Tunsin eilen epämääräistä kiukkua ja pettymystä, kun katselin vanhoja kalentereita. Niistä päätellen en ole juurikaan edennyt elämässäni vuodesta toiseen. Kalenterit olivat täynnä velvollisuuksia, menoja ja tapaamisia, joista valtaosa jälkiviisauden valossa oli vähintään turhia ellei haitallisia.
Sitten tulin ajatelleeksi, että kalentereista puuttuu oikeastaan kaikki olennainen, mitä minulle on tapahtunut. Olin merkinnyt muistiin vain ikävät asiat, jotka oli pakko hoitaa. Mukavat muistin merkinnöittäkin, silloin.
Ehkä bloggaaminen onkin tarvetta jättää itsestään joitain muistijälkiä tulevaisuuden minälle?
Aina on ollut tämä kulma mielessä. Ei ole joko älyllä siunattu tai sitten olen liotellut aivosoluja turhankin edestä, mutta meinaa tuo muisti nimittäin reistailla aina hetkittäin. Joten onhan se mukava kun ne on täällä bittiavaruudessa tallella.
Kalenteriavuasteista introspektiota täälläkin. Kiedon JET -opiskeluprojektia päätökseen (loppuraporttia näyttökansioon) ja mietin, mitä sähköinen kalenteri kertoo siitä, mitä on tullut tehtyä vuoden aikana, ja erityisen kuvaavaa on se, mitä se ei kerro – kaikki se tekeminen ja säätäminen, mihin ei liity buukattuja palavereita vaan enemmän itse aikataulutettua tekemistä. Yritin elokuusta alkaen pitää jonkinlaista työpäiväkirjaa muistivihkon syrjässä siitä, mihin kaikkeen se työaika todellisuudessa kuluu, mutta äkkiähän se jäi…
Viime vuoden muistan hyvin juuri merkintöjeni takia. Muista vuosista ei ole kovinkaan tarkkaa hajua.
Voisit tutkia teoriaasi ottamalla vaikkapa vuoden 2003 kalenterin ja Pinserin blogimerkinnät rinnakkain. Mitä kalenterissasi lukee niinä päivinä, kun olet kirjoittanut blogia? Entä mitä Pinserissä lukee niiltä päiviltä, jolloin kalenterissasi on paljon tuolloin tärkeitä merkintöjä?
Ehkäpä korrelaatio on negatiivinen; kun kaikki aika menee “tärkeisiin” asioihin, ei ehdi kirjoittaa päiväkirjaa, ja kun on aikaa itselle, ehtii pohtia juttuja ja kirjoittaa ajatuksiaan ylös.
Olen kirjannut omiin kalentereihini journal-tyyppisiä merkintöjä tapahtuneista asioista. Vaikka se hiukan tasoittaakin kalenterin velvollisuuspainotteisuutta, jäävät ajatukset ja tunnelmat kirjaamatta. Blogilla tai perinteisellä päiväkirjalla olisi puolensa.
“…muistijälkiä tulevaisuuden minälle..” nimenomaan tästä syystä bloggaan + siitä syystä että ajatusten jäsentämisen lyhyeen formaattiin on aina kiehtonut kun en mikään ammattikirjoittaja ole. Toisaalta, en nyt kuitenkaan halua olla niin naivi ettenkö myöntäisi että palautteen ja tunnustuksen saaminen muulta blogikansalta olisi olennainen motivaattori. Se on hienoa!
Mutta koska en täydellisesti luota digitaalisten muistijälkien pysyvyyteen enkä nyt välttämättä jaksa tiirailla omia tuotoksiani yksinomaan verkosta, olen ajatellut omiin tarkoituksini tehdä printtiversion, eräänlaisen “Samin mitä-missä-milloin 2006” kirjan tästä vuodesta, sitä on hauska kiikkustuolissa sitten tiirailla, ja antaa joululahjaksi lähimmäisille ….vuodesta toiseen :-)
Toisaalta itselle tarkoitettuihin muistijälkiin pätee sama (alitajuinen) itsesensuuri kuin julkisemmiksi ajateltuihin päiväkirjoihin. Talteen tulee merkittyä vain se, mitä sillä hetkellä luulee pitävänsä merkittävänä. Monet arkiasiat (visiot, maut, hajut) ovat niin huomaamattomia että ne eivät aina välity blogienkaan kautta. Paitsi jonkinlaisina madeleineleivoksina.
Minulla on kovalevyllä Nokian Lifeblogin ansiosta sähköinen päiväkirja parin vuoden ajalta. Sisältönä on puhelimella otetut kuvat/videot ja saapunet/lähetetyt viestit. Omia tekstihuoioitakin mahtuu joukkoon.
Ylläpito ja päivittäminenkin käy varsin helposti. Puhelin PC:en (Mac cerio taitaa olla kehitteillä) kiinni ja synkkäys tapahtuu nappia painamalla.
Sitä on mukava välillä selailla. Kertoo hiukan enemmän kuin kalenterimerkinnät..
Hei
Olisi vielä blogilistasta kysyttävää. Usein kun avaan listan niin keskelle ruutua tulee sellaista punavihreää röpellystä. Eli ruudun keskiosa on lukukelvoton. Ihmettelen vaan mistä tuo johtuu ja onko muilla samaa ongelmaa. Ongelma poistuu kun rullaa listaa alaspäin mutta silti tuo on vähän ärsyttävää. Käytän Mozillaa.
Löytyykö Pinseristä koiraihmisiä jotka haluaisivat kommentoida kasvatusaihetta? Kirjoittelin tänään sekä arkiterapeutti Kopsin blogissani että kieltenope Rita Maestran blogissa aiheesta lastenkasvatus. Rakastan koiria vaikka ei ole omaa koiraa ollut. Kavereitten koirien kanssa ollessani mietin aihetta “eläimen psykologia ja kasvatus”. Koirakaverini ovat kivoja ja ihan selvästi osaavat ajatella ja niillä on tunteet. Blogikirjoitus joltain koiraihmiseltä olisi aivan upea juttu. Ehkä niitä onkin jossain… ? Vuf!
Teidät on haastettu. :)