Viime lama tuli minulle henkilökohtaisesti kalliiksi. Valmistuin yliopistosta maisteriksi vuonna 1992 eikä työurani tule koskaan tokenemaan siitä notkahduksesta, johon Suomen talous samaan aikaan painui paljolti Esko Ahon, Iiro Viinasen, Sauli Niinistön ja Erkki Liikasen ansiosta. Heidät on ruhtinaallisesti palkittu sittemmin erilaisin viroin ja kunnianosoituksin. En voi hampaita kiristelemättä katsella näiden herrojen omahyväisiä hymyjä vielä tänäkään päivänä.
Mitenkähän viime päivinä on taas tullut jonkinlainen dejà vu poliitikkojemme lausuntoja katsellessa? Rahalaitoksemme ovat huippukunnossa selitysten mukaan, mutta siitä huolimatta Matti Vanhanen on nyt kansainvälisesti luvannut avata suomalaisten veronmaksajien rahoilla avoimen piikin pankeille. Eiköhän jossain ole jo suunnitteilla oikea källien sarja, jolla palkansaajien rahat taas herutetaan ulkomaisille tileille?
Maailmantaloutta kuulemma uhkaa romahdus, jos Maserateilla ajavia pörssimeklarinulikkoja ei riennetä pelastamaan koko maailman toimesta. Entäs vapaan markkinatalouden tärkein doktriini eli vapaa kilpailu: se maksaa joka mokaa. Onko pian taas aika juustohöylätä köyhiltä ja kipeiltä pohjattomiin taskuihin kaikki, mitä irti saadaan, kun toistaitoiset finanssimaailman huippuosaajat ovat myöntäneet holtittomasti luottokelvottomille roskalainoja nostaakseen itse isoja palkkioita toiminnastaan?
Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.
Antti: Perustelemattomat hyökkäävät kommentit poistetaan. Kirjoitit yhden lauseen, jossa tosiaan ei ollut mitään selityksiä perässä. Nuo tämänkertaisetkaan heittosi eivät vaikuta kovin osuvilta, mutta jätetään nyt ne esiin, jotta lukijat saavat käsityksen ajattelusi tasosta. Olethan sentään kykyjesi mukaan yrittänyt kirjoittaa enemmän kuin yhden lauseen tällä kertaa.
Mitä tulee sensuuriin, minä emännöin keskustelua täällä ja päätän, mitä juttujeni perässä julkaistaan. Se on normaalia toimittamista eikä sensuuria.
Jyri: Se ettei äänekkäistä vaatimuksista huolimatta kaikkea palveluihin ja yhteiskunnan toimintaan tarvittavaa rahaa käytetty valtionvelan lyhentämiseen on paitsi luojan lykky, myös sen ansiota, etteivät Niinistö ja Aho sentään ihan yksin päässeet asiasta päättämään. Eivätkä pääse nytkään.
Niinistö ja Aho eivät yksissä tuumin päättäneet onneksi juuri mistään sillä eivät sattuneet koskaan olemaan saman hallituksen ministereitä…
Meneepäs tämä nyt älyttömäksi kinasteluksi, kun alat oikoa väitteitä, joita en ole esittänyt. Kerro mieluummin, miten tämä nykyinen finanssikiriisi pitäisi mielestäsi ratkaista.
No, jos tietäisin ratkaisun avaimet niin palkkatyöni sijaan tienaisin parhaillaan hyvinvoivana konsulttina ja keskittyisin ryöstelemään markkinaraatoja mutta yritettään nyt jotain näiltä pohjin..
Ensinnäkin. En usko että kriisiä kokonaisuudessaan voidaan ratkaista sanan idealistisessa mielessä. Kupla joka nyt vuotaa on ollut senverran suuri että mikään täysin tilkitsee vuotoja joten parempi on suoraan pohtia sitä miten vauriot minimoidaan. Maailma tulee jokatapauksessa ottaman osumaa taas jälleen kerran eikä kaikilla ole kivaa mutta sellaista elämä on ja alamäen jälkeen taas jossain vaiheessa kääntyy nousuun.
Ylipäätään väittäisin että näinkin kaoottiisessa ja heikosti ennustettavissa olevassa tilanteessa jokainen joka väittää tietävänsä täydellisen ratkaisun millä kaikki korjaantuu valehtelee…
Mitä taas vauriokontrolliin tulee niin nähdäkseni nyt alkanut trendi siihen suuntaan ettei rahoituslaitoksia tueta pelkällä kassavarannolla vaan valtioiden suorittamilla osakeostoilla on askel oikeaan suuntaan.
Tätä kautta liikkeelle tulee vakaata rahaa jonka pohjalta perustoimintoja voidaan jatkaa mutta ei vastikkeettomasti vaan siten että yhteiskunta saa myös vastineeksi osan päätöksenteko- ja ohjausvallasta ja myös osansa tulevista voitoista sitten kun menee taas paremmin.
Rahoituslaitoksia sinänsä ei nyt vain voida päästää romahtamaan sillä vaikka näennäisesti uhreja olisivat omistajat joita kansan syvissä riveissä haluttaisiinkin lyödä kuin vierasta sikaa niin katkeavan luototuksen ja erääntyvien lainojen kautta vaikutus iskisi ensimmäiseksi koko yhteiskuntaan ja vaikutukset tuntuisivat melkareiden lisäksi meistä itse kunkin työllisyystilanteessa korkeintaan hetken viiveellä.
( Mitä taas tulee kinasteluun niin oikeasti monimutkaisen ja lukuisia syy-seuraussuhteita sisältävän historian korvaaminen populistislla stereotypioilla ja perisuomalaisella herrakaunalla on kyllä perinteisesti omiaan provosoimaan kärjistettyjä mielipiteitä ;) )
Minusta tämä kirjoitus on täyttä asiaa.
Maailmantalous kuulemma pärjää hyvin täysin vapaanakin, mutta kappas vain sitä pitääkin säädellä, valvoa ja erityisesti tukea veroeuroilla oikein kunnolla, ettei koko finanssimokailu kaadu reaalitaloudenkin puolelle.
USAn monta vuotta jatkuneesta hölmöilyistä ei voi muita termejä käyttää kuin rosvous ja huijaus.
Myös minua vakuuttelut Suomen talouden erinomaisesta kunnosta epäilyttävät. Niinhän se oli viimeksikin?
“Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.”
Olen tästäkin samaa mieltä, ei minullakaan ylimääräistä rahaa ole. Annetaan siis pankkien vapaasti kaatuilla ja katsotaan mitä tapahtuu. Pääasia että pahat pankit ottavat osumaa, mitäs hoitivat työnsä huonosti. Yksinkertaista, duunarin “kosto” on suloinen.
Mustaa ja valkoista.
Asunto- ja autovelkainen duunariperhe selviää sitten pankkien kaatumisesta ja työpaikkojen menetyksestä yhtä kivuttomasti kuin … [tähän joku sopiva vertauskuva]?
Tervehdys,
Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #42 jaksoon. Olen
antanutkaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen
kirjoitukseen.
Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2386
Kiitos ja kumarrus, Henrik. :-)