Tietokone hajosi muutama päivä sitten. Pitkien selvittelyiden jälkeen eristin vian ulkoisten kovalevyjen ja tietokoneen väliseen firewire-yhteyteen – niin kauan kuin kovalevyt olivat firewirellä kiinni, kone käyttäytyi todella sekavasti.

Päädyin loppujen lopuksi siirtämään kovalevyt käyttämään firewiren sijasta usb-johtoja (onneksi minulla käytössä olevat WD:n ulkoiset levyt mahdollistavat sen) ja asentamaan käyttöjärjestelmän uusiksi koska sekin oli mennyt pahasti solmuun. En ole varma onko käyttöjärjestelmän sekoamisella ja firewire-ongelmilla yhteyttä toisiinsa mutta olisihan se aikamoinen yhteensattuma.

Tietokone on nyt asennuksen jälkeisessä askeettisuudessaan miellyttävän nopea ja palauttelen siihen tietoja harvakseltaan ja valikoiden. Tässä prosessin aikana olen ehtinyt samalla pohdiskella erilaisia haja-ajatuksia varmuuskopiointiin ja palautukseen liittyen. Jatka lukemista ja muista lopuksi kommentoida omia ajatuksiasi ja kertomuksiasi varmuuskopioihin liittyen.

Nämä ohjeet ovat Mac-käyttäjän näkökulmasta, mutta samat ajatukset ovat sovellettavissa kaikkiin tietokoneisiin. Minulla on varmuuskopioitavaa sisältöä todennäköisesti enemmän kuin ns. peruskäyttäjällä, mutta arkikäyttäjätkin tulevat törmäämään samaan tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin.

Varmuuskopioideni eniten tilaa vievä sisältö koostuu enimmäkseen valokuvista (kymmenen vuoden digikuvausharrastuksesta on kertynyt yli 100 gigatavua valokuvia), videokameralla kuvatuista videoista (HD-videokameran arkistoitu raakakuva vie kahdeksan gigatavua / tunti, käsiteltävänä olevat työkopiot vielä lisää) ja musiikista (mp3:ksi siirretyt CD-levyt ja ostettu musiikki vievät tilaa n. 80 gigatavua). Lisäksi kovalevyillä on muuta sisältöä viimeisten parinkymmenen vuoden ajalta, mutta niiden viemä tila on mikroskooppista verrattuna yllä mainittuihin formaatteihin. Yksi kuva vastaa tietokoneessa tuhannen sanan sijasta enemmänkin tuhatta dokumenttia.

– Ensinnäkin: jatkuva automaattisesti toimiva varmuuskopiojärjestelmä on aivan oleellinen. Kun asiat menevät vikaan, on jo liian myöhäistä alkaa pelastella tiedostoja.

– Automaattiselle varmuuskopiolle kannattaa ottaa kaikki tietokoneen sisältö. Vaikka päädytkin asentamaan tietokoneen käyttöjärjestelmän ja ohjelmat uudelleen, monia tärkeitä tiedostoja saattaa olla piilossa paikoissa joista et hoksannut niitä etsiä. Esimerkiksi minulla on kaikki käyttäjätiedostot tallennettuna ulkoiselle kovalevylle jolloin voin siirtää kovalevyn uuteen tietokoneeseen ja homma jatkuu normaalisti. Kotihakemisto oli kuitenkin systeemilevyllä jolloin esimerkiksi iTunesin arvostelut ja työpöydän sisältö piti palauttaa systeemilevyn varmuuskopiosta. Nyt harkitsenkin kotihakemistojen siirtämistä ulkoiselle levylle.

– On tärkeää että automaattinen varmuuskopio on selailtavissa. Entisessä koneessa otin varmuuskopiot levyimageina, jolloin järjestelmän täydellinen palauttaminen oli helppoa kopioimalla uusi image vanhan päälle. Jos imagesta haluaa kuitenkin poimia yksittäisiä tiedostoja, se on jo hankalampaa.

– Varmuuskopiossa olisi hyvä olla muutoshistoriaa ainakin parin viikon päähän. Joskus koneet vikaantuvat hiljalleen ja silloin voi olla tarve palauttaa tilannetta taaksepäin siihen asti kun kaikki toimi hyvin.

– Macin Time Machinessa on historia, mutta siihen kannattaa suhtautua kriittisesti. Jos varmuuskopiolevy ei ole reilusti isompi kuin kopioitavat levyt, historia saattaa yllättäen kadota. Näin kävi esimerkiksi minulla – varmuuskopiolevy on siis kooltaan yksi teratavua ja kopioitavat levyt 500+250+250 gigatavua. Selvitellessäni levyongelmia siirtelin isoja tiedostoja levyltä toiselle jolloin Time Machine pudotti historian viimeisintä varmuuskopiota lukuunottamatta pois tehdessään tilaa tiedostoille. Mielestäni varmuuskopiolevyn olisi hyvä olla n. 2x kopioitavien medioiden kokoinen. Nyt minulla on 2 teratavun ulkoinen levy joka varmuuskopioi 1 teratavun omien datojen levyä ja 250 gigatavun tietokoneen sisäistä levyä.

– Yksi varmuuskopio ei riitä. Yleisin pelon aihe on, “entäpä jos tulee tulipalo ja sekä tietokone että varmuuskopio palavat?”. Näinkin voi käydä, mutta tietokone ja varmuuskopio saattavat tuhoutua helpomminkin – esimerkiksi sekaantunut käyttöjärjestelmä voi sotkea tietokoneen kovalevyä ja samalla rikkoa varmuuskopiolevynkin levyjärjestelmän. Sen vuoksi tärkeät tiedostot täytyy kopioida myös paikkaan joka ei ole kytkettynä tietokoneeseen, automaattiseen varmuuskopiointiin ja joka on mieluiten kodin ulkopuolella. Minulla on yksi ulkoinen kovalevy työpaikan pöytälaatikossa, jonne kopioin tärkeimmät tiedostot aina silloin tällöin.

– Varmuuskopion tekeminen ja palauttaminen tulisi olla suhteellisen nopeaa, tai ainakin ei-hidasta. Nyt kun luovuin firewirestä ja siirryin USB:hen, uuden järjestelmän ensimmäisen varmuuskopion tekeminen kestää noin puoli vuorokautta. Jos olisin joutunut palauttamaan tiedostoja varmuuskopiolta, olisin joutunut päivystämään palautuksien kanssa saman verran. Siinä menee kokonaisia viikonloppuja / arki-iltoja.

– Tuon vuoksi suhtaudun epäilyksellä pilvibackup-järjestelmiin. Tyypillisellä 8/1 Mbps ADSL-yhteydellä etenkin ensimmäisen varmuuskopion tekeminen minun tietomäärilläni saattaa kestää päivä/viikkokausia. Tänä aikana yhteys katkeilee takuuvarmasti lukuisia kertoja ja olo olisi koko ajan hieman epäileväinen. Voin kuvitella miten riepovaa olisi palauttaa pilvibackupissa sijaitsevaa 400 gigatavun varmuuskopiota. Nopeammat laajakaistayhteydet tulevat toki helpottamaan tätä huomattavasti.

– Mutta pilvibackupit toimivat jo nyt erinomaisesti kun kyseessä on rajattu tietomäärä. Sähköpostini sijaitsevat Gmailissa, kirjanmerkkini sijaitsevat Xmarksissa, monessa koneessa tarvitut tiedostot Dropboxissa, tallennetut salasanat 1passwordissa ja muistilaput Evernotessa. Näiden tietojen palautus sujuu kuin tanssi – asennetaan ohjelma uusiksi, syötetään salasana ja odotellaan hetkinen. Tietojen varmistuksesta ei tarvitse tuntea erityisempää stressiä (jos joku palveluntarjoajista lopettaa toimintansa, siinä vaiheessa on yleensä hyvää aikaa kopioida tiedot toiseen vastaavaan palveluun).

– Lisäksi pilvibackup on varmasti hieno ratkaisu niille, jotka tallentavat tietokoneelleen lähinnä selaimen kirjanmerkit ja digikuvat.

– NAS:in käyttäminen varmuuskopioalustana on minun kokemuksieni mukaan toimivaa mutta hitaanpuoleista. Kokeilin päivitysvaiheessa liittää varmuuskopiolevyn Airport Extreme -tukiasemaani ja käyttää verkkolevyä Time Machinen varmuuskopioiden tekemiseen. Ensimmäisen varmuuskopion luominen tapahtui hitaasti. Päädyin siirtämään varmuuskopiolevyn suoraan kiinni tietokoneeseen ensimmäistä varmuuskopiota varten. Myöhemmin tapahtuvat inkrementit menevät varmaan ihan hyvin ilmateitsekin. Jos kodissa on tarjolla langallinen ethernet-yhteys verkkolevyihin, varmuuskopiointi toimii varmasti paljon nopeammin. Olen harkitsemassa kahden wlan-verkon luomista: 811n ainoastaan sitä tukeville laitteille ja 811g/n muille.

– Varmuuskopiolaite voi olla vaikka miten hieno, mutta se on silti yhtä luotettava kuin heikoin lenkkinsä. RAID-pohjaiset järjestelmät selviävät hienosti siitä, jos yksi kovalevy laitteen sisällä hajoaa. Mutta jos laitteen ohjainyksikkö, virtalähde tai vaikkapa vain kaapelin töpseli hajoaa, tiedostot ovat siellä jumissa.

– Käyttämissäni ulkoisissa WD Studio Edition -kovalevyissä on sekä firewire- että usb-pistokkeet. Kun firewire muuttui epäluotettavaksi, siirsin johdot usb-pistokkeisiin ja levyt toimivat taas kuten ennenkin (joskin vähän hitaammin). Miellyttävää.

Onko sinulla tarinoita tilanteista, joissa varmuuskopiot tulivat tosikäyttöön?

Photo by Nina Matthews Photography, available under Creative Commons Attribution licence