Pinseriä on vaivannut viime aikoina kommenttispammiongelma. Yritteliäät roskapostittajat ovat pommittaneet blogia tuhansien kommenttien päivävauhdilla. Normaalisti hyvin toimiva Akismet-suodatinkaan ei ole auttanut, sillä se päästää muutaman prosenttia roskasta läpi. Tällä hyökkäysvauhdilla se tarkoitti kuitenkin sitä, että Pinserin siivoamiseen täytyi käyttää joka päivä aikaa ja vaivaa.

Kokeilin ensin lisätä Akismetin avuksi Bad Behaviour -pluginin, mutta siitä ei ollut mitään iloa. Bad Behaviourin sivuilta pisti kuitenkin silmään mielenkiintoinen blogikirjoitus jossa BB:n tekijä Michael Hampton arvosteli kovasti toista roskakommenttien poistajaa nimeltään WP-Spamfree. Hänen täytyi olla todella huolissaan uudesta kilpailijasta.

Niinpä hain WP-Spamfreen ja asensin sen. Ja totta tosiaan: kommenttiroskan tulo tippui kuin seinään, ainakin ensimmäisen puolen vuorokauden kokemuksien perusteella. Kuten arvostelijat toteavat, tälle on kuitenkin hintansa: jotta kommentteja voi jättää, selaimessa on oltava tuki Javascriptille ja evästeille. Ilman niitä kommentin jättäminen ei onnistu.

Mutta vieläkö on sellaisia käyttäjiä, jotka surffaavat ilman evästeitä ja JS:ää? Olisi hauska kuulla asiasta – tiedän että ette voi jättää kommenttia, mutta ilmoittautukaa sähköpostilla osoitteeseen samik@iki.fi. Jos WP-Spamfree osoittautuukin hankalaksi ratkaisuksi lukijoille, keksitään tilalle sitten jotain muuta. Siihen asti aiomme kuitenkin nauttia taas hiljaisuudesta roskakommenttirintamalla.

Kotisohva ei taida koskaan tuntua niin mukavalta kuin toista viikkoa kestäneen Lapin reissun jälkeen. Mutta parasta tässä on se, että kesäloma ei ole vielä edes puolessavälissä. Ja kesäsäätkin ovat näemmä vasta alkamassa.

Totti näki ensimmäistä kertaa eläessään poroja. Otukset olivat oikein mielenkiintoisia, mutta mökin ikkunan alle eksyneet sarvipäät täytyi haukkua pois. 

Lapsuudessani kesän kohokohdaksi muodostui usein matka Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin. Autossa kulki ihmisten mukana aina koira, joka nautti täysin rinnoin matkailusta. En muista vanhempieni koskaan käyneen nykyisenlaista paperisotaa, joka vaaditaan lemmikkieläimen viemiseksi muiden pohjoismaiden alueelle.

EU:n kantava idea on vapaa liikkuvuus. Se tarkoittaa aivan kirjaimellisesti sitä, että maasta toiseen pitää päästä siirtymään vapaasti EU:n ulkorajojen sisällä. Tätä periaatetta Ruotsi ei kunnioita.

Ruotsissa ja Norjassa vaaditaan laboratoriotestin tulos, joka osoittaa rabiesrokotuksen vasta-aineita löytyvän Suomesta tulevan koiran verestä. Testin voi tehdä aikaisintaan 120 vuorokauden ja viimeistään vuoden kuluttua rokotuksesta (vaikka se on voimassa kaksi vuotta). Todistuksen saaminen kestää 2-3 viikkoa eikä sekään vielä riitä. Koiralla on myös oltava lemmikkipassi ja eläinlääkärin on merkittävä siihen vasta-ainetestin tulos ja varmennettava se allekirjoituksella ja leimalla. Lemmikkipassin hankkiminen puolestaan edellyttää mikrosirua tai tatuointia koiralla.

Selkeästi Ruotsin käytäntö on ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa ja lisäksi vaikuttaa tarpeettomalta, koska ihmisten mukana kulkevilla seuraeläimillä harvemmin on vesikauhu. Sitä paitsi olen kuullut, ettei varsinkaan pohjoisen raja-asemilla kukaan ole kiinnostunut näitä papereita katselemaan edes pyynnöstä, vaikka laki edellyttää yhteydenottoa tullivirkailijaan.

Keljuttaa tuollainen kyykytys niin paljon, että pitäkööt tunkkinsa.