Viime lama tuli minulle henkilökohtaisesti kalliiksi. Valmistuin yliopistosta maisteriksi vuonna 1992 eikä työurani tule koskaan tokenemaan siitä notkahduksesta, johon Suomen talous samaan aikaan painui paljolti Esko Ahon, Iiro Viinasen, Sauli Niinistön ja Erkki Liikasen ansiosta. Heidät on ruhtinaallisesti palkittu sittemmin erilaisin viroin ja kunnianosoituksin. En voi hampaita kiristelemättä katsella näiden herrojen omahyväisiä hymyjä vielä tänäkään päivänä.
Mitenkähän viime päivinä on taas tullut jonkinlainen dejà vu poliitikkojemme lausuntoja katsellessa? Rahalaitoksemme ovat huippukunnossa selitysten mukaan, mutta siitä huolimatta Matti Vanhanen on nyt kansainvälisesti luvannut avata suomalaisten veronmaksajien rahoilla avoimen piikin pankeille. Eiköhän jossain ole jo suunnitteilla oikea källien sarja, jolla palkansaajien rahat taas herutetaan ulkomaisille tileille?
Maailmantaloutta kuulemma uhkaa romahdus, jos Maserateilla ajavia pörssimeklarinulikkoja ei riennetä pelastamaan koko maailman toimesta. Entäs vapaan markkinatalouden tärkein doktriini eli vapaa kilpailu: se maksaa joka mokaa. Onko pian taas aika juustohöylätä köyhiltä ja kipeiltä pohjattomiin taskuihin kaikki, mitä irti saadaan, kun toistaitoiset finanssimaailman huippuosaajat ovat myöntäneet holtittomasti luottokelvottomille roskalainoja nostaakseen itse isoja palkkioita toiminnastaan?
Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.
Ilman muutoksia ei ole pörssiä.
Pörssin rytmi syntyy muutospaineesta.
Muutospainetta ei ole ilman epävarmuutta.
Oletuksista ja kriiseistä on tehty “valuuttaa” futuurikaupan ja ultralyhyiden laina-spekulaatioiden avulla; hinnannoususta on kauppatavaraa. Moottori “vapaalle” pörssimaailmalle.
“Kilpailu” arvonmuutoksista ja kilpailu arvonmutoksien arvauksista kiihdyttävät markkinoita. Ihmisten puute luo kysynnälle lisääntyvää lisäarvoa.
Hinnannousun lakkaamisen ainoa seuraus on silloin romahdus.
Mielenkiintoista miten 1980-luvun aikana rakennettu lamapotentiaali edelleenkin jaksetaan kaataa niiden aikalaispoliitikkojen niskaan joiden kohtaloksi jäi ratkaista jo vuodesta 1986 asti puhalletun pankkikuplan puhkeamisen jälkimainingit..
Riitta hyvä, nuo neljä herraa eivät todellakaan ole vastuussa lamasta, jolle oli rakennettu pohjaa jo useita vuosia aikaisemmin kasinotalouden vuosina. Heikko valuutta ja idänkaupan täydellinen romahtaminen yhdessä yössä vetivät Suomen siihen kurjuuteen, josta liian moni sai kärsiä.
Perusongelmana tämänkaltaisissa talouskriiseissä on se, että voitot kapitalisoidaan, mutta tappiot sosialisoidaan. Kun valtio tulee veronmaksajineen aina avuksi, niin liian suuria riskejä on helppo ottaa.
Vanha kansa sanoo aina, että pitää säästää ja velkaa ei saa tehdä. Taisivat olla oikeassa.
Eivät kyseiset herrat mistään tyhjyydestä tupsahtaneet Suomen taloutta pelastamaan vaan olivat aktiivisesti mukana luotsaamassa maata kurimukseen.
Oletteko tietoisia yhdysvaltalaisen ekonomistin ja valtiomiehen Lyndon LaRouchen näkemyksestä tässä maailman talouskriisissä? Olen itse seurannut elokuusta asti tiiviisti hänen nettisivustoaan LaRouche PAC, jossa on jo viime vuodesta asti ennustettu ja kerrottu tämän tragedian tulo, kehitys ja syyt. Olen nyt itse ymmärtänyt ko. sivuston perusteella koko tilanteen kauheuden ja se on todella paljon pahempi kuin mitä on annettu ymmärtää! Siksi olenkin valinnut blogiini uskonnollisesta traditiosta tutun saarnaamisen ja meuhkaamisen tyylin purkaakseni asiaan liittyvää vihaani ja turhautumistani.
Lyndonin näkemys paketissa: Noiden toistaitoisten finanssimaailman huippuosaajien (myös poliitikot ja muut ekonomistit vaikuttaneet) myöntämistä luottokelvottomista roskalainoista omien palkkioiden ahneissa toivoissa piilee koko tragedian ydin. Roskaa on kertynyt ns. johdannaismarkkinoille niin monta kertaa enemmän kuin mitä koko maailmassa on todellisen talouden rahaa olemassa, että koko monetaristinen systeemi on näillä mokailuilla tuhottu kokonaan kuolemaan ja mikään pelastuspaketti ei voi olla riittävä.
Vertauskuvallisesti tätä johdannaismarkkinaparasiitin “miljoonan suuruista” velkaroskaa ei voida mitenkään maksaa todellisen talouden “kympillä”, koska siitä joudutaan vain globaaliin hyperinflaation kurimukseen ja seurauksena on talouden ja yhteiskuntarakenteiden romahdus globaalisti. Oikeasti suhteet ovat siis jopa triljoonan roskavelat vastaan olemassa olevat vain miljardit. Täysin absurdi tilanne vai mitä?!
Lyndonin mukaan ainoa keino on julistaa tämä monetaristinen talousjärjestelmä konkurssiin kokonaan ja sen jälkeisten proseduurien jälkeen on perustettava kiinteiden kurssien Bretton Woods -järjestelmä globaalisti. On siis mitätöitävä täydellisesti nuo keinotekoista virtuaalivedonlyöntiä pörsseissä mahdollistaneet johdannaismarkkinat kaikkineen ja on sen jälkeen alettava elvyttämään konkreettista todellista arvoa sisältävää ja oikeasti tuottavaa taloutta, joka on jo ollut tuon monetarismin huumassa rapautumassa vuosikymmeniä.
Monetarismi ja globalisaatio ovat siis jo kuolleet ym. takia, mutta nämä poliitikkomme ja ekonomistimme ympäri maailmaa eivät ole kyenneet tunnustamaan tätä totuutta. Se on erittäin traagista ja tuhoavaa!!! Ihmiset on suorastaan aivopesty luulemaan vapaan kaupan mahdollisuuksiin. Siihen, että johdannaismarkkinoiden virtuaalirahalla olisi jotain todellista arvoa. Tämä on osoittautunut ihmiskunnan historian suurimmaksi kuplaksi, joka nyt puhkeaa aiheuttaen ennen näkemätöntä tuhoa.
Vapaa talous ja globalisaatio ovat antaneet rahan- ja vallanhimolle aivan liian suuret mahdollisuudet ilmetä ja nyt sen takia kohtaamme suurimman mahdollisen tragedian, ellei koko sitä suosineesta järjestelmästä hankkiuduta nyt heti eroon ja oteta käyttöön Lyndonin suunnitelmaa! Kyseessä on aineellisen tragedian lisäksi myös ihmiskunnan moraalin kriisi.
Asiattomat heitot ja muu mulkkuilu katoavat kommenteista. Perusteltu argumentointi otsikon aiheesta on tervetullutta.
Tokihan lamaa voidaan yrittää henkilöidä mm valtionvarainministeriin joka astui remmiin vasta laskun taittuessa nousuksi jos sillä jotain voitetaan mutta on melkoisen kyseenalaista puhua kyseisen herrasarjankaan osalta lamaan luotsaamisista yhtään mitään jos katsellaan niitä perimmäisiä syitä jotka maan talouden ajoivat nurkkaan.
Idänkaupan korttitalon päälle kasattua ja clearing-pohjaltansa mätää vientiä & liian pitkään säädeltyä & liian nopeasti vapautettua talouselämää eivät kyseiset herrat olleet luotsaamassa vaan perustukset olivat jo loppuun syödyt pitkien punamultavuosien kaudella ja kaatuminen oli enää ajan kysymys.
Mitä taas tulee pankkeihin ja pelastuksiin niin loppupeleissähän tukiaisilla ei pelasteta hyvinvoivaa meklaria jolle pankin kaatuminen tarkoittaisi pahimmillaankin vain siirtymistä masetatista massaan sekoittuvaan keskieurooppalaiseen kansanautoon vaan sitä ruohonjuuritason asuntovelallista jolle lopulta pää jää vetävän käteen mikäli koko finanssimarkkina kyykähtää ja jonka lainalle ei yhden pankin kaatuessa enää löytäisikään uutta ostajaa vaan joka tuossa tilanteessa joutuisi latomaan tiskiin koko jäljelle jääneen loppuerän verran eurooppalaisia jos sattuu tililtä löytymään ( harvalta velalliselta löytyy).
Entäpä jos ongelma onkin siinä, että reaali- ja pörssitalous ovat etääntyneet liian kauaksi toisistaan? Niin kauan kuin spekulointi ja pörssiveneen keikutus tuottavat pelureille voittoa, vannotaan markkinatalouden nimeen. Ja kun kylvetyt pelot ja tolkuttomat riskit realisoituvat, huudetaan talkoisiin ne, joilla reaaliomaisuutta vielä on eli nyt valtio onkin vastuussa rahamarkkinoiden toiminnasta veronmaksajat takaajinaan.
Tämä on kai nyt se Bushin talousihme, jossa tuotannon kasvun sijasta rahaa taiotaan hatusta kuin kaniineja.
Riitta on ymmärtänyt homman nimen; Lyndonin pointti on jo pitkään ollut nimenomaan tuo, että reaali- ja pörssitalous ovat etääntyneet liiaksi toisistaan. Jopa siinä määrin, että mahdoton on ilmennyt: Nimittäin noita realisoituvia tolkuttomia riskejä on niin paljon, että talkoisiin huudettavilla (valtio ja veronmaksajat) ei ole hyttysen pissan vertaa reaaliomaisuutta kaikkeen spekuloinnissa ja pelailussa pilaantuneeseen “arvopaperiin” verrattuna. Jotta ne kyettäisiin kattamaan, pitäisi rahaa todellakin painaa tyhjästä biljoonia ja jopa triljoonia ja tämähän on tunnetusti tie juuri tuohon hyperinflaatioon ja rahan arvon tuhoutumiseen. Näin on käymässä globaalisti, jos poliitikot ja ekonomistit päättävissä elimissä jatkavat pöydälle hypänneen mörön kieltämistä; “Ei mörköä, ei mörköä, hyvä globalisaatio, hyvä monetarismi, hyvä pörssipelailu”. Väärin; mörkö on tunnustettava ja sitten tuhottava, jotta mahdollistuisi inhimillinen tulevaisuus!
“Tokihan lamaa voidaan yrittää henkilöidä mm valtionvarainministeriin joka astui remmiin vasta laskun taittuessa nousuksi jos sillä jotain voitetaan mutta on melkoisen kyseenalaista puhua kyseisen herrasarjankaan osalta lamaan luotsaamisista yhtään mitään jos katsellaan niitä perimmäisiä syitä jotka maan talouden ajoivat nurkkaan.”
Samaa mieltä. Joku viisas voisi spekuloida mitä olisi tapahtunut jos nämä finanssitunareiksi nimetyt herrat eivät olisi tehneet kuten tekivät.
Maailmantalouden rakenteissa voi olla paljonkin korjattavaa eikä nykyinen järjestely ole ehken se toimivin mutta en myöskään lähtisi kritiikittä rakentamaan tulevaisuutta lähinnä antisemitismistä ja villeistä salaliittoteorioista tunnetun demagoogin viimeisimpien mielenliikkeiden päälle..
Niin, ei Lyndonkaan varmasti ole täydellinen ihminen, mutta parempaa vaihtoehtoa ei kukaan muu ole tässä maailman tilanteessa esittänyt. Se on ainoa tiedossa oleva parantava vaihtoehto olemassa olevan katastrofaalisen systeemin sijalle! Sitä paitsi tuo “salaliittoteoreetikoksi” ja “antisemitistiksi” leimaaminen on toisesta näkökulmasta katsottuna ollut vain vastapuolen mustamaalaamisyrityksiä ja -pyrkimyksiä, koska asiahan on niin, että vuosikymmenten mittaan Lyndonin monia talousajatuksia on kiivaasti vastustettu, vaikka ne nyt osoittautuvatkin ainoaksi mahdolliseksi toimivaksi lääkkeeksi.
Ns. vastapuolella on ollut nimittäin niin suuri intressi jatkaa “ikuisen kasvun” mahdollistavan monetarismin ja globalisaation tiellä jo vuosikymmeniä, että heillä on siksi tietenkin ollut tehokkaat vaivihkaiset lääkkeet ja keinot kammeta sitä vastustavia toisinajattelijoita pois tieltään. Näillä peleillä Lyndon LaRouchekin saatiin jopa vankilaan vähäksi aikaa joitakin vuosia sitten. En epäile, etteikö tällaista rikollista filunkipeliä olisi tapahtunut Lyndonin ajatuksia vastustavien taholta. Se on niin ilmeistä, kun osaa ajatella asioita pidemmälle kuin mitä suurin osa ihmisistä vaivautuu ja kun osaa tutkia asioita monelta kantilta ennakkoluulottomasti.
Sitä paitsi tutkimalla tuota LaRouche PAC -sivustoa käy selvästi ilmi, että antisemitismikin kuuluu juuri siihen, mistä Lyndon on huolissaan ja mitä vastustaa; fasismi on yksi tämän monetaristisen järjestelmän puitteissa mahdollistunut ilmiö ja se on piiloutunut kätevästi rahanvallan levittäytymiseen globaalisti. Näiden johdannaismarkkinoiden avulla se on tapahtunut osaltaan tehokkaasti. Käytännössa siis on ollut olosuhteet korporatiivisille ja imperialistisille valta-aikeille pörssien kautta ja ei ole syytä epäillä, etteikö tätäkin mahdollisuutta ole käytetty tavalla tai toisella hyväkseen. Tietenkin siis peitellysti; aikeet ovat olleet “taloudellista menestystä” ja arvopapereita on tietenkin ollut ns. piilossa myös erilaisissa Hedge Fund eli suojarahastoissa, juuri eräs esimerkki johdannaismarkkinoiden instrumenteista.
Lyndon puhuukin mm. Brittiläisestä imperiumista tarkoittaen juuri tätä ilmiötä; brittiläisten pankkien ja sijoittajien pörsseissä spekuloinnilla saamaansa valtaa rahan ja osakkeiden avulla. Ei ole siksi yhtään ihme, miksi Britannia on ollut nyt niin kärkäs “bail out” -projektien perään ja miksi Yhdysvaltain “roskapankki” sisältää niin paljon pilaantuneita brittiluottoja muiden maiden ohella eikä niinkään Yhdysvaltain omia.
Lyndonin ajatuksista itseäni on hämännyt ja epäilyttänyt eniten hänen kriittisyys ilmastonmuutosta kohtaan. Se on kuitenkin ymmärrettävää, kun on havainnut, että ilmastonmuutostakin on käytetty hyväksi tämän globaalin monetaristisen talousjärjestelmän rahanahneus- ja vallanhaluprojekteissa. Ilmastonmuutos on kärsinyt inflaation Lyndonin silmissä, koska se ja siihen liittyviä asioita on myös tuotteistettu pörssien saatanallisiin rouhentimiin rahakoneiksi ja valtageneraattoreiksi kiitos suuresti mm. Al Goren ja Britannian prinssi Philipin.
Minulla ei ole ihan noin pahoja kaunoja jäänyt vaikka kesäduunien saaminen juuri opiskelunsa (1992) aloittaneena oli todella kiven alla. Tipahdin ekana kesänä koulun tukityöllistymislistoilta koska minulla oli jo kokemusta. Olin myymässä torilla mansikoita ja herneitä kun kaverit oli Sanomilla ja Ylellä. Nice.
Tokana kesänä tungin itseni työttömyyskorvauksen ja opintorahan suuruisella yhdistelmäliksalla radioon töihin mutta kävin taas myymässä marjoja ja herneitä torilla jotta olisi rahaa. Opiskelujen rahotitamiseksi piti ottaa kallista opintolainaa – keskellä syvintä lamaa.
Elämä on vähän liian lyhyt sille että jaksaisin tuntea vihaa tai inhoa kehenkään jonka näen edes livenä, vielä vähemmän televisiossa. Kaikki 90-luvun tapahtumat kuuluvat listalla Asioita, joihin en voinut vaikuttaa. Sitä listaa ei kannata lukea eikä kerrata.
Omassa lähipiirissäni lama puri työttömyyden kautta, mutta silti me olimme ihan onnellisia. Ainakin omasta näkökulmastani. Olen tosin nuori ja olin silloin vasta lapsi.
Riitta haluaa panna verorahat kiinni. Ongelma on siinä, että jos rahoitusmarkkinoiden annetaan hoitaa omat ongelmansa, katoaa markkinoilta luottamus. Pankit ja erilaiset yhtiöt eivät saa enää lainaa.
Se taas tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jos Riitta käy päivätöissä, hänen työnantajansa ei ehkä enää pysty maksamaan palkkaa.
Erityisesti Yhdysvalloissa 700 miljardin avustukset ovat tulleet tarpeeseen, vaikka ne näin äkkiseltään vaikuttavatkin verorahojen tuhlaukselta.
Monen mielestä pankkituki ilmeisesti on keino turvata työpaikat ja estää konkursseja. Minä taas epäilen, että mikään veronmaksajien tuki pörssipelureille ei riitä, mutta kaikki mahdollinen otetaan tarjouksesta silti irti.
Minun käsitykseni mukaan pankeille syötetyt tuet 1990-luvulla eivät estäneet suomalaisia yrityksiä tekemästä konkursseja, joiden syynä olivat devalvaation takia kallistuneet valuuttalainat. Eikös juuri devalvaatiota edeltävänä iltana Iiro Viinanen vannonut, että devalvaatio tapahtuu vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse vai pettääkö muistini? Hengissä hän nyt kuitenkin on, ja heristelee jälleen sormeaan tuhoa manaten.
Konkursseihin ajetuista yrityksistä pankit nyppivät rahanarvoiset osat ja jättivät velat valtion maksettaviksi. Osa väkipakolla konkurssiin ajetuista yrittäjistä ei ole vieläkään luottokelpoisia tai edes vapaita veloistaan, joiden vastineeksi he eivät saaneet mitään muuta kuin menettivät elinkeinonsa ja terveytensä.
Tällä kaikella ei ehkä olisi merkitystä, jos näin olisi vältetty suurtyöttömyys. Yritystoimintaanhan kuuluu riskinotto. Palkansaajat sen sijaan myyvät työpanostaan turvallisen toimeentulon toivossa. Satojatuhansia kelvollisia työntekijöitä jäi ikuisesti reserviin, kortistoon tai pätkätöihin. Nousukauden myötä heidät unohdettiin sinne ja alettiin valittaa työvoimapulaa. Samalla kaikki leikatut palvelut opintotukia, lapsilisiä ja mielenterveystyötä myöten “unohdettiin palauttaa” lamaa edeltävälle tasolle.
Jälkikäteen ajatellen vallanpitäjien ei ehkä pahimman taantuman hetkellä ollut viisasta vaatia ripeää valtionvelan lyhentämistä ja kieltäytyä markkinoiden elvytyksestä kaikkien näiden ihmisten ja heidän perheidensä kustannuksella. Tehty, mikä tehty ja leipäjonot kanssamme. Sauli Niinistö voi mainiosti syöttää totuuttaan, että valkoinen on mustaa ja musta valkoista. Minusta presidentin valtaoikeudet olisi nyt viisainta poistaa aivan kaiken varalta, jos tuo sumutusretoriikka kuitenkin tepsii hyväuskoisiin seuraavaa presidenttiä valittaessa.
Itse melkoisesta kurimuksesta hädin tuskin kuiville kiivenneenä en kyllä aio suostua toisiin pakollisiin pankkitalkoisiin. Tosi on. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä jo 1993 ulkomaille ja jäädä sinne.
Minulle koko tämä farssi tiivistyi 1994, kun työttömyyskauden jälkeen olin saanut hommattua käännöksiä eräästä aikakauslehdestä. Sen grillijuhlissa jouduin jonoon kahden sikaniskan taakse, jotka ääneen voivottelivat, että oltuaan puoli vuotta pois työmarkkinoilta työntekijä on ainaiseksi pilalla.
Harmittaa vieläkin, että en koputtanut heitä selkään ja sanonut muutamaa valittua sanaa.
Oi voi taas
Tätä ei tarvi julkaista mutta onko tämä koko postitus trolli? Eihän kukaan voi oikeasti olla noin katkera? “Vuonna 1994 grillijuhlissa olis pitänyt lyödä kahta läskiä.” WTF?
Pekka P, ei tuossa kyllä noin lukenut. Parempi tulkinta olisi vaikka, että olisi pitänyt hieman luennoida noille kahdelle jurpolle.
“Jälkikäteen ajatellen vallanpitäjien ei ehkä pahimman taantuman hetkellä ollut viisasta vaatia ripeää valtionvelan lyhentämistä”
Ripeää lyhentämistä ?? Suomen valtionvelkaa ei kyllä pahimman taantuman hetkellä kyllä paljoakaan lyhennetty vaan se kasvoi tasaisesti euroissa laskien vuoden 1990 9,9 miljardista vuoden 1997 70 miljardiin ja nopeimmillaan velkaantumisaste kaksinkertaistui vuosina 1991-1992…
Aikalaislähteiden perusteella pahimmilla hetkillä velkaa lisättiin markoissa laskien hetkenaikaa parilla miljardilla viikossa pelkän budjettivajeen täyttämiseksi ja koneiston pyörittämiseksi..
@Pekka P:
Yritin jo aiemmin kommentoida samoilla linjoilla, mutta kommenttini poistettiin Pinserin kommenteista (!). Toistan sen tässä perustelujen kera, jos Riitta suvaitsisi herkemmin sellaista kritiikkiä: “Pinserin historian huonoin postaus.”
Kirjoittajan katkeruus lama-ajoista on niin syvä, että faktoista, historiallisista tapahtumista tai kokonaiskuvasta viis veisataan. Kirjoittaja lienee tietoinen vähäisestä talouspoliittisesta tuntemuksestaan, mutta sillä ei ilmeisesti ole väliä. Riitan kuvaus tilanteesta on kuin Veikko Vennamon tai Timo Soinin puheesta, jossa vastakkain on “rehellisiä työntekijöitä” ja “ahneita rötösherroja”, ” ja niin edelleen. Muita sopivia aiheita, jos Pinserissä halutaan jatkaa samalla populistisella linjalla: “Lakupekat vie suomalaisten duunit”, “Hinttisivarit laiskottelevat, kun miehet puolustavat maata”, ja niin edelleen.
Anteeksi kärjistys, mutta Pinseri on yleensä ollut yksi tämän maan laadukkaimpia blogeja, joten yo. syistä arvostan tämänkertaisen tekstin aika alas. Sensuurista nyt puhumattakaan.