Yhden kakkupalan mies inhoaa sitä ääntä, joka syntyy kun omenaa haukataan. Mikä toi mieleeni kerrassaan erinomaisen inhoihin ääniin liittyvän käytännön pilan jolla voi hauskuttaa ihmisiä vaikkapa pikkujouluissa.

Mutta ensin varoitus! Tämä on erittäin tehokas jekku eikä sitä pidä suorittaa sydänvioista kärsivien tai raskaana olevien lähellä. Olen nähnyt aikuisen miehen joutuvan hysterian valtaan useaksi minuutiksi tämän tempun johdosta.
Continue reading →

On taas marraskuun 30. päivä. Olen toisinaan miettinyt, miten äkkiä talvisodan keskelle joutuneet lapset kokivat tapahtuman. Tällä kertaa minulla sattui olemaan kesken valokuvaaja Caj Bremerin kirja Mämmikoiran muistelmat, joka alkaa kuvauksella ensimmäisestä ilmahyökkäyksestä Helsinkiin. Noin kymmenvuotias Bremer makaa sammalikossa peläten henkensä edestä. Opettaja on komentanut lapset maastoon kesken oppitunnin, kun kumeat jyrähdykset ovat saaneet luokan ikkunat helisemään.

Bremer kirjoittaa: “Kaikki pelkäsivät varmasti yhtä paljon siellä metsässä, mutta minut valtasi täydellinen pakokauhu. Minä en kyllä jäisi makaamaan sinne sammalikkoon, ei, minä pomppasin pystyyn ja lähdin täyttä vauhtia kohti kotia. Niiskuttaen ja nenä valuen, peläten koko ajan, että tulisi uusia koneita ja pommeja. Se oli samanlaista kuin painajaisunessa, jonka usein näin. Minä yritän paeta jotain kamalaa, yleensä karhuja, mutta liikutan vain jalkojani paikallani pääsemättä mihinkään. Nyt painajaisesta oli tullut totta.”

Hieman myöhemmin Bremer toteaa sodan syttymisen olleen niin rankka kokemus, että se pyyhkäisi pois lähes kaikki varhaisemmat lapsuudenmuistot. Koulu suljettiin ja Caj sisarineen evakuoitiin maaseudulle Sipoon saaristoon: “Olimme siellä kolme hirveän kylmää talvikuukautta, elohopea saattoi painua jopa neljäänkymmeneen miinusasteeseen, ja silloin pakkanen totisesti paukkui nurkissa. Rauha solmittiin maaliskuun 13. päivänä 1940–“

Vihattu ja rakastettu blogien top-lista on ollut olemassa hieman yli kaksi vuotta ja on sinä aikana ehtinyt synnyttää melkoisen joukon mielipiteitä, suurta draamaa ja ehkä joskus ohjannut jokusen lukijankin uusien mielenkiintoisten blogien pariin.

Parin viikon sisällä – sikäli kuin päivissä tunteja riittää – blogilista tulee kokemaan mullistuksen. Pitkään valmisteilla ollut blogilista.fi korvaa blogilistan, Päivän pamauksen ja top-listan. Vanhojen tuttujen toiminnallisuuksien lisäksi uudet sisuskalut mahdollistavat joukon monipuolisempia toimintoja, kuten kunnollisen hakemiston, sanahaun ja luokittelut. Ja tapoja listata blogeja mitä moninaisimpiin järjestyksiin.

Mutta mitä nämä järjestykset ovat? Tilatuimpien blogien lista (ja mahdollisuus jättäytyä siitä pois) tulee säilymään, mutta sen ei tarvitse olla ainoa totuus siitä mitä blogistanissa tapahtuu. Nyt on oikea aika kertoa mielipiteitä, miten haluaisit nähdä tuhansien blogien yhteisöä järjestettävän. Kaikkia ideoita en lupaa toteuttaa ainakaan heti, mutta jokainen ajatus maustaa päässäni pyörivää koodikeittoa.

Niiltä, jotka odottavat listalle pääsyä tai vastauksia palautteisiin, toivon vielä lisää kärsivällisyyttä. Työkiireet ovat saaneet päivät kulumaan ohi ennenkuin olen ehtinyt edes ajatella blogeihin liittyviä asioita, saatika sitten lukea, kirjoittaa tai käsitellä postia.

Kissa on nostettu pöydälle Koirapuistossa: mitä tehdä webkiusaamiselle. Näyttää siltä, että on tullut aika laatia joukko pelisääntöjä. Mitä voi tehdä, kun alkaa tuntua, että oman ilmaisun vapaus on vaarassa – esimerkiksi kun pelkää joutuvansa henkilökohtaisten hyökkäysten kohteeksi blogissa ilmaisemiensa mielipiteiden takia? Olisiko parasta vain purra hammasta ja jättää omaan arvoonsa loanheitto? Vai valita taistelu?

Vaikeita kysymyksiä. Olen kuitenkin luottavainen, että tähän asiaan saadaan kyllä selvyyttä, kun tarpeeksi moni ihminen sitä yhdessä pohtii. Mitä sinä tekisit?

Vietän jo kolmatta päivää sohvalla kannetavan kanssa, kiitos flunssan joka tukki poskiontelot ja valoi jotain sulaa lyijyä muistuttavaa pääni täyteen. Nano-urakka on sujunut hyvin, sillä olen huvittanut itseäni luomalla mahdollisimman epäilyttäviä hahmoja. Yksi fiktiivinen henkilö on jo saatu kolkattua varsin tyydyttävällä tavalla. Kirjassani on marraskuu, joten luonnonilmiötkin siirtyvät dekkariin kuin sellaisinaan.

Juoni on nyt kuitenkin saamassa epäuskottavan käänteen. Tampereen seudulla on parhaillaan ukkosvaroitus! Tiirailkaa pilviä, mammatuksia ja alasimia sekä välkyntää! Siis oikeasti, ei fiktiivisesti.

Taivas leimuaa. Pihalla. Juuri nyt. Mene katsomaan!

Aux-lehti päätti etsiä vastauksen ikuiseen kysymykseen: “Mikä on Suomen tyhmin kaupunki?“. Sivuilla tehdään perinteinen Mensan palikkatesti, kerrotaan kotikaupunki ja sitten ihastellaan tuloksia. Koska Kangasala ei ole kaupunki, jouduin lahjoittamaan 31 pistettäni Tampereen hyväksi.

Top-3:ssa on tällä hetkellä Salo, Kankaanpää ja Orimattila. Tampere on sijalla 17, Espoo 15, Vantaa 14, Helsinki 25 ja Turku 54. Hähähää :-) Hännänhuippuna ovat Alajärvi, Juankoski, Nilsiä ja Ikaalinen. Alajärvellä on kuitenkin suhteessa asukasmäärään niin paljon vastauksia että luulen sen keränneen osakseen huolimattomia klikkauksia – onhan se aakkoslistan ensimmäinen.

Ehkäpä yksi testin osa oli myös surkeasti koodattu testisovellus: hiiren klikkaukset osuivat Firefoxilla ihan vääriin kohtiin. Vasta kun loppulomaketta täyttäessä kokeilin suurentaa selaimen ikkunan koko ruudun kokoiseksi, sain klikkaukset suurinpiirtein haluamiini kohtiin ja pystyin täyttämään osallistumislomakkeen…

[via mea]

Huomasin tänään että Gmailin roskapostisuodatin oli innostunut liikaakin ja alkanut heitellä Pinserin palautelomakkeita ja kommenttitiedotteita roskapostin joukkoon. Onneksi sentään tehokas hakutoiminto löysi kaikki väärinluokitellut mailit ja sain koulutettua suodatinta niiden osalta. Onko kukaan muu huomannut erikoisuuksia Gmailin toiminnassa?

Roskapostin määrä kasvaa muuten hurjaa vauhtia. Samainen Gmail heittää roskapostikansioon sijoitetut viestit automaattisesti pois 30 päivän kuluttua niiden saamisesta. Tähän asti roskan määrä on ollut miltei tasaisesti noin 3000 viestiä 30 päivässä mutta nyt ihan parin viime viikon aikana tuo määrä on kasvanut 4700:aan. Ilman roskapostisuodatinta olisin pulassa.

Roskapostien otsikoiden lueskelemisesta tulee aika erikoinen olo. Joukossa on mitä erikoisimpia yrityksiä saada minut avaamaan postia. Viime aikoina muotia ovat olleet aidoilta näyttävät Citibankin ilmoitukset pankkitiliäni uhkaavista väärinkäytöksistä ja erilaiset “virusvaroitukset” – säännöllisesti toistuvine muistutuksineen kaikkineen! Lisäksi nilviäiset haluavat kaupitella minulle mm. Rolex-kelloja, reumalääkkeitä ja Valiumia. Joku urologikin postittelee monta kertaa päivässä vahvistuksia tapaamisajastaan. En kai nyt sentään niin vanha vielä ole???

Päädyin Diginewsistä Digitodayn uutiseen “Kamerakännykän käyttäjät napsivat uutiskuvia medialle“. Nykyään yhä useammalla on taskussa jonkinlainen kamera, joko kännykässä tai sitten ihan oikea kamera. Ja joskus saattaa sitten käydä niin että huomaa olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja napsaisee uutisarvoisen kuvan.
Continue reading →