Parikymmentä vuotta sitten Mihaly Csikszentmihalyi kehitti käsitteen “Flow“: täydellisen ja nautittavan tehtävään syventymisen tilan. Tämä lienee tuttu monelle Pinserinkin lukijalle – sen voi saavuttaa vaikkapa ohjelmoidessa, blogatessa tai pelatessa.
Jenova Chen on tutkinut flow’ta pelien yhteydessä. Hänen opinnäytteensä Flow in Games käsittelee pelien suunnittelua siten, että ne toimivat täsmälleen ärtymyksen ja kyllästymisen välisellä hienolla rajalla, eli siinä jossa syntyy flow.
Tutkimuksen tuloksena on syntynyt joukko pelejä, jotka pyrkivät saamaan pelaajalle aikaiseksi flow-tilan. Selaimessa toimiva flOw onkin kerrassaan mainio peli – yksinkertainen ja rentouttava, mutta ei kuitenkaan liian tylsä. Zeniläinen suorastaan?
Jotkut sanovat, että Nintendon pelikonsolin pelit olisivat hieman samanlaisia – pelattavia ja viihdyttäviä “vanhan ajan kunnon pelejä”, eivätkä äärettömän tylsiä kömpelöitä animaatiolyhytelokuvia, erikoistehosteita ja loppuun asti kulutettuja peliteemoja yhdisteleviä tekeleitä kuten monet nykyiset tietokone- ja konsolipelit.
Itse olen päässyt vieraantumaan pelien nykytarjonnasta, enkä edes uskalla pelata niitä harvoja tietämiäni hyviä pelejä (Simcity, Civilization) koska valvoisin niiden kanssa kuitenkin koko yön. Silti olen hieman kiinnostunut Nintendo Wiistä – voisiko se kenties tarjota pelikokemuksia joita ei ole kierrätetty 80- ja 90-luvuilta?
Asiat eivät tapahdu koskaan yksin – vain muutama päivä sitten törmäsin nettipajatsoon, jota omaksi yllätyksekseni pelailin pitkät tovit. Tässä yhdellä näppäimellä pelattavassa pelissä on myös jotain kiehtovaa. Tulee ihan mieleen Vic-20:n Blitz kultaisen 80-luvun alkupuolelta. Ainoa peli jota sukulaisetkin halusivat pelata.