä tilalle annettu vehje, joka on malliltaan identtinen. Parasta on, että tämä tilalle annettu vehjekkään ei toimi kunnolla…
Olisikohan tämä oikea aika luopua digi-härpäkkeistä vai vaihtaa vain liikettä?
Janne: Enpä voi muuta sanoa kuin että sinulla on ollut huono tuuri. Meidän Humaximme on toiminut kuin unelma (poislukien aiemmin käsittelemäni ohjelmiston puute liittyen myöhästyneiden ohjelmien nauhoitukseen). Kovalevy ei ole ollut hukkunut kertaakaan, ajastukset ovat tallentuneet kuten pitääkin jne. Olisikohan laite yhden kerran sekoillut niin että se piti käynnistää kaukosäätimellä uudelleen. Takalevyn virtakytkimeen en ole muistaakseni koskenut kertaakaan. (nyt pitää koputtaa puuta)
Kokeile vaatia tilalle uutta niin monta kertaa että saat ehjän laitteen?
Hmm, yksi asia tulee mieleen. Meillä boksi saa olla päällä yötäpäivää eikä sitä sammutella kuin ihan satunnaisesti (esim. ukkosella). Kokeile jättää omasi päälle?
Jep, tätä “p2p-verkosta lataaminen -> konversio mpg-1:ksi -> poltto video-cd:lle -> dvd-soittimella katselu” -rumbaa on tullut harrastettua jo kolme vuotta. Isot pojat kertovat, että “piireissä” tämä on ollut arkipäivää jo paljon pidempäänkin.
Sen lisäksi, että Suomen televisio esittää suurimman osan seuraamistani sarjoista kahden vuoden viiveellä, mukaan mahtuu myös loistavia tärppejä, joiden esittämisestä tällä mantereella ei ole minkään maailman takeita. Viimeisen vuoden ajan sarjoja ei tosiaan ole tarvinnut enää metsastää, kunhan on muistanut käydä kerran viikossa tietyllä torrent-jakelu-saitilla ja pistää latauksen päälle.
DVD-levyjen aluekoodit ja drm-lainsäätöä lobbaavat sisällöntuottajat tosin toimillaan osoittavat, että vaikka teknologia olisikin viiden vuoden valmis kuvailemaasi globaalin levityksen utopiaan, niin sarjojen oikeuksien omistajat eivät ole. Yritetäänhän Yhdysvalloisssa aina silloin tällöin aivan tosissaan kieltää televisio-ohjelmien koti-nauhoittaminen studioiden omistusoikeutta loukkaavana.
Mitä tulee saksalaisiin poliisisarjoihin, niin luulen ettet ole vain käynnyt oikeilla saiteilla etsimässä torrentteja.
Se televisio-teknologia, jonka soisin rantautuvan tälle puolelle Atlanttia on HDTV. (Myös) kuvanlaatu on aivan scifiä.
Pystyn kuvittelemaan tulevaisuutta siihen hetkeen asti, kun kaikki kunnolla toimitetut ajankohtaiset ohjelmat ovat korvautuneet tusinatavarana tuotetulla amerikkalaisviihteellä. Ei hyvä.
Vinkkivinkki; suosituimmat sarjathan löytyvät torrentteina vielä suprnovaa nopeammin täältä: http://tvt.milfclan.com/
Ja RSS-feed pitää huolen siitä että uusista ohjelmista saa todellakin tiedon saman tien :)
Kiitos Kimmo, linkki oli huikea! :) Ensimmäistä kertaa torrentteja ladanneena en voinut kuin yllättyä tarjonnasta ja filujen laadusta – ensimmäisen “Joey”:n episodin HDTV-version juuri nähneenä ei voi kuin haukkoa henkeään. Scifiä on, tuo kuvan laatu!
Digi… joo, meillä ei televisiota ole ollut kuuteen vuoteen eikä ole kaivattu. Tekniikkaa kyllä käytämme mutta täysin eri takoitukseen kuin jonkin saippuaoopperan vahtaamiseen. (No, voi nekin kai hyviä olla, mutta kellä on aikaa niiden seuraamiseen kun on paljon parempaakin…)
Olenkin ihmetellyt tätä uusien kanavien tulvaa ja porukan intomielistä suhtautumista niihin. Kanavia on nytkin jo niin paljon että kukaan ei ehdi katsoa edes tiukasti karsien ns. kiinnostavia ohjelmia niiltä kaikilta.
Ehdotankin että mennään marjaan tai uimaan tai… perustetaan sohvaperunoiden vastainen yhdistys/puolue ja tehdään jotakin oikeasti… Ei se TV mihinkään kuitenkaan karkaa.