Media=Blogissa ihmetellään, miksi Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikön blogeja koskeva koulutustilaisuus ei vetänyt väkeä. Paljonpa esimerkiksi minua kiinnosti nostaa esiin tilaisuutta, jossa kaikki esitelmöitsijät olisivat olleet miehiä. Kyllä, annoin tuoreeltaan palautetta ohjelmasta järjestäjille. Kuulemma siellä oltiin kipeän tietoisia tilanteesta, vaan eipä osattu tehdä sille mitään. Hmph.
Pinseri
Tärkeitä asioita
Pasi, minä arvioin ihmisiä (ja instituutioita) tekojen enkä puheiden mukaan. Oli pelkästään miesten valintaan motivaatio tässä kyseisessä tapauksessa mikä tahansa, pidän epätodennäköisenä ettei bloggaavien naisten joukosta olisi löytynyt yhtään sopivaa puheenvuoron pitäjää, jos järjestäjiä olisi kiinnostanut heitä pyytää seminaariin esiintymään.
Seminaari epäonnistui, sitä ei pidetä, se ei herättänyt kiinnostusta, ja esitin yhden syyn, miksi näin kävi.
Jos negatiivista diskriminaatiota ei olisi, positiivista diskriminaatiota ei tarvittaisi. Olisi mielenkintoista kuulla, miten mielestäsi poistaisimme molemmat. Kokemusteni mukaan naisia sivuutetaan ja syrjitään vähän väliä ikään kuin huomaamatta, mutta jos kiinnittää asiaan huomiota, selittelyt, puolustelut, leimaaminen, vähättely, mustamaalaaminen tms. ovat ainoa näkyvä tulos asiaan puuttumisesta. Ehkäpä se osaltaan selittää monien haluttomuutta ylipäänsä tarttua aiheeseen.
Tuula: “Kautta historian on kyllä nähty, etteivät naiset nimenomaan pääse omilla ansioillaan etenemään.”
Tutkittua tietoa? Väität hyvin suoraan, että entiset, nykyiset ja tulevat naisjohtajat olisivat edenneet muilla avuilla kuin omilla ansioillaan.
Tuntuu että esimerkissäsi viransijaisuuden täytöstä ei ole mielestäsi muuta vikaa kuin se, että valitsija ja valittu olivat miehiä. Olisiko valinta ollut ok, kun hakijat ovat tasavertaisia, jos mies olisi valinnut töihin naisen, koska “hänellä on lapsia”, kun nainen olisi valinnut naisen, koska “hänellä on lapsia” tai kun nainen olisi valinnut miehen, koska “hänellä on lapsia”?
Koska väität etteivät naiset pääse etenemään omilla ansioillaan, tai lapset olisivat naiselle ongelma työelämässä, annan sinulle yhden nimen: Anne Brunila.
Riitta,
Kyseenalaistan edelleen esittämäsi syyn seminaarin epäonnistumiseen. Feministien määrä on kuitenkin sen verran pieni, että pelkkä naisten puuttuminen esiintyjälistasta ei saa seminaaria epäonnistumaan. Tosin en kiellä etteikö sillä voisi olla pieni vaikutus muiden tekijöiden joukossa.
Syrjintä ei poistu positiivisella diskriminaatiolla. Osittain se voi syrjäyttää negatiivista diskriminaatiota, mutta kokonaisuudessaan syrjintä lisääntyy positiivisen diskriminaation kautta. (Lähinnä koska yleisillä kiintiöillä saadaan aikaan syrjintää sinnekin, missä sitä ei aiemmin ole esiintynyt lainkaan.) Eikä positiivinen syrjintä välttämättä edes vähennä negatiivistakaan diskriminaatiota, koska muiden valtion sääntelypäätösten tavoin sellaisella on taipumusta aiheuttaa negatiivinen vastareaktio, joka todennäköisesti kohdistuisi ja henkilöityisi positiivisen diskriminaation kannattajiin, s.o. feministeihin. Yleisesti ottaen sääntely vaikeuttaa elämää, joten ihmiset eivät siitä tykkää.
Sitä paitsi, mihin asettaa raja kiintiöiden käytölle? Pitäisikö kiintiöt olla vain nk. mukavissa hommissa, kuten seminaarien esiintyjissä ja yritysten hallituspaikoissa? Miksi? Suurin osa väestöstä kuuluu nk. suorittavaan portaaseen, miksei näissäkin pitäisi olla kiintiöitä? Onnea vaan kiintiöiden täyttämiseen esimerkiksi kaivosteollisuudessa. :)
Negatiivinen (sukupuolten) syrjintä poistuu ajan myötä, ellei sitä vahvisteta keinotekoisesti, esimerkiksi kiintiöiden vastareaktioilla tai vaikkapa ottamalla käyttöön sharia-laki. (Ei tarvinne kysyä keneltäkään musliminaiselta häiritseekö tätä naisten vähyys jossain blogiseminaarissa.) Historia on tästä hyvänä osoituksena, sukupuolten tasa-arvo on kasvanut ajan funktiona.
Tietenkin naisasialiikkeellä on ollut tässä kehityksessä suuri ja merkittävä panos, mutta uskaltaisin sanoa, että kaikki eteenpäin vieneet askeleet ovat olleet vapauttavia (eli sääntelyä purkavia) eivätkä suinkaan sääntelyn lisäämistä. Esimerkkinä äänioikeus: ketään ei tarvinnut syrjiä naisten äänioikeuden vuoksi, piti vain poistaa naisiin kohdistunut syrjintä.
Lisäksi meillä on jo nykyisin syrjinnän vastaisia lakeja, ja yrityksiäkin on oikeudessa tuomittu selkeistä syrjintätapauksista. Nämä ovat mielestäni riittäviä keinoja valtiovallan taholta mielivaltaisuuden kitkemiseen.
Ei ole mielestäni mitään syytä uskoa, etteikö tämä historiallinen kehitys jatkuisi omalla painollaan kohti 50-50 tasoa, niin että jokainen saa paikkansa omilla ansioillaan. Ehkä hitaasti, mutta mielestäni varmasti. Naisten määrä asiantuntijatehtävissä ja keskijohdossa kasvaa jatkuvasti, niistä on hyvä ponnistaa johtoportaisiin ja hallituksiin. Yksittäiset yritykset ja yksittäiset seminaarit ovat kuitenkin nimenomaan yksittäisiä, ne eivät välttämättä koskaan noudata jakaumaa tasaisesti, vaan elävät tilanteen mukaan. Jos yhdessä seminaarissa kaikki esiintyjät ovat miehiä, ei voida sanoa, että seminaareissa yleensä esiintyjät ovat miehiä ja naisia syrjittäisiin systemaattisesti. Yksittäisessä seminaarissa kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin sattumasta. Joten Riitta, jos pystyt tilastollisesti osoittamaan, että blogiaiheisissa seminaareissa naisesitelmöitsijöitä karsastetaan systemaattisesti, niin sitten olen samassa rintamassa kanssasi vääryyttä vastaan.
Lopuksi, äänioikeudesta tuli mieleeni, että ilmeisesti ihmiset äänestävät vaaleissa ehdokkaita saamansa pätevyyden mielikuvan perusteella, eivätkä esimerkiksi kohottaakseen jompaa kumpaa sukupuolta. Esimerkiksi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa äänestäneistä 53% oli naisia, kun taas nykyisistä kansanedustajista 38% on naisia. Vai pitäisikö tästä päätellä, että ihmiset eivät osaa äänestää oikein, ja vaalijärjestelmää pitäisi muokata tasoittamaan epäsuhta matemaattisesti?
(Kuka muuten katsoi Euroviisujen karsinnat eilen? Nähdäkseni miespuolisia tanssijoita oli voimakkaasti syrjitty esiintymisryhmiä kokoonpantaessa…;))
Riitta kirjoitti: “entinen opinahjoni äkkiä päätti antaa puheenvuoron bloggaamisesta pelkästään miehille. – – Erityisesti minua ällistytti järjestäjien sokea piste, koska meillä Suomessa on bloggaavia naisia ja toimittajia Ylen kehityspäällikköä ja valtalehden päätoimittajaa myöten, mutta ketään seminaarin ohjelmaan sopivaa vain ei löytynyt.”
Olin puheena olevaa tapahtumaa järjestämässä, ja kuten Riittakin yksityisestä sähköpostinvaihdostamme tietää, kyseessä ei ollut kategorinen “päätös antaa puheenvuoro vain miehille” eikä “sokea piste”. Pisteestä oltiin hyvinkin tietoisia. Tapahtuman suunnittelun ensi hetkistä alkaen pidin esillä sitä, että mukaan pitää saada myös naisia. Heitä etsittiin. Pyysin vinkkejä muilta suunnittelussa mukana olleilta ja kolusin blogosfääriä, mutta _sopivaa_ naisalustajaa ei hoksattu.
Etsimme nimenomaan aktiivisesti bloggaavia journalisteja, joiden bloggaaminen liittyy olennaisesti heidän päivittäiseen toimitukselliseen työhönsä muussa kuin nettimediassa. Emme _entisiä_ toimittajia, jotka nyt bloggaavat jostakin ihan muusta (heitä tiedän itsekin) emmekä kaikkein todennäköisimpiä vaihtoehtoja, kuten “valtalehden päätoimittaja”. Vieroksun myös ajatusta naisista, joiden osa seminaarissa olisi ennen kaikkea edustaa sukupuoltaan, olivatpa he sitten sopivimpia puhujia tai eivät. Itse kieltäytyisin sellaisesta osasta.
Kun sain Riitan kritiikin, kutsuin hänet seminaariin ilmaisemaan mielipiteensä ja nostamaan asian keskusteluun, mutta hän ei halunnut tulla. Harmi.
Siihen, miksi tilaisuuteen ei tullut enempää ilmoittautumisia voi olla muita(kin) syitä, kuten aiheen kiinnostavuus sinänsä tai ajankohta kesän korvalla. Seminaaria ei ole haudattu hiljaisuudessa vaan blogipäivä järjestetään siihen ilmoittautuneen pienen porukan kesken toisessa muodossa syksyllä. Nyt on siis yhä tilaisuus vinkata meille bloggaavista naistoimittajista, jos sellaisia tunnette. Kutsuisin heitä enemmän kuin mielelläni mukaan.
Parhain terveisin
Satu Seppä
s-posti: satu.seppa @ uta.fi
l-k: “Väität hyvin suoraan, että entiset, nykyiset ja tulevat naisjohtajat olisivat edenneet muilla avuilla kuin omilla ansioillaan.” Ymmärsit väärin. Tarkoitin sitä, että vaikka naiset olisivat erittäin ansioituneita, tämä ei heitä välttämättä auta saamaan niitä korkeimpia tehtäviä seksististen käytänteiden takia. Vähemmän ansioituneita miehiä voidaan valita sukupuolen perusteella – tällaisten tapausten takia meillä on tasa-arvolaki.
Esimerkissäni viransijaisuudestani ajattelin myös sitä – mikä taisi jäädä mainitsematta -, että jos tässä kyseisessä oppiaineessa ei tainnut ollut yhtään naista virassa tai viransijaisuudessa, eikö olisi tasa-arvon kannalta järkevää valita ansioiltaan tasavertainen nainen? Eikös olekin huomattava vääristymä, jos yhdessä oppiaineessa kaikki opettajat ovat miehiä, eikä ala kuitenkaan ole “perinteisesti” miesvaltainen?
“Koska väität etteivät naiset pääse etenemään omilla ansioillaan, tai lapset olisivat naiselle ongelma työelämässä, annan sinulle yhden nimen: Anne Brunila.” Niin, huomannet, että sinulla on antaa vain YKSI nimi. Voisitko nyt antaa sen pitkän listan niistä naisista, jotka ovat yhteiskunnassamme päättävillä paikoilla? Nyt – ja viimeisten sadan vuoden aikana.
Tuula, minusta vaikuttaa siltä, että kun tuo nimimerkki antaa YHDEN nimen, se pitäisi lukea: Poikkeus kumoaa säännön.
Satu, kävimme tosiaan sähköpostien vaihtoa tämän asian tiimoilta. Tarjositte Journalismin tutkimusyksikössä jälkikäteen minulle tilaisuutta pitää maksuton puheenvuoro ohjelmaan merkittyjen luentojen lisäksi. Kiitos siitä. Jatkossa toivoisin, että teille kelpaisivat naiset luennoitsijoiksi ilman, että asiasta täytyy erityisesti muistuttaa. Toistan tässä yhteydessä saman, minkä muistaakseni keskustelussanikin, hieman eri sanoin: Naiset usein tuntuvat sopimattomilta erilaisiin tehtäviin, koska heihin sovelletaan eri kriteereitä kuin miehiin.
Keskusteluun väliin palautettu spammifiltterin aamulla syömä kommentti.
Eilen illalla roskakommenttien määrä alkoi kasvaa räjähdysmäisesti (normaalisti n. 5-10 päivässä, eilen illalla yksin liki sata), joten asensin käyttöön Spam Karma -pluginin. Sen säätö on vielä kesken, joten asiallisia kommentteja saattaa kadota näkyvistä jos ohjelma tulkitsee ne roskapostiksi. Palautan kaikki kadonneet kommentit näkyviin heti nähdessäni.
Pasi, kiitos pitkästä vastauksestasi. Sain siitä sen yleisvaikutelman, että syrjintä, jos sitä ylipäänsä on olemassa, poistuu odottamalla. Kiitos tästä oivalluksesta. Itse olen enemmänkin toiminnan kannalla. Lakijutut ovat tietysti yksi tapa vaikuttaa, mutta kyllä tiedostamattomien syrjivien asenteiden esiin nostaminen on mielestäni yhtä tärkeää. En nimittäin usko siihen, että ihmiset ihan pahuuttaan ryhtyvät määlyämään.
Yksittäisistä esimerkeistä kasvaa vuolas virta. Jos kyse tosiaan olisi yhdestä seminaarista, olisimmepa jo pitkällä.
Äänestystulokset ovat todellakin kiinnostavia. Tosin en usko, että tasa-arvon kannattajien suhteen rintamalinja menee kovin tarkasti akselilla naiset-miehet. Yksilön äänestyspäätös riippuu monista muistakin asioista kuin sukupuolesta. Muistelen kuulleeni jonkinlaisena peukalosääntönä, että miehet tapaavat äänestää etupäässä miehiä, naiset puolestaan miehiä ja naisia. Minulla ei ole tilastollista faktaa asiassa, pitäneekö karkeana yleistyksenäkään paikkaansa?
PS. Kyllä, euroviisuissa olisi tosiaan saanut olla huomattavasti enemmän miestanssijoita tarjoamassa silmäniloa. :-)
Riitta, ehdotin sinulle maksutonta osallistumista seminaariin, ja pyysin, että ottaisit siellä keskustelussa asian esiin. Se on nähdäkseni eri asia kuin että olisin tarjonnut työtä korvauksetta. Sitä en ainakaan tarkoittanut “tilatulla yleisöpuheenvuorolla”, kuten pyyntöni tuolloin formuloin. Pahoittelen mahdollista väärinkäsitystä.
Mitä tulee naisten kelpuuttamiseen luennoitsijoiksi ilman erillistä muistutusta: Viime syksynä Journalismin tutkimusyksikön seminaarissa Media kansalaisuuden rakentajana kaikki kahdeksan alustajaa olivat naisia ja Journalismikritiikkiseminaarissa työnjako oli 50/50.
Satu, minua alkoi kiinnostaa, miksi tilaisuudessa “Media kansalaisuuden rakentajana” oli alustajina vain naisia. Voisitko valottaa?
Riitta,
sattui niin, että sillä kertaa osuvimmat asiantuntijat sekä meidän laitokseltamme että talon ulkopuolelta olivat naisia. Mitään sukupuolikärkeä seminaariin ei tietoisesti rakennettu. Joskus käy näinkin päin.
Seminaariraportti löytyy Journalismin tutkimusyksikön sivuilta: http://www.uta.fi/jourtutkimus/julkaisu.html
Satu, formuloin siis pyyntöni uudelleen:
Jatkossa toivoisin, että teille kelpaisivat bloggaamista käsittelevissä asioissa myös naiset luennoitsijoiksi ilman, että asiasta täytyy erityisesti muistuttaa.
Kiitos, Riitta, korrektista uudelleenformuloinnista :)
Kelpaavat kyllä, siitähän ei ole kyse ollenkaan. Ehdotuksia tervehdin ilolla sähköpostiosoitteessa satu.seppa @ uta.fi
Tuula, voitko vastata esittämiini kysymyksiin vai haluatko lisätä vielä jotain naisen valintaa puoltavia yksityiskohtia näin jälkikäteen?
“Tarkoitin sitä, että vaikka naiset olisivat erittäin ansioituneita, tämä ei heitä välttämättä auta saamaan _niitä_korkeimpia_tehtäviä_ seksististen käytänteiden takia.” Toimii molempiin suuntiin, erittäin ansioituneet miehetkään eivät aina pääse niihin korkeimpiin tehtäviin. Vähemmän ansioituneita yksilöitä voidaan valita, kaiken lisäksi sukupuolen perusteella – sitä varten meillä on sukupuolikiintiöt.
“Voisitko nyt antaa sen pitkän listan niistä naisista, jotka ovat yhteiskunnassamme päättävillä paikoilla? Nyt – ja viimeisten sadan vuoden aikana.” Miksi takerrut siihen että annoin vain yhden nimen ja haluamatta itse miettiä, puhumattakaan että antaisit itse edes yhden nimen, vaadit listaa kaikista päättävissä asemassa olevista naisista sadan vuoden ajalta? Tarkastelepa tämän hallituksen ministereitä tai kansanedustajia, noin aluksi.
Viittaatko sadalla vuodella Yleiseen äänioikeuteen? Lähes aina unohtuu että samaan aikaan naisten kanssa yleinen äänioikeus annettiin myös kaikille miehille.
Niin, l-k, meillä on sukupuolikiintiöt sen takia, että jopa lakejä säätävällä tasolla on huomattu, etteivät ansioituneet naiset pääse korkeimpiin tehtäviin vaan heitä on syrjitty ja syrjitään. Ongelma on se, että asiat eivät “luonnollisesti” hoidu niin, että tasavertaiset naiset ja miehet pääsisivät samalla tavalla vaativiin tehtäviin.
Mitä naisten äänioikeuteen tulee, se tuskin olisi toteutunut – tai toteutunut niin aikaisessa vaiheessa – ilman naisasialiikettä. Ymmärtääkseni äänioikeuden ulkopuolella Suomessa oli myös työväenluokka, joten työväenliike ajoi myös yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Miksi se on niin vaikea myöntää, että erilaisia ihmisryhmiä on eri syistä syrjitty? Miksi vallan ja sukupuolen kytkentöjä on niin vaikea miettiä? Ja miksi niin monet naiset puhuvat sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä – onko tämä kaikki vain kuvitelmaa vailla todellisuuspohjaa? Miksi esim. Suomessa niin harvoin on ollut hallituksen raskaan sarjan ministereinä naisia – pääministerinä, valtiovarainministerinä?
Mitä Brunilan mainitsemiseen tulee, Riitta jo viittasi tähän miesten usein käyttämään keinoon, mainitaan yksi nainen niin eihän syrjintää olekaan! Ja toinen asia: jos joku naisjohtaja haastattelussa sanoo epäilevänsä naiskiintiöitä, niin entäs sitten – eivät kaikki naiset ole feministejä eivätkä kaikki naiset ajattele samalla tavalla. Ja minusta on naurettavaa, että kun puhutaan “naiskiintiöistä”, niin miehet alkavat valittaa siitä kuinka nämä kiintiöt syrjivät miehiä, haluamatta syvällisesti pohtia sitä miksija miten tähän tilanteeseen on tultu.
Edelleen jätät vastaamatta alkuperäiseen kysymykseeni, liian monta kertaa on sama jo nähty. Tämä loppuu puolestani tähän.
l-k: Jos kysymyksesi oli tämä: ‘Olisiko valinta ollut ok, kun hakijat ovat tasavertaisia, jos mies olisi valinnut töihin naisen, koska “hänellä on lapsia”, kun nainen olisi valinnut naisen, koska “hänellä on lapsia” tai kun nainen olisi valinnut miehen, koska “hänellä on lapsia”?’, niin vastaukseni on tämä (luulin sitä niin itsestään selväksi, ettei sitä edes tarvitsisi mainita): akateemisiin töihin – tai muihinkaan – ei valita ihmistä sen perusteella, onko hänellä lapsia. Jos näin on, valitsijat eivät ole päteviä valitsemaan. Isänä tai äitinä oleminen ei ole akateeminen ansio.
Riitta:
“tiedostamattomien syrjivien asenteiden esiin nostaminen on mielestäni yhtä tärkeää”
Totta, olet aivan oikeassa. Mutta kissan voi nostaa pöydälle muutenkin kuin väkivalloin, ts. ei tarvita lisää syrjintää, jotta olemassaoleva syrjintä tiedostettaisiin paremmin. Kuten aiemminkin sanoin, positiivinen syrjintä voi pikemminkin aiheuttaa vastareaktion, eli siinä missä väkivalta lisää väkivaltaa, syrjintä lisää syrjintää.
Parempia keinoja ovatkin mm. syrjinnästä rankaiseminen (esim. sakot työnantajalle raskaana olevan naisen syrjimisestä) sekä valistus. Eli jatketaan nykylinjalla, tehdään sitä mitä viimeiset vuodet ja vuosikymmenet on tehty, eikä odotella tekemättä mitään, kuten oletit minun tarkoittavan aiemmassa komentissa.
Olet myös varmasti oikeassa siinä, että (useimmat) ihmiset eivät pahuuttaan tee tyhmiä asioita, vaan tietämättään. Siihenkään ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että valtiovalta sanoo, että tee aina näin (kiintiöiden pakottaminen) vaan se että asia pidetään esillä niin kauan ja niin voimakkaasti (tuomiot, valistus, yms.), että tietämättömiä ei enää ole tai heidän osuutensa on mitätön.
Mutta jos nyt vakavasti puhutaan, niin minua alkaa kyllästyttää tämän keskustelun yksipuolisuus. Täältä suunnasta tulee kysymyksiä ja argumentteja, joihin siellä päässä ei vaivauduta vastaamaan, vaan takerrutaan omiin tulkintoihin ja jankataan samaa wanhaa… Mikäli asia ei korjaannu, katson tämän olevan osaltani valmis.
Meidän työpaikallamme noin puolet johtajista on naisia. Yksikään ei ole kiintiön avulla virkaan päässyt, vaan oikeasti pätevä työssään, kuten myös miesjohtajat.
Tämä kuitenkin riitti, ehkä kohta on aika liueta blogimaailmasta kokonaan.
OK, Pasi, jos katsot että asia on valmis niin olkoon niin. Tänään onkin taas odotettavissa perjantain känniset käet, joten taidan sulkea keskustelun tähän.