Parikymmentä vuotta sitten Mihaly Csikszentmihalyi kehitti käsitteen “Flow“: täydellisen ja nautittavan tehtävään syventymisen tilan. Tämä lienee tuttu monelle Pinserinkin lukijalle – sen voi saavuttaa vaikkapa ohjelmoidessa, blogatessa tai pelatessa.
Jenova Chen on tutkinut flow’ta pelien yhteydessä. Hänen opinnäytteensä Flow in Games käsittelee pelien suunnittelua siten, että ne toimivat täsmälleen ärtymyksen ja kyllästymisen välisellä hienolla rajalla, eli siinä jossa syntyy flow.
Tutkimuksen tuloksena on syntynyt joukko pelejä, jotka pyrkivät saamaan pelaajalle aikaiseksi flow-tilan. Selaimessa toimiva flOw onkin kerrassaan mainio peli – yksinkertainen ja rentouttava, mutta ei kuitenkaan liian tylsä. Zeniläinen suorastaan?
Jotkut sanovat, että Nintendon pelikonsolin pelit olisivat hieman samanlaisia – pelattavia ja viihdyttäviä “vanhan ajan kunnon pelejä”, eivätkä äärettömän tylsiä kömpelöitä animaatiolyhytelokuvia, erikoistehosteita ja loppuun asti kulutettuja peliteemoja yhdisteleviä tekeleitä kuten monet nykyiset tietokone- ja konsolipelit.
Itse olen päässyt vieraantumaan pelien nykytarjonnasta, enkä edes uskalla pelata niitä harvoja tietämiäni hyviä pelejä (Simcity, Civilization) koska valvoisin niiden kanssa kuitenkin koko yön. Silti olen hieman kiinnostunut Nintendo Wiistä – voisiko se kenties tarjota pelikokemuksia joita ei ole kierrätetty 80- ja 90-luvuilta?
Asiat eivät tapahdu koskaan yksin – vain muutama päivä sitten törmäsin nettipajatsoon, jota omaksi yllätyksekseni pelailin pitkät tovit. Tässä yhdellä näppäimellä pelattavassa pelissä on myös jotain kiehtovaa. Tulee ihan mieleen Vic-20:n Blitz kultaisen 80-luvun alkupuolelta. Ainoa peli jota sukulaisetkin halusivat pelata.
Nettipajatso oli hauska peli. Voittoa tuli pikapelissä melkein 20 euroa.
Tuo Blitz oli muuten ainoa mun Vic-20 -peleistä, jota meidän äiti suostui edes koittamaan ja pelasikin muutamaan kertaan!
Ainoan kerran itse jäin ajan-pysäyttävään-koukkuun monimutkaisemmassa pelissä, kun kokeilin ekaa Tomb Raider-peliä ensimmäisen kertani. Siinä oli magiikkaa ja neljän tunnin kuluttua havahduin, että mitäpäs se kello onkaan?! :-D
Toki noihin pajatsoihin, pallon-tasapainotteluihin yms uusiin selkeisiin nettipeleihin välillä hetkeksi jumiutuu.
Testailen tässä juuri Wiitä ja muutamassa ohjainta käyttävässä minipelissä tulee juuri mainio flow. Ja toi pajatso on ihan hitti. Tulee mieleen se yksi flipperi jota tahkotiin C64:llä ihan liikaa. Se oli eka, jossa pallo tuntui liikkuvan “oikeasti” tietokoneen ruudulla eli eka fysiikkamallinnus jonka näin.
Ärtymyksen ja kyllästymisen välisellä rajalla syntyy kyllä mielestäni lametus eikä flow. Outoa. :-)
Olen myös testaillut Wii Sportsia ja se on kuin suoraan kierrätystä 80- ja 90-luvuilta. Wiin “Duck Hunt” on lähes 1:1 muinaisen NES-version kanssa, paitsi että kapula on huonompi kuin NES Zapper.
http://en.wikipedia.org/wiki/NES_Zapper
Mutta taidan kuitenkin hankkia Wiin pojalle leluksi, itse pelaan jatkossakin PC:llä.
flOwia ja nettipajatsoa kyllä jaksoi pelata yllättävän kauan. Ja tuo Cloud kuulostaa sen hyvältä, että oli pakko pistää lataukseen.
Pelasin flOwn matovaiheen loppuun (tyhjensin kaikki syvyydet), peli muuttui oranssiksi ja sitten olisi pitänyt ruveta pelaamaan pallukkana. En enää jaksanut. Hauska peli kylläkin.
Se neban flipperi on varmaan David’s Midnight Magic, yksi parhaista kuusnelospeleistä mielestäni. http://en.wikipedia.org/wiki/David's_Midnight_Magic
Eiköhän vuoden 2007 “The” peli tule olemaan Halo 3. ;-)
http://features.teamxbox.com/xbox/1797/Halo-3-SixtySecond-Trailer/p1
Ainakin Halo 2 oli todella rauhoittava peli. Ei mennyt kuin kaksi ohjainta “epäkuntoon” kun pelaili Legendary vaikeustasolla läpi.