Yksi viime aikojen useimmin kysyttyjä kysymyksiä on: miksi Blogilistan kuuman listan kärkipäässä on niin paljon neuleblogeja?

Vastaus on aika yksinkertainen: neuleblogien harrastajat lukevat ja tilailevat ahkerasti toistensa blogeja. Kuuma lista mittaa blogin suosiota painotettuna sen tuoreudella.

Listan laskentakaava muuten muuttuu hieman jatkuvasti, joten lukuihin on vielä odotettavissa päivityksiä. Kuuma lista generoi listasijoituksia tällä hetkellä tilauksien, blogin tuoreuden sekä päivitystiheyden mukaan. Lähitulevaisuudessa laskentakaavaan tulevat mukaan mm. klikkaukset.

Nähdessäni koiran vesilelun purjehtivan tavoittamattomiin Kaukajärven kylmää pintaa pitkin muistin jälleen pattereilla käyvän moottoriveneen lapsuudestani. Se suuntasi Päijänteellä päin ulappaa eikä auttanut, vaikka isä yritti uida perään. Vuosia myöhemminkin noilla rannoilla minusta toisinaan tuntui, että punainen muovivene odottaa jossain läheisessä notkelmassa. En pystynyt pitkään aikaan uskomaan, että jokin mistä niin kovasti pidin voisi vain kadota suoraviivaisen järkähtämättä horisonttiin.

Kirpputorit ja nettihuutokaupat taitavat olla täynnä menetettyjen ja kadotettujen tavaroiden etsijöitä. Kutsumme itseämme mielellään keräilijöiksi, mutta jotain outoa on halussa löytää juuri samanlainen rumpaliapina kuin silloin aikanaan tuli hylättyä kaamean tarpeettomana ja irvokkaana, tai lasten lettupannu, jolla serkut Jyväskylässä paistoivat *oikeita* lettuja.

Lueskelin äsken kirjaa amerikkalaisten kauneuskäsityksen muuttumisesta ja siitä, kuinka se näkyy barbienukkejen kasvoissa. Huomasin leikkineeni rikki ja murrosiässä hylänneeni pari arvostettua aarretta, jotka eBayssa huitelevat yli tuhannen dollarin. Hieman se harmittaa, joskin muistan myös elävästi haluni toimia nukkien kampaajana ja shinglata ne muodikkaammiksi. Varhaisbarbien nukentukasta löytyvät niitit ja pinkki, muovinen salakalju eivät juuri parantaneet lopputulosta.

Onneksi samalla palautui mieleen, miksi barbeilla leikkiminen oli niin hauskaa. Odotin kiihkeästi, että kasvan aikuiseksi, saan meikata, laittaa koko ajan erilaisia kampauksia ja vaihtaa vaatteita ainakin kymmenen kertaa päivässä! Sittemmin olen kiihkeästi alkanut kaivata aikoja, jolloin olin 10-vuotias.

Jos haluamme tietää, mitä nuoret aikuiset pian haluavat elämältä, ehkä meidän olisi syytä tutkia tarkasti leluluetteloita. (Olen varma, että ihastukseni jykeviin jeeppeihin on perua lapsuuden autoleikeistä – hei, se liikkuu! Mutta miksi se törmää kaikkialle?) Äkillisesti häivähtävä halu naputella raskasta kassakonetta, joka kilahtaa auki paljastaen setelit ja kolikot… hmmm, mistä se voisi olla peräisin? Muovisesta lelusta, johon vangitut leppäkertut kakkivat? Entä oliko kaikilla rikollisilla pienenä lelupistoolit? :-) Entä poliiseilla? :-) Ja miksi meille ei ostettu koskaan Monopolia? Voisin olla sikarikas kiinteistökeinottelija…

Asensin uuden iTunesin, päivitin iPodini ja tilasin kasan podcasteja. Itse asiassa piti kirjoittamani pidempikin juttu siitä mitä podcastaus on, mutta Tuija, Khilou, Ville ja monet muut ovat jo ehtineet ensin. Tuijan kokoelma podcastaus-tietoa sisältää yltäkylläisesti tietoa siitä, mistä tuossa on kysymys.

Mutta onko podcastaus paras keksintö sitten viipaloidun leivän? Kuunneltuani parin päivän ajan netin podcasting-lähetyksiä suhtaudun asiaan edelleen hieman kaksijakoisesti. Toisaalta ilmassa on aavistuksia vallankumouksellisesta uutuudesta, mutta ehkä ne saattavatkin paljastua tylsistyneeksi haukotteluksi.

Iso joukko parin päivän aikana kuuntelemiani bloggaajien podcast-lähetyksiä ei ole vielä vakuuttanut minua siitä, että podcastauksen harjoittaminen tekisi bloggaajasta automaattisesti radiotoimittajan. Puolen tunnin – tunnin mittainen lähetys jossa bloggaaja juttelee niitä näitä ja soittaa mielimusiikkiaan on monasti sittenkin parhaimmillaan äänen sijasta tekstinä tietokoneen ruudulla.

Toisaalta olen erittäin innoissani siitä kuinka myös radioasemat ovat alkaneet tarjota ohjelmiaan podcasteina. Tähän astihan kaikki mielenkiintoiset ohjelmat ovat tulleet siihen aikaan kun en kuuntele radiota, tai sellaiselta kanavalta joka ei meillä kuulu. Nyt voin tilata ohjelman itselleni ja kuunnella silloin kun itselleni parhaiten sopii. Ja valikoima on laaja: podcasteja tarjoavat lukuisat radioasemat aina BBC:stä eksoottisiin asemiin meren takana. iTunesin musiikkikauppa tarjoaa helppokäyttöisen ja runsaan valikoiman maksutonta tilattavaa.

Ja kotoinen Yleisradiommekin lupailee puheohjelmia podcasteina kesälomien jälkeen!

Aivan kuten kovalevyllinen digiboksi ja TV-ohjelmien imurointi netistä muutti TV:n katselutottumuksen, podcasting tekee saman radiolle. Tiedän, että esimerkiksi YLE:n kanavat pullistelevat mielenkiintoisia dokumentteja, kuunnelmia ja vaikka mitä, mutta silti minun ollessani radion ääressä sieltä kuuluu vain hittimusiikkia. Kun ohjelmat siirtyvät itsestään iPodin kovalevylle odottamaan minulle sopivaa kuunteluhetkeä, vallankumous on tapahtunut.

Mistä päästäänkin takaisin siihen mistä kaikki alkoi: bloggaja+tietokone+mikrofoni podcastaukseen. Vaikka olen kuunnellut monia tylsiä jutustelutuokioita, ei se tarkoita sitä etteikö joukossa olisi myös lupauksia ja suoranaisia helmiä. Kunhan podcastaus tästä kehittyy, joukosta erottuu varmasti monia lahjakkuuksia joiden ei tarvitse hakea töihin radioasemalle noustakseen radiotähdeksi.

Ja podcastaustahan voi harrastaa monilla eri tavoilla. Tiedotusopin laitoksen radiotyön kurssin harjoitustyöt varmasti suorastaan vaativat päästä podcasteina verkkoon. MP3-blogien podcastit. Viikon luontoääni. Tai miksipä ei vaikka viikon kaupunkiääni. Näen (tai kuulen) jo sieluni silmillä äänimaisemapodcastin jossa kuuluu raitiovaunun kirskahtelua Töölössä, metrojunan saapuminen asemalle Lontoossa tai vaikka lasten kiljuntaa Särkänniemessä. Laadukkaana stereoäänenä, joka kuulokkeilla kuunneltuna vie suoraan vieraille maille. Murreblogit… viikon parhaat jutut suoraan Teboilin baarista.

Oikeastaan podcastaus on aika hieno juttu.

Tähän loppuun vielä linkkivinkkejä mielenkiintoisimpiin podcasteihin, jotka olen itse tilannut soittimeeni: KCRW’s The Road Less Travelled on sopivan lyhyt (n. 5 min) teemaohjelma autoilun maailmasta. Niin ikään KCRW-radioaseman lähettämä le Show on Simpsoneista tutun Harry Shearerin (Mr. Burnsin, Smithersin, Ned Flandersin, rehtori Skinnerin yms. ääni) tunnin mittainen radioshow. Quirks and Quarks on kanadalainen, hieman Prisman tyyppinen tiedeohjelma, jossa vastataan kuulijoiden erikoisiin kysymyksiin tieteestä.

Kotimaisista olen tilannut Rantaradion, Khiloun hyvin toteutetun podcastin joka siirtää Näkymän rannalta tunnelmat aika hyvin radiomaailmaan; sekä Omenatarhapodcastin, joka on hyvä ajankohtaisohjelma Appleen liittyvistä asioista. Erityisen hyvänä lisäbonuksena siinä on podcastin sisäiset kirjanmerkit, joiden avulla voin skipata iPodilla suoraan täytteeksi laitettujen musiikkikappaleiden ohi. Siinäkin yksi asia mihin radio ei pysty…

Podcastien etsiminen alkaa olla haaste itsessään. iTunes tarjoilee kyllä näppärästi kansainvälistä sisältöä, mutta jos haluan löytää kotimaisia podcasteja, lankeaa tehtävä ihan luonnostaa Blogilistalle. Hakemistostahan löytyy jo nyt avainsanan podcast takaa joukko asiaanliittyviä blogeja.

Luulenpa että ihan lähiaikoina taidan lisätä blogilistalle mahdollisuuden podcast-osoitteiden tallentamiseen ja julkaisemiseen.