HS: Ruotsissa harkitaan laajakaistamaksua
Miltä kuulostaisi ratkaisu, jossa maksaisit laajakaistayhteydestäsi hieman kalliimpaa hintaa, mutta vastineeksi voisit vapaasti kopioida verkosta haluamiasi tiedostoja? Laajakaistamaksun tulot jaettaisiin kopioinnista kärsiville taiteilijoille. Aivan liian radikaalia?
Lasketaanpa. Suomessa oli vuoden 2006 alussa 1,2 miljoonaa laajakaistaliittymää. Jos jokainen näistä maksaisi esim. 10 euron laajakaistamaksun, se tekisi kuukaudessa 12 miljoonan euron potin jaettavaksi, eli vuodessa 144 miljoonaa euroa.
Kun tätä vertaa äänitteiden myyntiin (vuonna 2004 110 miljoonaa euroa) ja kerättyihin tekijänoikeuskorvauksiin (v. 2002 79,7 miljoonaa euroa), huomataan että 144 miljoonaa euroa vuodessa ei olisi välttämättä mikään pikkusumma.
Kun vielä ottaa huomioon, että vapaa nettikopiointi tuskin lopettaisi äänitteiden myyntiä, radiosoittoa, leffassa käymistä jne kokonaan, tuloksena voisi olla ehkä jopa lisätuloa nälkäänäkeville artisteille?
Ylläolevat luvut perustuivat netistä pikasurffailulla löydettyyn tietoon ja olen varmasti jättänyt paljon asioita huomiotta. Mutta olisipa hauska kuulla jonkin asiaa oikeasti tuntevan mielipide asiasta: olisiko laajakaistamaksussa mitään järkeä?
Tuossa on vain sellainen ongelma, että millä perusteella päätetään, mikä netistä kopioitava materiaali oikeuttaa potin jaolle pääsyyn. Jos yhtäkkiä kaikki lataaminen netistä olisi laillista, kokisin ainakin itse vahvaa houkutusta liittyä kaikkiin mahdollisiin tekijänoikeusjärjestöihin ja määrittelisin kaiken nettiin tuottamani materiaalin tekijänoikeuksien alaiseksi, jolloin kai olisin oikeutettu saamaan osan tuosta potista kun ihmiset lukevat blogitekstejäni tai lataavat demobiisejäni. Voisi olla, että tuolle potille ilmestyisi melkoinen määrä halukkaita jakajia. Muistaakseni tämän kysymyksen esitti joku Pirate Bayn ylläpitäjistä männä viikolla.
cele: Hyvä pointti. Mutta eikö samalla periaatteella pääsisi nykyisistä kasettimaksuista osille?
Pääsisi kai, jos ne kasettimaksut jaettaisiin tekijöille yksityisen kopioinnin määrän perusteella, mutta sen arviointi on tietenkin mahdotonta, joten määräävänä tekijänä taitaa olla radiosoitto, levymyynti, jne. Mitenköhän nuo jakoperusteet muuten menisivät tuossa laajakaistamaksujärjestelmässä?
Kannattaa myöstää myös se kohtuullisen laaja käyttäjäkanta, joka ei lataa internetistä materiaalia, eikä ole kiinnostunut minkään sortin lisämaksusta.
Kuulostaa kovasti teostomaiselta mafia maksulta. Maksat aina rahaa jollekin järjestölle halusit tai et riippumatta siitä mihin tuotetta käytät.
Eiköhän tuokin mene läpi Suomessa. Sitten saa viihdeteollisuus rahat viiteen kertaan samasta tuotteesta.
1. Ensin ostat tietokoneen josta osa menee kasettimaksuna viihdeteollisuudelle
2. Sitten hankit laajakaistan ja maksat tämän ehdotetun maksun.
3. Seuraavaksi ostat kappaleen netistä ja maksat.
4. Haluat tallentaa kappaleen CD:lle ja maksat CD:stä kasettimaksun.
5. Ja sitten kuuntelet sitä mp3 soittimella josta olet maksanut kasettimaksun.
Kyllä on viihdeteollisuus hyvin asiansa ajanut. Saa kohta viiteen kertaan rahat samasta tuotteesta. Ja tietysti kohdista 1, 2, 4 ja 5 tulee rahaa vaikkei ostaja niitä viihteeseen käyttäisikään.
Vähän Celen kommenttia sivuten:
Otettaisiinko tuossa nyt sitten käyttöön jokin yksittäinen ja laillinen p2p-ohjelmisto vai miten tämä toteutettaisiin käytännössä? Nykyisinhän noissa on tapana siirrellä jos jonkinlaista sisältöä, eikä pelkästään viihteellistä sellaista. Esimerkiksi Microsoftin herroja tuskin paljonkaan lohduttaa ajatus siitä, että se vertaisverkosta Vistan lataillut tyyppi maksaa osansa suomalaisille artisteille … ;-)
Lisäyksenä edelliseen se, että tuo maksu kuulostaa minusta jopa ihan fiksulta idealta (mitä nyt opiskelijan kukkaroon tekisi ikävän loven). Tuossa vain törmätään pakostakin hankaliin kysymyksiin, kuten esimerkiksi juuri tuohon laittoman ja laillisen kopioinnin rajaan ja siihen miten sitä sitten käytännössä valvottaisiin.
Lähinnä tuo on tosiaan siinä mielessä huono idea, että se ei ole tasapuolinen kohtelu. Jos ihminen joka vain surffaa sivuja selaten joutuu maksamaan nettiveroa, niin sehän on väärin. Ja tosiaan, kuitenkin jos kerätäisiin joku ylimääräinen maksu, niin mitään jo olemassa olevia kieltoja ei kumottaisi.
Huono idea tasapainonsa vuoksi, mutta rahankeruun vuoksi voisi olla ihan hyvä. Tosin, tuokaan raha ei parantaisi yhtään sitä laatua mitä mediateollisuus tuottaisi.
“…niin mitään jo olemassa olevie kieltoja ei kumottaisi” kirjoitti Kuraattori. Niin, mitäpä jos tällaisen lisämaksun sisältyessä laajakaistan hintaan kaikenlainen lataaminen olisikin nimenomana sallittua? Siis ei pelkästään musiikin tai elokuvien osalta, vaan myös kaupallisten tietokoneohjelmien ja kaiken sen mitä sattuu löytämäänkin. Maksuista kertynyt potti sitten jaettaisiin lokitietojen tms perusteella niille joiden teoksia tms on latailtu. Muutamasta lataamisesta ei korvattaisi vielä mitenkään, vaan jokin alaraja pitää olla (€/kk tai kpl/kk).
Olihan kasettimaksunkin yhteydessä ideana se että maksun ollessa kasetin hinnassa sai itselleen tehdä kopion tai pari ihan laillisesti.
Suomessa tälläisiä maksuja on tapana alkaa kerätä. Ja sitten kun ajat muuttuvat niistä ei ikinä pääse eroon vaikkei sitä palvelua enää kukaan käyttäisi mihin maksua kerätään.
Eikös nykyään ole kaikenlaisten varmuuskopioden tekeminen täysin laitonta? Ja edelleen maksetaan kasettimaksua… Koskahan keksivät alkaa verottaa huumemyyjiä?
Eikä televisio luvaltakaan välty vaikka kuinka sanot ettet ikinä katso ylen ohjelmia.
Kuulemma yksi brittiläinen ISP myy jo laajakaistaliittymää, jossa on “musiikkimaksu” :)
Laajakaistamaksu tuollaisenaan olisi todella epätasapuolinen, kuten tässä on jo asiallisesti todettukin. Siinä on liikaa ratkaisemattomia kysymyksiä: kenelle maksetaan, mistä maksetaan, mitä maksetaan, ja ennen kaikkea miksi kaikki maksavat?
Sen sijaan kyseisen brittiläisen ISP:n sopimus jonkun levy-yhtiön kanssa kuulostaa varsin toimivalta, sillä siinä on helposti sovittavissa, mitä se kattaa, ja jos se ei miellytä, sitä ei ole pakko hyväksyä.
Mutta eikos tuollainen logiikka toimisi suoraan musiikki palveluissa, kk hinnalla niin paljon kuin huvittaa. Esm kaytto-oikeus iTunes tyyppiseen kirjastoon. Ja kun lopetat maksamisen, et saa kayttaa sita. Potin jakaminen olisi helppoa kun softa rekisteroi mita soitetaan ja kuinka monesti. Lisaksi tuossa ostetaan “kirjastopalvelua” toisin kuin iTunesista nykyaan, jossa ostetaan musiikkikappale joka on esimerkiksi jalleenmyynti kelvoton.
Miksulla on hyvä pointti. Miten olisi, jos palveluntarjoaja rupeaisi yhteistyöhön esimerkiksi Napsterin tai iTunesin kanssa, antaen käyttäjälle mahdollisuuden ladata verkosta vaikkapa musiikkia ja tv-ohjlemia kuukausimaksuun sisältyvästä lisämaksusta? Tällöin käyttö olisi periaatteessa valvottua, laillista ja koska tuotteet löytyisivät läheltä ja turvallisesti, ei tarvitsisi kaivella hämäriä P2P-verkkoja.
Tällöin palveluntarjoaja voisi neuvotella juuri tällaisten firmojen kanssa siitä, mitä sisältöä tuodaan käyttäjille.
Mihin hintaan – se on jo toinen kysymys.
Valtio voi tietysti jakaa rahaa budjetistaan taiteilijoille. Rahat voidaan ottaa esim. rikkailta (profressiivinen tulovero), kaikilta (arvonlisävero) tai vain joiltakuilta, kuten esim. kasettimaksuissa. Jos laajakaista kuitenkin on lähes kaikilla, kyseessä on silloin vain piilovero. Eli en kannata veroasteen nostoa tällä tavoin.