Saako blogia käyttää liiketoiminnan välineenä?
Katseltuani lähes kolme tuntia paavin hautajaisia arkkua oltiin juuri viemässä pois aukiolta hartaan historiallisen tunnelman vallitessa, kun lankapuhelin soi. Puhelinmyyjä halusi tarjota omega3-kapseleita. Klik.
Harkitsen lankapuhelimesta luopumista kokonaan. Olen kieltänyt puhelinmainonnan, mutta se ei tahtia haittaa. Noin kerran päivässä joku yrittää silti myydä jotakin. Toistaiseksi olen kuitenkin säilyttänyt liittymän, koska siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Mielestäni ongelma minkä tahansa välineen käytössä syntyy silloin, kun joku yllättäen yrittää saada meidät ostamaan jotakin, kun olemme aivan muissa puuhissa. Voin hyvinkin selailla mainoksia. Tyrkyttämisen raja ylittyy kuitenkin heti, jos luen journalistista artikkelia ja siinä aletaankin ylistää tiettyjä tuotteita myyntimielessä. Aikakauslehdet syyllistyvät tähän yhä enemmän. Julkisen sanan neuvosto, median itsesäätelyelin, aikoo puuttua tekstimainontaan entistä tiukemmin.
Asiakaslehdet ovat kuitenkin eri asia. Tiedän, että odotettavissa on tuoteuutisia, jos alan lukea Pirkkaa (kyllä, luen sitä säännöllisesti ja K-kaupan asiakaskortinkin hankin juuri saadakseni lukea Pirkkaa ilmaiseksi).
Blogilistan myyminen ja Pirkka-blogit ovat nostattaneet keskustelua siitä, mihin blogeja (ja niistä tehtyä hakemistoa) saa välineenä käyttää. Ymmärrän kyllä niiden huolen, jotka pelkäävät kaiken tärkeän hukkuvan mainostajien loputtomaan, röyhkeään vyörytykseen. Sen sijaan en tajua, miksi blogi välineenä jotenkin olisi ”puhtaampi” tai ”idealistisempi” tai ”epäkaupallisempi” tai ”yhteisöllisempi” kuin mikä tahansa viestinnän väline.
Minua ärsyttävät yritykset omia blogit johonkin tiettyyn tarkoitukseen, joka on ainoa oikea kirjoittajansa mielestä. Yksi ei halua julkisuutta, vain lukijoita ajatuksilleen, toinen etsii kaikkialta juuri tietynlaisia mainoksia ja tuohtuu sitten niistä ja kolmas julistaa siirtyvänsä RSS-feedeihin, koska kaikesta on nyt mennyt ”kaupallistumisen” myötä maku. Kaikin mokomin! Bloginsa voi laittaa vaikka salasanan taakse, jos ei halua yletöntä huomiota. Kenenkään ei ole pakko lukea asiakaslehtiä – tai asiakasblogeja. Jokainen voi itse koota puhelinmuistionsa haluamallaan tavalla, mutta ei se silti tee puhelinluettelosta tarpeetonta.
Minusta liiketoiminnan yhdistäminen bloggaamiseen on varsin järkevä ajatus. Epäilen, että osa vastustuksesta kumpuaa silkasta kateudesta, kun turhaan kuvitellaan valtavien rahasummien liikkuvan tässä bisneksessä. Aina on niitäkin, jotka näkevät heti tilaisuuden maksella vanhoja kalavelkoja, kun voivat perustella oman kaunansa jollakin epämääräisellä yhteishyvällä ja saavutetulla edulla, jota muka ollaan viemässä.
1700 blogin kokonaisuus on niin iso, että sitä ei tuosta vain hoideta vasemmalla kädellä iltapuhteina. Odotan Blogilistan jatkossa laajenevan ja monipuolistuvan yhä nopeammin. Nyt siihen on paremmat edellytykset kuin Pinserin osana. En tunne tässä yhteydessä mitään erityistä pelkoa kaupallisuuden kirouksesta, vaikka yleisesti ottaen vastustan spämmin ja mainonnan leviämistä asiallisen sisällön sekaan – valistuneet käyttäjät pitävät huolen siitä, että palvelu säilyy hyvänä.
