Olet ehkä kuullut puhuttavan maailman katselemisesta ruusunpunaisten silmälasien läpi. Minä katselin tiistaina maailmaa uusien ruskeiden aurinkolasilinssieni läpi ajomatkalla Helsingistä Kangasalle. Keltaisia ja ruskeita linssejä kutsutaan joskus “autoilijan linsseiksi” koska ne suodattavat sinistä valoa. Tuloksena saadaan parempi kontrasti ja selkeämmin erottuvat yksityiskohdat (tällä oli jotain tekemistä sinisen valon, siroamisen ja vesihöyryn kanssa). En väitä vastaan – asiat näyttävät selkeämmiltä ruskeiden linssien läpi.
Mutta ne värit! Voi pojat. Ou boi.
Keväiset juuri puhjenneet puiden lehdet hehkuvat suorastaan ylimaallisen vihreinä. Nurmikot näyttävät siltä kuin niitä olisi kasteltu kryptoniitilla. Pensaiden oksat hehkuvat lehtien välistä tulisen punaruskeina. Tavalliset poutapilvet näyttävät dramaattisilta myrskynmerkeiltä. Komeaa. Todellinen maailma näyttää kovin valjulta kun ottaa aurinkolasit pois päästä.
Toivottavasti huomenaamulla ei ole kovin pilvistä jotta saan taas päivittäisen väriterapia-annokseni.
Juu, oon kans huomannut samanlaisen efektin omilla laseillani. Mielummin kattelee noiden arskojen lävitse kuin ilman.
Kun aikanaan muutimme Kangasalle, valitsin bussikseni aina kun se oli mahdollista runkolinja 70:n sijaan pitkänmatkan bussin. Syynä se, että pitkämatkalaisissa oli tummennetut lasit, joiden läpi värit näyttivät epätodellisen vahvoilta ja lämpimiltä.
Viidakkolinjassa 74 Tampereelta Kaukajärven ja Saarenmaantien kautta käytettiin tuolloin aina 70-luvun alun luksusbusseja sävytettyine sivulaseineen, mikä sopi soratien varren pelto- ja metsämaisemiin enemmän kuin oivallisesti.
Minä olen vannonut jo kohta 15 vuotta Serengetin Driver-malliston ruskealinssisiin laseihin. Maailma näyttää niiden läpi hienommalta, mikä joskus aiheuttaa ongelmia, kun unohtaa, ettei kameran edessä olekkaan samalaista suodinta. Kotona muistikorttia purkaessa kokee sitten pienoisen pettymyksen, kun se tulenpunaisena loistanut auringonlasku onkin kovin laimean pinkki.
No, sitä varten on keksitty Photoshop.