Mikä pitää valtamediat pois muttisen navetasta. Jaa pitäisikö sinne sitten mennäkään mansikkeja häiritsemään.
Onkohan kerrrankin pakko olla Jupen kanssa samaa mieltä. Tuijan ansiokas kirjoitus sivuuttaa sen seikan, että blogi on henkilökohtaisen viestinnän väline ja bloggaaja lähettää signaalinsa maailmankaikkeuteen aivan eri tavalla ja lähtökohdista kuin megakorporaatio x:n viestintäosasto tai mediatalo y:n tietty toimitusosasto. Ongelma on siinä, että media haluaa valjastaa blogit osaksi ansaintalogiikkaansa ja samalla ohjailla yhteiskunnallista keskustelua linjansa mukaisesti, mutta se ei mielestäni ole blogien perusajatus lainkaan.
Juppe, Riitta, kirjoitukseni ydinajatus on, että kansalaismedia on tätä päivää ja että toimittajien olisi omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi alettava kiiruummiten ottaa siitä selvää. Järjestäytynyttä mediaa tarvitaan esim. rahoittamaan perusteellisempaa ja pitkäjänteisempää journalismia, ja ylipäänsä ammattimainen eli toimitustyön tekeminen palkan eteen on minusta hyödyllinen ilmiö yhteiskunnassa.
Ketään ei hyödytä se, että kansalaismedian (jota nähdäkseni monet blogit edustavat) ja valtamedia (jonka voi tunnistaa siitä, että siellä on töissä ns. toimittajia, ja heidän työtään johtamassa päätoimittaja, jolla on vastuu julkaisusta kokonaisuutena), pidetään erossa toisistaan. Verkottunut journalismi palvelee suomea ja suomalaisia parhaiten, kun nämä molemmat “leirit” ymmärtävät ja kunnioittavat toisiaan, keskustelevat. Ja osaavat esim. linkittää toisiinsa. Bloggaajat osaavat nämä netin kirjoitustaidot jo, toimittajien pitää ne taidot hankkia.
Tuija, aihe on tietenkin valtavan laaja ja ymmärrän pointtisi. On hyvä, että toimittajat käyttävät ammattitaitoaan hahmottaakseen maailmaa myös netissä.
Itse lähestyn tässä kohtaa aihetta omasta viitekehyksestäni, totta kai. Se perustuu paitsi kokemuksiini toimittajana eri tiedotusvälineissä myös median historiaan. Kuten tiedämme, jo varsin varhain Suomessa “aatteellisen lehdistön” korvasi valtamediana “kaupallinen lehdistö”.
Tämän kehityksen vaikutuksia saamme tutkia mm. iltapäivälehtien lööpeissä päivittäin. Katselen tästä johtuen melko kyynisesti kaupallisten viestimien yrityksiä valjastaa blogit rahan taikapiiriin – tämä trendihän on jo vahvana nähtävissä.
Mielestäni vaarana on se, että ammattimainen sisällöntuotanto pitkälti syrjäyttää kirjoittajien ja kuvaajien aidon, henkilökohtaisen kiinnostuksen pohjalta syntyneet blogit. Blogit tuotteistetaan. Siitä hyötyvät pääasiasssa mainostulojen kerääjät. Elämme jo valmiiksi niin kulutuksen läpitunkemassa yhteiskunnassa, että on syytä suhtautua varauksella tällaisen “kaappauksen” mahdollisuuteen.
YLE julkisrahoitteisena yleisradioyhtiönä toimii tietysti eri lähtökohdista kuin ne mediat, joissa sananvapauden rajat ja toimituksen intressit hahmottuvat pitkälti kaupallisin perustein.
Mikä pitää valtamediat pois muttisen navetasta. Jaa pitäisikö sinne sitten mennäkään mansikkeja häiritsemään.
Onkohan kerrrankin pakko olla Jupen kanssa samaa mieltä. Tuijan ansiokas kirjoitus sivuuttaa sen seikan, että blogi on henkilökohtaisen viestinnän väline ja bloggaaja lähettää signaalinsa maailmankaikkeuteen aivan eri tavalla ja lähtökohdista kuin megakorporaatio x:n viestintäosasto tai mediatalo y:n tietty toimitusosasto. Ongelma on siinä, että media haluaa valjastaa blogit osaksi ansaintalogiikkaansa ja samalla ohjailla yhteiskunnallista keskustelua linjansa mukaisesti, mutta se ei mielestäni ole blogien perusajatus lainkaan.
Juppe, Riitta, kirjoitukseni ydinajatus on, että kansalaismedia on tätä päivää ja että toimittajien olisi omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi alettava kiiruummiten ottaa siitä selvää. Järjestäytynyttä mediaa tarvitaan esim. rahoittamaan perusteellisempaa ja pitkäjänteisempää journalismia, ja ylipäänsä ammattimainen eli toimitustyön tekeminen palkan eteen on minusta hyödyllinen ilmiö yhteiskunnassa.
Ketään ei hyödytä se, että kansalaismedian (jota nähdäkseni monet blogit edustavat) ja valtamedia (jonka voi tunnistaa siitä, että siellä on töissä ns. toimittajia, ja heidän työtään johtamassa päätoimittaja, jolla on vastuu julkaisusta kokonaisuutena), pidetään erossa toisistaan. Verkottunut journalismi palvelee suomea ja suomalaisia parhaiten, kun nämä molemmat “leirit” ymmärtävät ja kunnioittavat toisiaan, keskustelevat. Ja osaavat esim. linkittää toisiinsa. Bloggaajat osaavat nämä netin kirjoitustaidot jo, toimittajien pitää ne taidot hankkia.
Tuija, aihe on tietenkin valtavan laaja ja ymmärrän pointtisi. On hyvä, että toimittajat käyttävät ammattitaitoaan hahmottaakseen maailmaa myös netissä.
Itse lähestyn tässä kohtaa aihetta omasta viitekehyksestäni, totta kai. Se perustuu paitsi kokemuksiini toimittajana eri tiedotusvälineissä myös median historiaan. Kuten tiedämme, jo varsin varhain Suomessa “aatteellisen lehdistön” korvasi valtamediana “kaupallinen lehdistö”.
Tämän kehityksen vaikutuksia saamme tutkia mm. iltapäivälehtien lööpeissä päivittäin. Katselen tästä johtuen melko kyynisesti kaupallisten viestimien yrityksiä valjastaa blogit rahan taikapiiriin – tämä trendihän on jo vahvana nähtävissä.
Mielestäni vaarana on se, että ammattimainen sisällöntuotanto pitkälti syrjäyttää kirjoittajien ja kuvaajien aidon, henkilökohtaisen kiinnostuksen pohjalta syntyneet blogit. Blogit tuotteistetaan. Siitä hyötyvät pääasiasssa mainostulojen kerääjät. Elämme jo valmiiksi niin kulutuksen läpitunkemassa yhteiskunnassa, että on syytä suhtautua varauksella tällaisen “kaappauksen” mahdollisuuteen.
YLE julkisrahoitteisena yleisradioyhtiönä toimii tietysti eri lähtökohdista kuin ne mediat, joissa sananvapauden rajat ja toimituksen intressit hahmottuvat pitkälti kaupallisin perustein.