Hupskeikkaa, yli 200 ääntä meni hukkaan sähköisessä äänestyksessä, uutisoi Hesari. Syynä oli se, että “oikeusministeriön mukaan järjestelmän testauksessa ei tullut esille mahdollisuus, että äänestäjä voisi keskeyttää koneella äänestämisen erehdyksessä.”

Miten on mahdollista, että ison IT-yrityksen prosessissa ei tällainen mahdollisuus pälkähdä suunnittelijoiden ja testaajien mieleen? Minua se ei yllätä lainkaan, kun olen kymmenen vuotta aitiopaikalta seurannut, miten alan firmojen rekrytointi on järjestetty parikymppisten kivoja kavereitaan palkkaavien hengareiden varaan. Tätä lisää.

Uusi vaalitoimitus olisi kyllä kohtuullista järjestää tuossa tapauksessa eli noissa kolmessa kokeilukunnassa. Muutenhan demokratia on pelkkä korulause. Tämän mielipiteeni yritin kirjoittaa myös HS:n keskusteluun, mutta jostakin syystä se ei kelvannut. Mahdollisesti keskustelijat eivät saa linkittää omalle kotisivulleen vaan ainoastaan tuottaa sisältöä ilman linkkiä, tai sitten tarkan kotiosoitteen ilmoittaminen on edellytys keskusteluun osallistumiselle. Outoa.

Edellinen postaukseni finanssitunareista kirvoitti syytöksiä populismista ja asiantuntemattomuudesta, joten jatketaanpa samalla linjalla. Kun noita väitteitä alkaa lennellä, asia-argumentit ovat vastapuolelta loppu.

Minusta ydinvoima on huono ja lyhytnäköinen energiaratkaisu. Teollisuuden lobbaajien mielestä emme kuitenkaan voi elää ilman yhä uusia ydinvoimaloita. Voisiko joku ydinvoiman kannattaja asiallisesti selvittää minulle, miksi teollisuutemme pelastaja, sähköntuotantomme turvaaja, täysin välttämätön ja ihkaturvallinen uusi ydinvoimalamme jälleen myöhästyy?

Epäilen, että EU:n pakkokilpailutus siirtää hommat niille ulkomaisille tekijöille, jotka osaavat tarjouksessa parhaiten valehdella, mutta huonoiten pitää aikatauluista kiinni. Hinta nousee joka lykkäyksellä, ja taas on kaadettu suomalaisten rahoja kankkulan kaivoon.

Evästykseksi keskusteluun, että henkilööni kajoavat ja mäntit, perustelemattomat heitot tapaavat kadota. Joitakin jätän toisinaan esiin esittelyksi kirjoittajansa typeryydestä internetin ikuisuutta varten. Ollos varoitettu.

Viime lama tuli minulle henkilökohtaisesti kalliiksi. Valmistuin yliopistosta maisteriksi vuonna 1992 eikä työurani tule koskaan tokenemaan siitä notkahduksesta, johon Suomen talous samaan aikaan painui paljolti Esko Ahon, Iiro Viinasen, Sauli Niinistön ja Erkki Liikasen ansiosta. Heidät on ruhtinaallisesti palkittu sittemmin erilaisin viroin ja kunnianosoituksin. En voi hampaita kiristelemättä katsella näiden herrojen omahyväisiä hymyjä vielä tänäkään päivänä.

Mitenkähän viime päivinä on taas tullut jonkinlainen dejà vu poliitikkojemme lausuntoja katsellessa? Rahalaitoksemme ovat huippukunnossa selitysten mukaan, mutta siitä huolimatta Matti Vanhanen on nyt kansainvälisesti luvannut avata suomalaisten veronmaksajien rahoilla avoimen piikin pankeille. Eiköhän jossain ole jo suunnitteilla oikea källien sarja, jolla palkansaajien rahat taas herutetaan ulkomaisille tileille?

Maailmantaloutta kuulemma uhkaa romahdus, jos Maserateilla ajavia pörssimeklarinulikkoja ei riennetä pelastamaan koko maailman toimesta. Entäs vapaan markkinatalouden tärkein doktriini eli vapaa kilpailu: se maksaa joka mokaa. Onko pian taas aika juustohöylätä köyhiltä ja kipeiltä pohjattomiin taskuihin kaikki, mitä irti saadaan, kun toistaitoiset finanssimaailman huippuosaajat ovat myöntäneet holtittomasti luottokelvottomille roskalainoja nostaakseen itse isoja palkkioita toiminnastaan?

Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.