Uusmedian loiston vuosista voi nyt lukea kirjamuodossa, raportoi Re:. “Helsinki 12 kuvaa humoristisen yliampuvasti nuoren, ylipalkatun suhteellisuuden tajunsa täysin menettäneen uusmedia-AD:n hedonistista menoa työmaailmassa ja Punavuoren baareissa. Designer-labeleita tiputellaan kirjassa tiheämpään kuin Brett Easton Ellisin romaaneissa. Myöskään kolaviivoissa, vuosikertaviineissä ja suihinotoissa ei säästellä.”
Kirjoittaja Tuomas Vimman työhistoriaan väitetään kuuluvan Razorfishin ja Grey Interactiven lisäksi myös minunkin työmaanani noin kuuden vuoden ajan toiminut IconMedialab, joten ehkäpä opuksesta tulee bongattua jotain tuttuakin. Vuosikertaviinit vielä menevät mutta noita kahta muuta taidettiin harrastaa sitten Razorilla ja Greyllä…
voi jeesus.
pitää siis paikkansa että nykyajan “mediatyöntekijöillä” ei ole lainkaan mielikuvitusta.
varsinkaan a. niemisellä.
(päivän kysymys: onko helsinki 12 fiktiivinen teos vai ei? Kustilla sentään on jäljellä pieni mielikuvituksen kipinä jota sinun päästäsi ( ja luultavasti töistäsi?) saa hakea suurennsulasin avulla.)
taitaa olla hampaankolossa jotain. et varmaan muuten olisi täällä puhumassa paskaa selän takana?
Fiktion ja faktan rajojen pohtiminen on tämän teoksen kohdalla epäolennaista, ellei sitten postmodernia tekijyyttä pohdittaessa. Kirjahan pyrkii tahallaan sekoittamaan minäkertojan ja reaalisen tekijän toisiinsa, kuten kaikki kirjan lukeneet tietävät (viittaan nyt siihen lopun käänteeseen, jota ei viitsi paljastaa) Lisäksi jo teoksen takakansi hämmentää tekijyyssoppaa ihastuttavasti. Ketä tuo sittaatti “On vaikeaa olla nöyrä kun on niin vitun hyvä” oikeastaan koskee? Entä kummasta takakansiteksti kertoo? Teksti kun sopisi hyvin sekä päähenkilön, että kirjailijan kuvaamiseen.
Tosi hyvää ja hauskaa tekstiä, mutta liian yliampuvaa. Ymmärrän toki tarkoituksen, mutta vähempikin riittäisi pointin läpiviemiseksi. Joka tapauksessa, ei huono.
Itse Rööperissä asuvana oli aivan mahtavaa seurata päähenkilön liikkeitä ristiin rastiin Uuta ja Fredaa. Piti jopa välillä vilkaista ikkunasta että nyt nussitaan mun porttikäytävässä.
Lisää lisää.
Oletan siis, että Vimma on tehnyt parodian jostain huonosti kirjoitetusta teoksesta. Parodiana kirja saattaa toimiakin, sen kuvaukset ovat niin hirvittävän tökeröitä, että väkisinkin hymyilyttää. Mitä tulee keskusteluun Tuomas Vimma/Kusti Miettinen, ei ole Kustin vika, että hänen vanhempansa ovat rankaisseet kyseisellä nimellä. Ymmärrän myös jos Kusti on vittumainen tyyppi myös oikeassa elämässä, häntä on varmasti kiusattu ihan hirveästi tuon nimensä vuoksi.
Tämän se koulukiusaus teettää: ihmisten pitää lukea kirjoja ja arvuutella ovatko ne oikeasti skeidaa vai ainostaan skeidan parodiaa.
Vimman uusi kirja tuli ulos muutama päivä sitten. Kommentoi aika hauskasti mm. tätäkin keskustelupalstaa.
Jos et hiffaa kirjaa, oot juntti. Jos oot juntti ei sun oo tarkotuskaan lukea sitä kirjaa, eikä siis myöskään ymmärtää siitä mitään. Herra Vimman harmikseni täytyy todeta, että hän on valitettavasti kirjoittanut hyvän kirjan – ihmisille jotka tunnustavat kirjan kuvailemat korttelit hoodeiksensa.
Bulsan eteläpuoli kirjoittaa:
“Jos et hiffaa kirjaa, oot juntti. Jos oot juntti ei sun oo tarkotuskaan lukea sitä kirjaa, eikä siis myöskään ymmärtää siitä mitään. Herra Vimman harmikseni täytyy todeta, että hän on valitettavasti kirjoittanut hyvän kirjan – ihmisille jotka tunnustavat kirjan kuvailemat korttelit hoodeiksensa.”
Niin v-tun totta.
Oikeesti mukaansa tempaava kirja – jotain uutta suomalaisilla markkinoilla. Nautin lukea sen ja seuraavaksi aloitan “Toinen”-teoksen lukemisen. Seksiä, väkivaltaa niin, että itseänikin alkoi kiihottaa :-) Muutaman kerran oli pakko vetää kuivat lukiessani :-/ JOsta tuli mieleen, että ehkä kyseinen kirjailija itsekin on viime kädessa saappaasseen runkkailija, joka kirjoittaa 100% fantasioistaan. Joka on ihan ok ja vieläpä hyvin osaa slangiaan käyttää, vaikkei naista ole saanutkaan.
Suosittelen tätä kirjaa!
Tylsä. Kyllästyttävä. Kieli keinotekoista. Kundi latelee Michelin-kopioitua tai Hans Välimäeltä tsekattua reseptiä joka ei maistu miltään. Nimeää kuteita, suunnittelijoita, designia juuri niin ulkoaopetellun kökösti kuin asioita tuntematon vain voi. Kirjoittajalta taitaa tulla pissat housuun, kun luulottelee shokeeraavansa opuksellaan: Seksiä! Pornoa! Rivoilua! Härskeilyä! Egoismia! Mättöä! Luxusta! …
Sorry! Joku muu keksi nää jutut jo kauan ennen kuin isoäitisi syntyi.
Kirjoittaja on nuori, kokematon, takana niin ohut kerros elämää että vanhempaa lukijaa nolostuttaa. Jos olisi edes jotain omaperäistä tai osaisi kirjoittaa… No, nuoria kukkoja tarvitaan aina ja kustantaja tunnistaa, mistä saa fyffeä.
Kuulkaahan mä oon Kusti niminen poika ikää ei ees 13 vuotta. Oon ollu Vimman fani jo vuoden gourmet on enää lukematta. Sain tietää vasta viime syksynä että Miettinen on mun kaima ja jätkä joka kirjoittaa syövänsä villisorsan rintaa ja juovansa 50 vuotta vanhaa Bordeaux’ta. Ja sitten te nikupetterit sanotte et Miettisen vanhemmat on rankaissu sitä Kusti nimellä tai sitä on kiusattu lapsena. Hävetkää! Ja Einstürzendeneubauten sanot et jätkä latelee jotain välimäen reseptejä joita se on kehitelly Chez Dominiquessa (Dominiquen luona suomeksi niille degeneroituneille suomenruotsalaisille jotka ei osaa ranskaa) ja jotka ei maistu miltään. Kun ite et erota ees 18 tuntia marinoitunutta sisäfilettä läskisestä ja nihkeästä ulkofileetä jonka joku on paistanut biltema-grillillä. Ja sit jos on nyt liian yksinkertaista kirjallisuutta teille oman elämän pikku LeClezioille niin lukekaa sitten Machiavellin ruhtinas.