Vuoden luontokuva 2005 -valinta herättää varmasti tänäkin vuonna mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Jotkut pitävät, jotkut taas haukottelevat itsensä tärviölle. Minun huomioni kiinnitti maininta “kuva on otettu tavallisella digitaalisella pokkarikameralla”. Tämä antaa rohkaisevan viestin kaikille valokuvauksen harrastajille – palkinnoille pääsyyn ei tarvita usean tonnin ammattilaisvehkeitä. Hyviä kuvia saa aikaan vaikka kännykkäkameralla kunhan etsimen toisella puolella on tarpeeksi omistautunut harrastaja. Joten hus ottamaan niitä kuvia! Valokuvausta oppii vain valokuvaamalla.
Tuo kuva on sellainen “aukea 2p”-kuva. Tuossa ei yksinkertaisesti toimi mikään. Tai no, valaistus on ihan jees, mutta muuten tuo aiheuttaa lähinnä haukottelua. Siihen vuoden luontokuvaan ei välttämättä tarvita tuhansien eurojen kamerajärjestelmää, mutta olisi sen voinut edes perusjärkkärillä ottaa. Hyvä filmi alle, hiukan enemmän bokehia ja kuvalle jokin aihe. Pelkkä kukka auringonpaisteessa ei oikein riitä.
Vuoden luontokuva ajoi kyllä metsään juu. Ihan hyvä pointti tuo “hyvä kuva ei tarvitse kallista kameraa”, se jos joku pätee, mutta ongelma on siinä, että voittajakuva ei ole kovin kummonen – etenkin Aukeaa seuraaville se on niin perushuttua, että jaksaisko edes pisteyttää.
Tietysti nyt voisi keskustella siitä, minkälainen vuoden luontokuvan tulisi olla. Pitääkö siinä olla jokin erikoinen asetelma, hieno hetki pysäytettynä, pitääkö siitä näkyä kuvan ottamiseen vaadittu vaiva?
Ei, ei, ei, jos kuva on hyvä ja omalaatuinen. Voittajakuva 2005 on kaunis, mutta siinä kun vaan ei ole mitään mikä nostaisi sen massan yläpuolelle. Ainakaan sitä ei ole kukaan minulle vielä selittänyt…
Mielenkiinnolla odotan ensi vuoden valintaa. Jos nyt kuvia oli lähetetty se 4 300 kappaletta ja tämän harrastajaharrastaja korostuksen jälkeen niitä luulisi tulevan sinne vielä enemmän. Voittajakuva on sitten joko auringonlasku tai taas joku ns. ammattimaisempi harrastajakuva. Särmää on turha odottaa, kyy jäi jo auton alle.
tl
Minullekin vuoden luontokuva oli pettymys, muutenkin kuin varsin tavanomaisena kuvana. Uutislähetystä seuratessani kuulin ensin, että vuoden luontokuvaaja on “Kaarina Laine” – olin sekunnin murto-osan vaikuttunut: hämmästyttävä veto raadilta!
Mutta se olikin “kaarinalainen abiturientti Jari Jotain” tms. Niinniin, ja oikein digitaalikameralla. Mitähän seuraavaksi? Ihmepoika Samupetteri ala-asteelta Nokian kamerakännnykällä?
Niin että jos kuvaaja on nainen, se on hirveän hienoa ja upeaa, ja kuvakin on aivan mahtava ja loistava, mutta kun nuori abiturienttimies ottaa voittajakuvan, ollaan nyreissään. Miksi tästäkin asiasta pitää tehdä sukupuoli- ja tasa-arvokysymys?
No worries, feministit. Kyllä nainenkin Vuoden Luontokuva -kisan vielä joku vuosi voittaa. Se, että voittaja valittaisiin pelkästään sukupuolen tai iän tai kameran laadun tai muiden toisarvoisten seikkojen perusteella on koko kilpailun vesittämistä.
Pöh. Minusta kuva oli huono ja olin pettynyt. Tavanomainen kuva, tavanomainen valinta. Hetken ehdin odottaa jotain uutta ja entisestä linjasta poikkeavaa. Se että joku on käyttänyt “digipokkaria” ei säväyttänyt sen enempää kuin sekään, että kuvan oli ottanut nuori harrastelijapoika. Miksi ei säväyttänyt? Ehkä sen takia, että kuva ei ollut ammattilaisen jälkeä. Ihme ja kumma, jotain ne ammattilaiset kuitenkin osaavat, mitä meikäläiset harrastajat eivät (lasken nähin näppäilijöihin mm. itseni.) Sortsi. En kirjoittanut, että “jos kuvaaja on nainen, se on hirveän hienoa ja upeaa, ja kuvakin on aivan mahtava ja loistava”. Sinä kirjoitit niin.
Riitta, olen kanssasi ihan samaa mieltä voittajakuvasta. Tulkitsin aikaisemman kommenttisi siten, että mielestäsi sukupuolella olisi luontokuvauksessa jollain tapaa merkitystä. Hyvä, että olemme yhtä mieltä siitä, ettei tasa-arvokeskustelu liity millään tavalla tähän. :-)
Mielestäni digikuvissa on aina se ongelma että niitä on voitu editoida hieman vaikkapa photoshopilla. Kuvan hienous rakentuu tuomareiden mielestä kimalluksista ja sommittelusta, mutta luulenpa että tuomarit suhtautuisivat kriittisemmin kuvaan jos näkisivät mitä taitava Photoshop 8.0 – ammattilainen saa aikaan. Kuvassa näkyvät “oikeassa paikassa olevat pienet kimallukset” voisivat hyvin olla lisätty jälkeenpäin.
Nyt taisi mennä ylempien kommentteien aiheista ulos mutta menköön.
Sama ongelmahan on negalle kuvatuissakin kuvissa, jotka on digitoitu ja sen jälkeen vedostettu liikkeessä. Helppohan noita on manipuloida, mutta tuomaristo tarkistaa kuitenkin kuvat tältä varalta. RAW-tiedostoa kuvatessa on helppo katsoa, mitä kuvalle on oikeasti tehty jälkikäsittelyssä. JPG-tiedoston kohdalla arviointi on jo vaikeampaa, mutta jos haluaa huijata, onnistuu se kyllä ihan perinteisellä filmikamerallakin.
Puhumattakaan siitä, että ei-digi-järjestelmäkameran kanssakin voi pelleillä värisuotimin, käyttäen erilaisia heijastavia (mahd. myös värillisiä) pintoja taittamaan kohteeseen valoa kauniisti jne. jne. – helppoa, etenkin jos kohde on paikallaan oleva.
Ja onhan kuva aina otettu tietyllä objektiivilla, tietyllä ajan ja aukon säädöllä, tietyllä rajauksella. Yleensä rajaten ulos se, mitä kuvaan ei haluta kuvastuvan. Konstruktioita ne ovat joka tapauksessa. Ehkä “luonnollisimman” kuvan saisi silleen kuin meidän koirat toisinaan “kuvaavat”: astumalla leikkiessään maassa makaavan kameran päälle, painaessaan vahingossa laukaisinta. Joskus näkökulma on ihan hyväkin, noin sommittelullisessa mielessä.
Sinänsä itse kyllä pidän tuosta kuvasta. Pienen mittakaavan kasvillisuuskuva voi kertoa luonnosta ihan yhtä hyvin ja paljon kuin kuva liikkuvasta eläimestä tai kokonaisesta kasvustosta. Ovathan kimmeltävät pisarat vähän kitscheiset, mutta aika ihkut silti.
Näyttää lähinnä testikuvalta jolla on tsekattu valotusta ja histogrammia. Ei tuo kyllä aiempien vuoden luontokuvien kanssa istu vierekkäin asetteli ne miten tahansa :-I
Tekniseen viilaukseen en puutu, mutta yllättävän hyvin “valittu” kestää katsomista. Monasti genre (ja totutetut katsojat) odottavat tietynlaista, ja pitäähän sitä joku keskustelunaihekin saada!
Kuvaajalla oli vain näkemystä, toisin kuin näillä kateellisilla välineurheilijoilla. Luulin, että pilkuntarkka realismi ainoana taidekriteerinä kuoli jo toistasataa vuotta sitten.
Hieno kuva. Tunnelmallinen ja hieno kun siinä näkyy kaikenmaailman heijastustakin.
OK, harmittaa jo, että tulin sanoneeksi kuvaa huonoksi. Ei se missään nimessä huono ole. Jotenkin vain en löydä siitä “punctumia”, vaikka etualan kasvi on sievä ja pilvien lomasta pilkistävä aurinko hyvä hetki kuvanottoon. Mutta subjektiivisia mieltymyksiähän nämä ovat.
Koskaan kuva ei kuumota koko kansaa ! Montako samanlaista “huononhelppoa” kuvaa löytyy haukkujien albumeista täh ?? On helppo haukkua jo otettua kuvaa, mutta koittakaahan rajata kuvavalinnat etukäteen, ei tollasta eikä tollasta… !!! Tuliko vaikea homma ?
Toi kuva on omanlaisensa ja en minä ole vastaavaa nähnyt vaikka kuvia selailen lukemattomia lähes päivittäin. Raati valitsi tälläkertaa tuon ja sillä siisti.
Puhetta se ainakin on aikaansaanut ja se on hyvä.
Pitäsikö ensi vuonna olla jokin fossiilinen ihmeherännäisyys, skryptoniittisaurus vaikka, niin olis herroille ja narreille kumarreltavaa kun nykymaailmassa ei enää tunnu tavallisuus riitävän… alkaako totuus kadota virtuaalimaailman myötä vai mikä on ???
Onneksi olkoon abiturientille, olet kunniasi ansainnut ja saat sen myös pitää.
Voittajakuvassa on monia etuja, sen tunnelma on dramaattinen, kasvi on moni-ilmeinen. Kuva toimii eri perusteella kuin suurin osa ns. perinteisistä luontokuvista.
Kuvaajan nuoruus näkyy ennakkoluulottomuutena. Arvostan myös kuvassa näkyvää ilmaisun tarvetta.
Liiallinen keskittyminen tekniseen viimeistelyyn tekee kuvista tylsiä ja yhdentekeviä. Tässä se on vältetty.
Eipä tämä tämän vuotinen voittaja kyllä tuota keskustelua hirveästi ole herättänyt, ja miksi olisikaan, sen verran mitäänsanomatonhan tuo on. Jostain syystä tuomaristo halusi rohkaista digipokkari räpsijöitä antamalla tämän voiton. Liekö tarkoitus saada lisää harrastajia luontokuvakilpailuihin ja sillä tavalla jotain rahoitus tms juttuja, kun paperilla näyttää että kyseisen harrastuksen suosio elää hillitöntä kasvukautta ja siihen kannattaa panostaa rahojaan. Jokin muuhan todellisen valinnan syyn täytyy olla, pelkät kuvan tekniset ja sisällölliset jutut.
Hyvää tässä tietty se, että tämän jälkeen yhä useampi uskaltaa/kehtaa kuviaan lähettää kyseiseen kilpailuun, eihän koskaan tiedä vaikka kävis hillitön munkki ja voittas koko kisan, vähän niinku kamera-lehden vuoden kuvaaja jutussa, jossa hyvällä kuvalla ja voittokuvalla ei yleensä ole mitään yhteistä. Vähän niinku lottoa…
Valinta on vaikeaa ja siihen on milloin mitkäkin syyt. Tämän kertainen valinta oli tämä, eikä siitä sen kummempia. Erityisen suuret onnentoivotukset voittajalle, homma meni nappiin!
Eihän kyse ole pelkästään tuosta kuvasta vaan koko kilpeilusta. Minkälaisia kuvia se voitti? Mielestäni tuo viimeinen 10 oli kokonaisuudessaan käsittämätön, kun taas sen ulkopuolella oli todella hyviäkin teoksia.
Jyrki osu napakymppiin. Nimenomaan noin se tänä vuonna meni. Sarjavoittajat, äänestettävät koko kärki oli käsittämätön, kun mukana kuitenkin on ollut todella hyviäkin kuvia. En ymmärrä tuota uuttaa ja erilaista jne juttua, minä ainakin jaksan mielelläni katsella perinteisiä kauniita ja hyvälaatuisia luontokuvia vaikkei ne mitään shokkihoitoa tai uusia taiteellisia visioita esitäkään, tai ehkä just siksi. Kaikki tuo taidehörhöily pitäs antaa olla ihan omassa olossaan ja luontokuvan puolestaan antaa olla se perinteikäs teknisesti laadukas, nautittava katseltava, oikea luonnon kuva.
Eihän tuo kuitenkaan ole kuin muutaman ihmisen tekemä valinta, heidän mielipiteensä aiheesta, niinkuin nämä kirjoittelut meidän. Älkäämme siis moittiko kuvaa tai kuvaajaa, vaan muodostakaamme tämän avulla mielikuvamme tuomareista, hehän voittajat valitsivat.
Mutta toiset puhuvat aidasta. Näinhän se menee. Jokaisen luontokuvakisan osallistujissa on niitä, jotka osallistuvat biologisten dokumenttien tuottamiskisaan, toinen ääripää hakee visuaalista tai taiteellista elämystä, joka voisi jotenkin liittyä luontoon. Tämä ero jakaa kuvaajien ja myös katsojien mielipiteitä, mutta yhtä totuutta ei vain ole. On vain hyvä, että nämä eri näkemykset ja niiden ansioiden painoarvo vaihtelevat vuosittain.
Valokuvauksen ja luontokuvauksen vakavana harrastajana olen pettynyt Vuoden Luontokuvan valintaan.
OLi kuva nt otettu millä medialla hyvänsä niin tämä kuva oli surkea.
En seuraa juurikaan valokuvakilpailuja enkä niiden tuloksia mutta nyt nähdessäni voittajakuvan hämmästys oli melkoinen. Luin lehdestä seuraavana päivänä millä kuva oli otettu joten uskon että raadilla oli jonkinlainen tarkoitus tuoda esiin valokuvaus joka-pojan-tytön harrasteena.
Ensinnäkin ja tärkeimpänä tuo “kasvi vedenäärellä” tai mikä se otsikko nyt olikaan ei puhuttele yhtään mitään.
Teknisesti valaistus on ok mutta aukon käyttö pielessä. Taustan syväterävyydessä olisi parantamisen varaa.