Joku on ehkä huomannutkin, että olen joulukuusta 2006 alkaen antanut lukijoille linkkivinkkejä Metro-lehdessä neljä kertaa viikossa ja samoja juttuja on julkaistu myös Vartissa. Linkkisuositukset ilmestyvät jatkossa myös Metro-liven saitilla Surffi-Akatemia-blogissa.
Pinserin lelutestissä Saddleback Leather -laukku.
Ajan patinoimat käytössä kuluneet esineet ovat yksi heikkouksistani. Nelisen vuotta sitten innostuin Moleskineistä: muistikirjoista, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat kulkeneet arkeologin mukana seikkailusta toiseen ja selvinneet lukuisista hankalista paikoista.
Mutta millaista laukkua seikkaileva egyptologi käyttäisi? Tähän löytyi vastaus joitain kuukausia sitten löytäessäni Saddleback Leatherin sivut. Olin myyty mies heti luettuani firman tunnuslauseen: “Näistä perillisesi tappelevat kuolemasi jälkeen”. Yrityksen perustajan Dave Munsonin tarina seikkailuistaan etsiessään täydellistä laukkua ja löytämästään vanhasta meksikolaisesta laukuntekijästä olivat hyvin vetoavia, mutta valokuvat Saddlebackin laukuista vakuuttivat minut lopullisesti.
Saddleback Leatherin laukut on tehty paksusta laadukkaasta nahasta ja niistä on jätetty pois kaikki helposti rikkoutuva kuten vetoketjut, tarranauhat tai kankaiset osat. Yritys myöntääkin laukuilleen reteästi 400 vuoden takuun! Laukut tietysti kuluvat käytössä, mutta se tekee niistä aina vain paremman näköisiä. Parin vuoden seikkailujen jälkeen laukku alkaa näyttää Indiana Jonesin laukulta.
Pakkohan tällainen siis oli ostaa. Saddleback Leatherilla on verkkosivujen lisäksi myös kauppapaikka eBayssä, josta sainkin napattua haluamani kaltaisen nahkasalkun huomattavalla alennuksella. Muutaman viikon odottelun jälkeen laukku löysi tiensä Teksasista Kangasalle, tullin kautta toki.
Pakettia avatessa ensivaikutelma tuli nenän kautta. Tuoreen nahan haju oli huumaava ja mieleen tulivat lapsuuden käynnit kenkäkaupassa. Laukku oli myös painava. Siinä ei todellakaan oltu säästelty materiaaleissa – mainoslauseet krokotiilin leukoja kestävästä materiaalista eivät taidakaan olla tuulesta temmattuja. Soljet ja renkaat olivat paksua kilahtelevaa metallia.
Large-kokoinen laukku oli juuri sopiva hieman pullealle 15-tuumaiselle työläppärille. Tietokone vei laukun sisältä toisen osaston, ja toinen jäi vielä vapaaksi muuntajalle, Filofaxille ja sekalaiselle tavaralle. Pienet taskut reunassa olivat mainio säilytyspaikka muistitikuille ja mokkulalle. Moleskinekin mahtuu erinomaisesti mukaan.
Olin jo ehtinyt saada pari ohjetta sähköpostissa odotellessani laukkua saapuvaksi: niissä mm. opetettiin että laukku näyttää nyt hyvältä, mutta muutaman kuukauden päästä se näyttää vielä paremmalta. Todella kooli laukusta tulee vasta vuoden-parin käytön jälkeen. Nahka kestää lähestulkoon mitä vain, mutta sitä on hyvä hoitaa silloin tällöin. Tahrat tulee pestä satulasaippualla, tietysti.
Saddleback Leatherin laukku ei tosiaankaan ole mikään Luis Vuitton tai vastaava neitipoikien laukku (kuten Dave sanoisi) vaan tilava, käytännöllinen ja tehty kestämään kulutusta. Tilaa laukussa on juuri sopivasti ja sen lisäosat ovat harkittuja. Kantohihnan voi kiinnittää kahvan alla olevaan solkeen, jonka jälkeen laukusta tulikin reppu. Päädyissä ja alla oleviin renkaisiin voi kiinnittää soljilla roikkumaan lisätavaraa. Ekstrahihnat kulkevat laukun ympäri, joten niiden avulla mukana voi kantaa vaikka kameran jalustaa, sateenvarjoa tai makuupussia. Käypä hihna jopa vyönkin korvikkeesta kapealanteisille.
Painon lisäksi ainoa vastaan tullut huono puoli laukussa on se, että se menee hieman hukkaan kulkiessaan auton takapenkillä ja junan tavarahyllyllä. Tämä laukku on tehty seikkailemaan pölyisillä hiekka-aavikoilla, avarissa vuoristomaisemissa ja kiireisissä suurkaupungeissa, kantamaan mukanaan kulunutta Moleskineä ja naarmuista järjestelmäkameraa pahaisen Thinkpadin sijasta.
Pinserin lelutestit on sarja, jossa raportoidaan mielenkiintoisista teknisistä vimpaimista (ja hieman muustakin). Aiemmin testattu mm.: Axbo, Macbook Air ja mokkula. Lähitulevaisuudessa lisää testejä ajankohdan mielenkiintoisimmista leluista! Muista käydä vierailulla säännöllisesti tai tilaa lukuohjelmaasi Pinserin RSS-syöte.
Tänään ostin kaupasta 20 metriä sähköjohtoa. Jatkojohtojen ostaminen on yksi oudoista tavoistani.
Tarkoituksena on jonain lähipäivänä kääriä omenapuu vuotuiseen valomereen, eli valaista oksat Markslöjdin jouluvaloillamme. Voin muuten suositella lämpimästi kyseisiä Chrissline-sarjaan kuuluvia jouluvaloja: ne eivät tarvitse muuntajia, niitä voi jatkaa ja yhdistellä mitä moninaisimmiksi kuvioiksi, ja värisävy on juuri oikea lämpimänvalkoinen.
Mikä parasta, sarjaa voi täydentää uudella osalla joka vuosi – etenkin joulunjälkeisten alennusmyyntien aikaan. Seuraavaksi ohjelmassa onkin tutkia kaapeistani, millaisia yllätyksiä tulin ostaneeksi itselleni viime tammikuussa.
Valokuvaa tämän vuoden valoista ei vielä ole, mutta yllä jouluvalokuva viime vuodelta. Tällä olisi tarkoitus mennä tänäkin vuonna!
Ai mihin tarvitaan 20 metriä sähköjohtoa? Tyypilliseen tapaani unohdin edellisen jatkojohdon vuodeksi säiden armoille, joten ajattelin ihan vain varmuuden vuoksi päivittää johdon vähemmän kärsineeseen versioon. :)
Lumimyrsky pyyhkii Kangasalaa.
Eilisen jutun kommenttien kautta tuli hyvä havainto: Googlen hakutulokset ovat olleet personoituja jo ennen SearchWikiäkin. Tämä on havaittu biomi.orgissakin.
Mutta miksi kaksi Googlen käyttäjää saa samoilla hakusanoilla erilaisia hakutuloksia? Googlen hakualgoritmihan on salaisuus, joten virallista tietoa asiasta ei ole, mutta valistuneita arvauksia voidaan tehdä. Hakutuloksien järjestykseen vaikuttavat mm:
Tänä aamuna Google-hakua tehdessä vastaan tuli yllätys: Google tarjosi mahdollisuutta ottaa käyttöön uuden toiminnallisuuden nimeltään SearchWiki:
Tarjolla on siis mahdollisuus osallistua hakutuloksien säätämiseen. Voin nostaa mielestäni hyviä hakutuloksia korkeammalle, painaa huonoja hakutuloksia alaspäin ja jättää kommentteja tuloksien joukkoon. Muut Googlen käyttäjät näkevät jättämäni kommentit. Vau!
Ensimmäiset SearchWiki-kokeiluni pitäisi olla näkyvillä kun haet Googlesta hakusanaa “objective c”. Olisi hauska kuulla kommenteissa, onnistuitko saamaan kommenttejani näkyviin!
Google julkaisi tänään myös joukon ulkoasuvaihtoehtoja Gmailiin. Jotkut teemoista, esimerkiksi minulla käytössä oleva Tea House muuttuvat ulkosalla olevan sään ja vuorokaudenajan mukaan.
Google on ollut ahkerana!
Aiemmin testattu Wattson on toiminut oikein mukavasti pientä nikottelua lukuunottamatta. Vähän toista viikkoa sitten vekotin meni totaalisen jumiin ja välillä tuntui siltä, että laitetta ei pysty herättämään henkiin enää millään tavalla. Resetoin, vaihtelin johtoja, tein vaikka mitä.
Mutta jälleen kerran sain todeta että valmistajan sivuilta löytyneitä ohjeita on syytä noudattaa kirjaimellisesti. Olin yrittänyt korjausta ajamalla Wattsonin akut niin tyhjäksi että se sammuu, mutta en ollut antanut sen olla irti sähköistä kahta vuorokautta kuten FAQ:ssa kehoitettiin. Päätin kokeilla sitäkin vielä viimeisenä oljenkortena. Ja niinpä vain kahden vuorokauden sähköttömyyden jälkeen laite heräsi taas henkiin.
Päivän opetus: Jos mikään muu ei tunnu auttavan, seuraa ohjeita kirjaimellisesti.
Vakavampi huomautus tuli kuitenkin pari päivää sitten sähköpostilla Verkkokauppa.comista: jos olet ostanut Wattsonin, laitteen virtalähde tulee vaihtaa uuteen. Vanhoissa virtalähteissä on vika joka saattaa aiheuttaa ylikuumenemista. Meidän Wattsonissamme on nyt tuliterä muuntaja ja sähkö mittaantuu taas kuten ennenkin. Muut Wattsonin ostaneet: ottakaa yhteyttä paikkaan josta ostitte laitteen.
Mainos: Viikonloppuna saan käsiini pikkuveljen New Yorkin tuliaisina uuden objektiivin – tiedossa on siis todennäköisesti uutta intoa valokuvausharrastukseen ja sitä myöten valokuvia myös Pinseriin.
Linkkivinkki: Työkaverini tekemä jut.tuu.fi on uutisaggregaattori, joka mainostaa olevansa hömpätön vaihtoehto. Jouni kaipaa klikkauksia ja palautetta palvelustaan, joten käypä kääntymässä.
Yli 1,2 miljoonaa suomalaista ansaitsi Taloussanomien mukaan toissa vuonna vähemmän kuin 20 000 euroa vuodessa. Se johtuu siitä, että he ovat pienipalkkaisissa, tilapäisissä tai osa-aikaisissa töissä, osa tahtoen, osa tahtomattaan. Työttöminä työnhakijoina suomalaisia oli syyskuun lopussa 188 400 henkilöä. Tästä voidaan päätellä, että suuri osa suomalaisista elää vähintään kädestä suuhun, monet suoranaisessa köyhyydessä.
Ratkaisuksi työmarkkinoiden jatkuvaan kurjistumiseen työttömyysturvaa aiotaan nyt karsia kovalla kädellä HS:n mukaan. Ansiosidonnaisen kesto puolitettaisiin ja työnhakija pakotettaisiin osallistumaan erilaisiin “aktivointijaksoihin”.
Ratkaisu on huono, sillä Suomesta ei puutu sen enempää työntekijöitä kuin työtäkään. Vain palkanmaksajia puuttuu. Ilmaiset ja puoli-ilmaiset harjoittelijat tekevät jo nyt suuren osan työstä, lisää aktivoitavia ei todellakaan tarvita työpaikoille tai koulutukseen, joka ei johda työllistymiseen. Sen sijaan tarvitaan työnantajia, jotka maksavat käyvän palkan tehdystä työstä. Mistä saisimme niitä lisää?