Työpaikka ei tykännyt Kokkarisen nais- ja homovastaisista bloggauksista, ja nyt Ilkka on “nähnyt valon”. Päivitys: entinen Sixteen Volts -bloggaaja ei näytä arvostavan hänen taakseen kiirehtineiden sananvapauden ritarien argumentointia: “This is not any kind of violation of my rights or free speech.”
Miten tuo anteeksipyyntö ei oikein vakuuta. Mutta sen lauluja laulat…
Ei tuo minuakaan vakuuttanut, mutta nautin kyllä, kun Ilkka vaihteeksi matelee. Hieman vastapainoa huvittavalle mahtailulle. :-)
Anteeksipyyntö on hauska koska jokaiselle täyspäiselle lukijalle on selvää, että se on kirjoitettu kieli poskessa mutta niin hyvin, ettei sitä voi mistään kohtaa voi kuitenkaan suoraan osoittaa, että tämä on irvailua.
Pystyn helposti kuvittelemaan blogimaailman feministien saavan ihania väristyksiä nähdessään Kokkarisen kompuroivan vyön alle tarkasti suunnatun iskun seurauksena.
Mutta vaikka feministispoliittinen korrektius tällä kertaa voittikin ilmaisunvapauden, se ei muuta sitä tosiseikkaa että kärkevästä sävystään huolimatta Ilkka oli kirjoituksissaan usein jäljillä, ellei peräti villakoiran ytimessä.
Lepää rauhassa, Sixteen volts. Meidän kastroimattomien ajatukset sinun kanssasi.
Ettei pikemminkin feministivastaisista? Yliopistomaailmassahan sanan- ja mielipiteenvapaus on voimassa vain niin kauan kuin olet yhtä mieltä suvaitsevan ja tiedostavan älymystön kanssa. Yksityisellä sektorilla vaihtelua onkin laidasta laitaan. Jos Panu työskentelisi suomalaisessa yliopistossa, niin eiköhän hänetkin olisi jo savustettu vaikenemaan tai potkittu pihalle.
Vain feministi voi riemuita sananvapauden tappiosta.
Obs, siis yllekirjaillut Z _ ei_ ole meikä-Z
Pingback: Elefanttipuhetta » Kokkarisen vaientamisesta
Mikähän Ilkan kommenteissa oli homovastaista? Hän kirjoitti pitkän ja kiinnostavan bloggauksen suhteestaan homoseksuaalisuuteen ja korosti nuorena vieroksuneensa homoja siksi, että hänen inhoamansa vasemmistolaiset ajoivat homoasiaa, mutta aikuisemmalla iällä ymmärtäneensä, että homomiesten yhteiskunnalliset edut ovat pitkälti yhteneväiset hänen omiensa kanssa, jolloin hänellä ei ole rationaalisia syitä inhota homoja. Täytyy oikeasti olla pää jotenkin vinossa, jos tällainen analyyttinen ja itsekriittinenkin teksti näyttää “homovastaiselta”.
Z ei ole siis Z. Näin on. Koettakaapa välttää käyttämästä toisille vakiintuneita nimimerkkejä, vaikka tunteet kuinka kuohahtelisivat. Mieluiten omalla nimellä, kiitos.
Anekdootti elävästä elämästä:
Minun mielestäni Kokkarisen Ipen episodissa oli jännittävintä se, että kaksikin mr. Anonyymia lähetti minulle sähköpostia, jossa he olivat ‘nähneet yhtäkkiä totuuden’ ja oivaltaneet, että *BIRDYHÄN* se tuon koko revohkan takana olikin. Olin kuulemma feministimafian kanssa yhdessä organisoinut koko homman, Ipen sivujen sulkemisen ja yritän nyt jopa saada hänet erotettua työpaikastaan.
Olin suorastaan imarreltu siitä, miten nettipojat kokevat minut kansainvälisiin operaatioihin pätevöityneenä femiosona :-DDDDD Täytynee myöntää, että pitäisi aikuisikäisten poikien jo hieman hillitä mielikuvitustaan:)
Niin, Birdy, elämme hämmästyttäviä aikoja. Ja sitten vielä aiheesta lisää, “No more”: http://sixteenvolts.blogspot.com/2006/09/no-more.html
Olin suorastaan imarreltu siitä, miten nettipojat kokevat minut kansainvälisiin operaatioihin pätevöityneenä femiosona
Pari vuotta sitten, kun purin katkeruuttani siihen kymmenen vuoden takaiseen tyttöön ja hänen äitisuhteeseensa, sinä egosentrisyyksissäsi luulit, että puhe oli sinusta, ja kirjoitit pitkän paheksuntakirjoituksen asiasta Siiveniskuihin. Kun itse luulet, että koko maailma pyörii napasi ympärillä, miten voit moittia “poikia” siitä, että hekin tarpeeksi kauan juttujasi luettuaan alkavat uskoa tähän?
Jos olisin vakuuttunut siitä, että Kokkarisen kirjoitukset olivat “nais- ja homovastaisia”, en ehkä viitsisi puolustaa niitä sen enempää kuin Seppo Lehdon kirjoituksia. En kuitenkaan usko, että esim. feminismille irvaileva kirjoitus olisi määritelmällisesti “naisvastainen”.
Matti hyvä, tiedäthän sinä, etteivät siat ymmärrä helmien päälle eikä lieju nyanssien.
Niinpä. Panun kommenttikaan ei tietysti ollut naisvastainen eikä vihamielinen. Jotenkin tällainen keskustelutyyli herättää minussa lähinnä surullisuutta ja väsymystä.
“Jotenkin tällainen keskustelutyyli herättää minussa lähinnä surullisuutta ja väsymystä.”
Ottaen huomioon, millaista paskaa tästä blogista on viime aikoina täysin provosoimatta sadellut meikäläisenkin niskaan, sinä olet kuule ihan laitimmainen ihminen valittamaan keskustelutyylistä.
Keskustelutyylissäsi ei siis ole mitään vikaa. Tämä selvä.
Panu kai kirjoitti sioista eikä naisista. Luulen, että “siat” viittasi niihin, jotka panevat yhtäläisyysmerkit feminismin kritisoimisen ja naisvihan välille. Kuuluvatko kaikki naiset siihen ryhmään?
Minä taas haluaisin tietää, onko Birdylle tullut tämän paljastuksen jälkeen sähköposteja, joissa edelleen luullaan että hän on kaiken takana ja sanotaan, että “hyvin teit”?
Vaikka tätä keskustelua mainostetaankin etusivulla saakka, minusta paikka ei ole ehkä sittenkään paras koska argumentit esitetään muualla. Esimerkiksi Panun blogissa on aika hyvä kommenttikeskustelu.
Tommi, omasta mielestäni kuulun kyllä niihin ihmisiin, joilla ei ole erityisiä vaikeuksia erottaa loogisesti perusteltua feminismi(e)n kritiikkiä naisvihasta. Loukkaava käytös ja asiallisin perustein etenevä, joskin erimielinen keskustelu ovat kaksi aivan eri asiaa.