Olen tarkoituksella ollut viime aikoina kirjoittamatta Pinseriin ja katsellut kiusaantuneen ärtymyksen vallassa, miten valtamedioiden enemmän tai vähemmän nimekkäät toimittajat ovat yli-innostuneen labradorinnoutajan eleganssilla saapuneet Blogistaniin.
Kiusaantuneisuuteni syntyy pitkälle siitä tosiasiasta, että olen koulutukseltani ja ammatiltani toimittaja. Kollegojen likinäköinen käsitys faktoista, omaa itseään ja muita toimittajia esilletuova omahyväisyys sekä taipumus ryhtyä heti opettamaan ja saarnaamaan tekstinteosta ovat ärsyttäneet eräitä muitakin kuin minua, joten syy ei voi olla pelkästään havainnoijassa.
Miksi jo täälläkin nostavat naamaansa jatkuvasti esiin ihmiset, joilla on jo muutenkin ihan tarpeeksi sananvaltaa Suomessa? Vieläpä “henkilökohtaisen toimittajabrändin” esiintuomiseksi, kuten eräs toimittaja tänään radiossa muotoili. Nimityksen brändäsi äsken Tuija Aalto YLE:n ykköseltä lähetetyssä, Juha Kulmasen toimittamassa radio-ohjelmassa blogeista.
Siellä Aalto myös kertoili radion kuulijoille, miten Pinserin ja blogilistan on perustanut “harrasteleva netti-ihminen Sami Köykkä” tms. Väännetäänpä taas rautalangasta. Pinserin ja blogilista.fi:tä edeltäneen Pinserin blogilistan ovat perustaneet toimittaja Riitta Santala-Köykkä ja it-asiantuntija Sami Köykkä.
Samassa ohjelmassa Kari Haakana uskoi olevansa ensimmäinen suomalainen bloggaava toimittaja. Hohoo. Muistan täällä kyllä muitakin nähneeni, mm. Pekka Pekkalan itseni lisäksi.
Tietenkin keskustelussa muuten järkevän kuuloinen Hesarin päätoimittaja Reetta Meriläinen valitteli linkittämisen vaikeutta, kun hän ei halua ohjata ihmisiä maksullisiin linkkeihin, joissa on joku koura ojossa. Kuten Hesarissako? Haloo?
Sitten ovat vielä nämä tölvijät ja tökkijät, kuten joku ilmaisjakelulehteen kirjoittava hutkiva journalisti ja eräs sysipimeässä kulkeva mainontajulkaisun heebo. Antakaa mun kaikki kestää. Ei, en laita linkkejä. Tuollainen valtamedialle ominainen väkinäinen vastakkainasettelu, kilpailu, provokaatio ja ylpeänä yössä vaeltaminen eivät ansaitse linkkiä.
Suljin radion siinä vaiheessa, kun SamiK:in “titteli” tietäväisesti mainittiin.
Hieno kirjoitus :)
Hienoa, Riitta! On hyvä, kun joku (ja juuri sinä) uskaltaa avata suunsa.
Hmm…
Minusta tämä oli vähän turhan kiivas kirjoitus.
Ymmärrän toki että väärät olettamukset ja diipadaapa-faktat jotka antavat omasta itsestä väärän kuvan vituttavat. Ymmärrän myös sen että “kollegojen” yritys vaikuttaa asiantunteville bloggaajille ja ylivertaisille tekstin tuottamisessa ärsyttää….
….mutta mitä oikeastaan voi olettaa uunituoreilta bloggaajilta? Vaikka he olisivat ammattitoimittajia, eivät he ole varmasti seuranneet blogistanian sisäänpäin lämpeävää bloggauskulttuuria kovin pitkään kun joku mainosheebo on keksinyt ehdottaa hesarilla tms. että laitetaampa toimittajat bloggaamaan koska se on trendikästä.
Mutta Riitta, kirjoituksestasi saa käsityksen ettei samalle hiekkalaatikolle saisi tulla leikkimään jollei osaa heti sääntöjä. Ja oikeastaan ei sittenkään koska kaikkien ei tartte päästä leikkimään hiekkalaatikolle. Niinkö?
Ihan niinkuin internettiin ei mahtuisi vaikka minkälaista diipadaapatoimittajaa ja bloggaajaa, ilman että ketään tarvitsee alkaa dissailemaan.
Bstar,
hyviä pointteja. Kirjoitit:
“Mutta Riitta, kirjoituksestasi saa käsityksen ettei samalle hiekkalaatikolle saisi tulla leikkimään jollei osaa heti sääntöjä. Ja oikeastaan ei sittenkään koska kaikkien ei tartte päästä leikkimään hiekkalaatikolle. Niinkö?”
Ehkä minun pointtini on lähinnä se, että hiekkalaatikolle ei saisi tulla leikkimään kauhakuormaajalla. Tai ainakin, että niin ison ja järeän vempeleen kanssa olisi syytä harjoittaa hieman varovaisuutta ja huolellisuutta.
Joo. Eihän sen pitäisi olla tietenkään liikaa vaadittua että maastoon tutustutaan ennenkuin paikalle rynnitään isolla porukalla.
Mutta uskon että alkuryminän jälkeen blogistaniassakin alkaa tasaantumaan mikäli monen ammattilaisen ego kestää sen että usein kansalaisjournalisti joka kirjoittaa “merkityksettömistä ja epäkiinnostavista pienen ihmisen asioista” saattaa olla huomattavasti mielenkiintoisempi tekstintuottaja kuin ammatikseen sitä suoltava.
…ja sitten ihmiset vielä ihmettelevät kun vastustan termiä “nettipäiväkirja”…
Pingback: Laurin blogi » Blog Archive » Paluu arkeen
Tulkoot leikkimään vaikka millaisella kaivinkoneella, kyllä täällä digitaalisessa hiekkalaatikossa riittää tilaa ad infinitum.
Isot pelaajat voivat täysin vapaasti heittää korttinsa pöytään ja näyttää millaisia blogeja heiltä syntyy. Hyviä ei ole koskaan liikaa ja huonot laitetaan hännän viereen kainaloon ja poistutaan takavasemmalle.
Mediakonsernien toimintaa suorastaan pitääkin kommentoida ja kritisoida, mutta vinkkaisin, että liika ruikuttaminen kuulostaa pian pelkästä skene-poliisilta. “Me oltiin aitoja ja nyt koko homma on pilalla”. Turpa kiinni ja painukaa kirjoittamaan hyviä blogeja. Kaikki. Tai muuten tulee möksöttäjälle luunappi otsaan. ;)
Paperimedioissa on totuttu haluamaan ja saamaan kaikki heti. Ei voida syventää eikä perustella. Lukijalta ei uskalleta vaatia mitään, etteivät mainostajat katoa.
Nettimaailma on toisenlainen. Vanhoissa nyyssiohjeissa neuvottiin uusia lukemaan ryhmää oliko se vuoden vai puoli ennen omaa kirjoittelua. Missä perinteisessä työssä tai opiskelussa suvaittaisiin sellaista aikaa pelkkään orientoitumiseen?
Syitä voi jokainen miettiä. Ehkä internetin ensimmäiset käyttäjät sattuivat olemaan henkilöitä, jotka olivat tottuneet siihen, että asioiden hahmottaminen kestää aikansa. Toisaalta kuten kaikki asennushommia tai muuta tietokonetyötä tehneet tietävät, tietokoneen kanssa värkkääminen ei ole hätäisen hommaa. Yksi ilta vertasin levyä korjaavaa läppäriäni takkatuleen tai tervahautaan.
Jollain tavalla digimaailma muistuttaa aikakäsitykseltään enemmän säiden ja vuodenaikojen mukaan elävää agraarimaailmaa kuin paperijulkaisujen todellisuutta, joka on ottanut mallinsa teollisuudesta. Nettiin kirjoitetaan sub specie aeternitatis, lehtikirjoitusta myydään kuin silakoita.
Se on tietenkin lehtien perustehtävän kannalta ymmärrettävää ja oikein, mutta haittaa nettikirjoittelun ymmärtämistä. Puolin ja toisin.
Pingback: Satunnaisia leiskahduksia » Blog Archive » Web syynä journalismin tason laskuun?
“Kollegojen likinäköinen käsitys faktoista…”
Tämä pätee myös painettuihin juttuihin. Mikä tahansa artikkeli, joka on koskenut sellaista aihealuetta, josta tiedän keskimääräistä enemmän, tuntuu sisältävän runsaasti asiavirheitä. Oletan että sama pätee jossain määrin myös sellaisiin aiheisiin, joista en liikaa tiedä. Ei toimittajan aikataululla tietenkään ehdi paneutua aidon tutkimuksen vaatimalla tarkkuudella asioihin.
“Miksi jo täälläkin nostavat naamaansa jatkuvasti esiin ihmiset, joilla on jo muutenkin ihan tarpeeksi sananvaltaa Suomessa?”
Miksi eivät saisi? Eihän se ole vanhoilta parroilta pois, pikemminkin päinvastoin kun saadaan blogistaniin lisää väriä.
Oman henkilökohtaisen toimittajabrändin luominen lienee myöskin vain järkevää näinä satunnaisten irtisanomisten aikoina.
Anteeksi vain, mutta kirjoituksesta jää tällaiselle webissä toistakymmentä vuotta luuhanneellekin juuri tuommoinen “älkää tulko meidän hiekkalaatikolle” -fiilis.
Aitojen ammattilaisten tituleeraaminen harrastelijoiksi on kylläkin lapsus, ei kuitenkaan välttämättä yleisen ylimielisyyden osoitus, mutta vähättelyä blogeja ja blogikulttuuria kohtaan kylläkin.
Pingback: Yhden kakkupalan mies » Rauta on kuuma, seppä tulessa
Samuli:
Jutun kohteena olevassa keskusteluohjelmassa puhuttiin arvostavasti kaksisuuntaisesta viestintästä, joten ajattelinpa viestiä vaihteeksi bloggaajana mediaan päin. Toistakymmentä vuotta minäkin olen webissä luuhannut, mutta en silti koe tätä “älkää tulko meidän hiekkalaatikolle” -juttuna.
korho:
joskus pitää saada möksöttää! ;-)
Tommi:
Juuri näin.
Linkitysongelma, josta radio-ohjelmassa tänään puhuin, on ollut täysin henkilökohtainen ja johtunut vain ajatuksieni pätkimisestä. Jos käsittelen blogissani jotain HS:ssa ollutta aihetta, luonnollisinta on ollut linkata lehdessä olleeseen juttuun. Digilehti ei kuitenkaan ole avoin, minkä sinänsä tiedän. Lukijat ovat saamani palautteen perusteella ärsyyntyneet rekisteröitymisvaatimuksesta. Tarkoitus ei siis ollut jeesustella rahastuksesta, ja ongelmakin on ratkaistavissa.
Joo, arvasinkin että taustalla oli ennemminkin ärtymys siitä, että kun kerran valtamediakin bloggaa, niin voisivat tehdä homman kerralla kunnollakin. Mutta kommentoin vain kadun miehenä, eli en media-alan ammattilaisena, mikä fiilis kirjoituksesta jäi.
Mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä muuten tällä bloggaamisella (“harrastajat” vs. “ammattilaiset”) on open source -maailmaan. Vieläkin open sourcea (pl. Linux ja pari muuta suurinta) katsotaan automaattisesti kieroon yrityksissä ja organisaatioissa, ja se leimataan harrastelijoiden puuhasteluksi. Kuitenkin jo ennen suuryritysten mukaantuloa oli suurin osa avoimen lähdekoodin ohjelmista kuitenkin ammatikseen koodaavien tai ohjelmoinnista korkeakoulututkinnon suorittaneiden kirjoittamia.
Nettikaupassakin Amazon on poikkeus, muut jylläävät ovat jo aiemminkin puolimonopolistisia massamyymäläketjuja.
Jokin äly tähän loppuun: itse toivon, että esimerkiksi Hesarin mukaantulo bloggaamiseen lisää koko ilmiön uskottavuutta myös valtamedian reunoilta.
Reetta Meriläinen,
kiitos selvennyksestä. Keskusteluohjelman asiayhteydestä ei käynyt mielestäni selville, minkälaisesta linkkaamisesta oli kyse.
Riitan purkaus on oikeutettu jo pelkästään sen sujuvan muodon takia. Asiastakin olen jotakuinkin samaa mieltä.
Tässä toimittajat-bloggaajina-keskustelussa on häirinnyt se, että toimittajien pitäisi olla jotenkin “aikuisia” bloggaajina vain siksi, että ovat joskus kirjoittaneet johonkin enemmän kuin oman nimensä. Kyllä toimittajakin käy paskalla, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Kulmasen jutussa haastatellaan toimittajia toimittajien asemasta bloggaajina. Nettipornon haitallisuudesta pitää kysellä Ron Jeremyltä!
Riittaa tuntuu ärsyttävän kun häntä ei arvosteta yhtä paljon kuin Samia. Varsinkin silloin kun Riitan nimi jää Pinserin yhteydessä mainitsematta. Muista Riitta, että Pinserin maine on paljolti Samin luoman Blogilistan ansiota. On aika ymmärrettävää, että bloginne on ihmisten mielissä muodostunut Blogilistan luojan Samin blogiksi. Tottakai osa kiitoksista kuuluu sinullekin, mutta Samin panos on ollut merkittävämpi. Muutenkin toimittajien syyttelysi kuulostaa enemmän huolestuneisuudelta siitä jääkö sinun nimesi millään tavoin historiaan.
Hei, ohjelman voi kuunnella mp3-muodossa tästä linkistä
http://www.yleradio1.fi/mp3/julkinensana051107.mp3
Riitta, pahoittelen, etten osannut suorassa lähetyksessä muotoilla Pinserin syntyhistoriaa fiksummin.
Oma ensimmäinen muistikuvani Samista liittyy aikaan, jolloin hän opetti atk-asioita meille toimittajaopiskelijaplantuille Tampereen yliopistossa 90-luvun alussa. Häneen liittyvällä repliikilläni yritin tuon keskusteluohjelman kontekstissa kuvata, että henkilö, joka ei ole ammatiltaan toimittaja, voi olla kunnioitettu hahmo verkkojulkisuudessa siellä ansaitsemansa maineen nojalla.