Blogeissa kulkee meemi, jossa kysellään kenen blogin haluaisit lukea. Kukaan ei ole tainnut haastaa minua mukaan ketjuun, mutta vastaan kuitenkin: haluaisin lukea Tarja Halosen blogia.
Saman toivomuksen esitin jo marraskuussa Halosen presidentinvaalien kampanjatoimistolle. Ajatus ei kuitenkaan sytyttänyt tulta. Vuoden vaihduttua voi kai tunnustaa, että sen mittaan ehdin toivoa Haloselta paria muutakin asiaa, jotka eivät toteutuneet.
Puolisalaa toivoin kutsua linnaan Samin puolison ominaisuudessa. Syynä oli sukellus.fi:n tiedotustoiminta tsunamikatastrofissa. Se hakkasi mennen tullen valtiolliset viritykset. Valtion tiedonjulkistamispalkinto olikin varsin ansaittu tunnustus. Linnankutsua sen sijaan ei tullut. Myönnän olleeni hieman hapan.
Toivoin myös Haloselta, että hän olisi jättänyt vahvistamatta uuden tekijänoikeuslain. Presidentti kuitenkin kiikutettiin allekirjoittamaan sitä suoraan lentokentältä. Keskustelu jatkuu, saa nähdä saammeko pikapuoliin ensimmäiset sananvapauden marttyyrit.
Pettynein olen kuitenkin ollut Haloseen sen takia, että hän huomasi ottaa uudenlaisen syrjäytymisen ja toivottoman rakenteelliseksi muuttuneen työttömyyden erityiseksi huolenaiheekseen vasta neljä päivää ennen presidentinvaalien ennakkoäänestyksen alkua. Melkoista hurskastelua.