Päädyin Diginewsistä Digitodayn uutiseen “Kamerakännykän käyttäjät napsivat uutiskuvia medialle“. Nykyään yhä useammalla on taskussa jonkinlainen kamera, joko kännykässä tai sitten ihan oikea kamera. Ja joskus saattaa sitten käydä niin että huomaa olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja napsaisee uutisarvoisen kuvan.
Mutta mitä tehdään sen jälkeen? Kamerassasi on siis ainutlaatuinen kuva tai videoleike jolla saattaa peräti tienata rahaa. Reportterit, kuvaajat ja paparazzit ovat kuitenkin jo rientämässä paikalle eli täytyisi toimia nopeasti. Amatöörikuvaaja tarvitsee tietopaketin!
- Minne otetaan yhteyttä?
- Mitä kuvasta voi olettaa saavansa?
- Miten korvauksista neuvotellaan? Voiko medioita kilpailuttaa? Onko medioilla tapana kusettaa kuvaajia?
- Miten kuvan toimittaminen tapahtuu?
- Miten tekijänoikeudet siirtyvät?
- Mitä täytyy tietää kuvassa esiintyvien ihmisten/paikkojen kuvaamisoikeuksista? Siirtyvätkö vastuut kuvan mukana ostajalle?
Tällaisia asioita ei ehdi selvitellä enää silloin jos seisot keskustorille laskeutuneen ufon äärellä kamerakännykkä kourassasi… :-)
Sen verran tiedän että jos kuvasta ei oleta saavansa rahaa, aina on olemassa kierrätyskeskus.
Asiantuntijat, laittakaapa lisätietoa kommentteihin.
En ole asiantuntija koska en maksa palkkioita kennellekään, mutta tässäpä muutama vinkki:
Yhteyttä otetaan tietysti suoraan toimitukseen, kerrotaan asia ja sitten löytyy yleensä oikea henkilö langan päähän. Palkkioita voi tutkailla täältä:
http://www.freet.fi/sopimukset/palkkiot2004/
Medioita voi kilpailuttaa, mutta kaikki mediat eivät ole välttämättä yhtä kiinnostuineita kuvista. Veikkaisin, että iltapäivälehdet maksavat parhaiten, paitsi julkkisasioissa Seiska. Ja ahneellahan voi olla paskainen loppu: kilpailutuskierroksen aikana joku muu myy kuvan halvemmalla. Kusettamiskysymys on outo: media maksaa sen mitä lupaa eli normaalista “palkastahan” tässä on kysymys. Jos pyytää liian vähän, se on tietysti oma moka :) Kuviin halutaan yleensä rajoittamaton julkaisu- ja edelleenluovutusoikeus yksinoikeudella, eli mikään laki ei määrää tuota tekijänoikeutta vaan kyseessä on sopimusasia:
http://www.freet.fi/sopimukset/abc/
Kuvan voi toimittaa monin eri tavoin, mieluiten digitaalisesti esim. sähköpostin liitteenä tms.
Kuvata saa kaikilla yleisillä paikoilla, vaikka toki innokkaat vartijat yrittävät kieltää. Suomessa kuvattavalla ei ole oikeutta kuvaansa, kuten esim. Saksassa. Poikkeuksia julkaisuun tulee rikostutkinnoissa ja alaikäisiä koskevissa asioissa.
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut150460.htm
Filmiä tai kameraa ei tarvitse koskaan luovuttaa vapaaehtoisesti, vaan siihen tarvitaan oikeuden päätös.
Vielä loppuun uudet journalistin ohjeet, joilla ei ole kuitenkaan lainvoimaa:
http://www.journalistiliitto.fi/fi/johjeet/850/
PS. Tässäpä muuten kommentointimahdollisuudella varustettujen blogien pitäjiä kiinnostava juttu vanhan median puolelta:
http://www.jsn.fi/paatos.asp?sivuid=3354/SL/04
Missäs viipyy bloggaajien itsesääntelyohjeet ja oma BJSN :D
Yhteyttä kannattaa ottaa yksittäisen median tapauksessa uutispäällikköön. Jos on onnistunut ottamaan kuvan jostain todella hurjasta (Finnairin OH-LGA räjähtää kentälle kesken nousukiidon), kannattanee ottaa yhteyttä suureen uutis/kuvatoimistoon tai CNN:ään.
Olen kuullut usean tuhannen dollarin summista, kun on osuttu (oikean kameran kanssa) oikeaan paikkaan. Todella isoissa uutisissa (esimerkiksi se Concorde siivet liekeissä -video tai kone osuu WTC:hen -video) summat ovat vielä isompia, useita kymmeniä tuhansia.
Suomen tapahtumissa medioita on hankalampi kilpailuttaa. Lehtikuvalla on käytännöllisesti katsoen monopoliasema uutiskuvien välittämisessä, mutta esimerkiksi Ilta-Sanomiin tai Iltalehteen kannattaisi varmaan jotain raflaavampaa tarjota ja katsoa, nouseeko hinta.
Ostajataho halunnee ostettuun kuvaa täydelliset julkaisuoikeudet, eli oikeuden julkaista kuva rajoittamattoman määrän kertoja sekä oikeuden myydä sitä myös eteenpäin. Oikeuksista tehdään kirjallinen sopimus.
Nuo ihmisiä ja paikkoja koskevat oikeudet ovat vähän kinkkisempiä. Suomessa ollaan suhteellisen selvillä vesillä: julkisella paikalla saa kuvata ketä tai mitä tahansa. Ulkomailla tai yksityistiloissa meneekin sitten kinkkisemmäksi.
Kuvista ei tehdä kirjallista sopimusta niinku edellä kirjoittava väittää.
Medioita voi kilpailuttaa mutta lähes varmasti jos sanot uutispäällikölle että koitat myydä / saada enemmän rahaa toisesta lehdestä jää kuvan myynti siihen.
Ja, et missään nimessä voi myydä kuvaa kuin yhteen lehteen.
Kirjallinen sopimus on kyllä yleinen käytäntö; voihan se tietysti vaihdella taloittain tai lehdittäin. Itse en luovuttaisi mitään julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia käyttöön ilman sopimusta.
Teemu kirjoitti juuri Valokuvan valta ja politiikka -seminaarista tavalla, joka saattaa kiinnostaa: http://lupatarkastaja.blogspot.com/2004/11/valokuvan-valta-ja-politiikka.html
Kari Haakanan edelliseen viestiin vastaten: itse olen kuvannut kymmeniin lehtiin ns. pikakuvia eli onnettomuuksia, siinä ei todellakaan ole aikaa alkaa tehdä kirjallisia sopimuksia ja allekirjoittamaan papereita siinä vaiheessa kun onnettomuus on sattunut ja kuva pitää julkaista heti. Jos tuommoisia menet vaatimaan niin kuvan myynti jää siihen paikkaan, ajan takia aivan takuulla.