Comradlogissa oli linkki television pop-up-mainoksia käsittelevään juttuun. TNT-televisioyhtiö oli kokeillut mainoksia, jotka tulevat näkyviin ruudun alareunaan elokuvan aikana, hieman samaan tapaan kuin CNN:n uutispalkki tai CNBC:n osakekurssiluettelo. Nykyajan teknisten ihmeiden avulla nimittäin mainoskatkojen ohittaminen on aivan liian helppoa – siksi mainoksia täytyy saada näkyvämmille paikoille. Kuten tavallista, kokeilun tuloksien kerrotaan olevan rohkaisevia. Negatiivista palautetta ei kerrota tulleen.

Uutinen palautti mieleeni kokemukseni interaktiivisesta digi-tv:stä Canal Digitalin kanssa. Kanavalla nimeltään eTV pyöri viime talven ja kevään ajan sähköinen kauppapaikka. Kun digiboxista valitsi kanavan 27, ruudulle tuli näkyviin musiikkivideoita ja pienen odotuksen jälkeen vasemmassa yläkulmassa näkyvä kaukosäätimellä ohjattava ostosvalikko: “Osta CD, DVD, Tietokonepeli”. Vaihtoehtoina oli valita jotain valikosta tai jäädä katselemaan kanavan näyttämiä videoita.

Vaikka kanavan ohjelmatarjonta olikin etäisesti mielenkiintoisia, opin kanavia surffaillessa nopeasti loikkaamaan kanavan 27 yli. Suurimpana syynä oli kauppaohjelmiston latausviive: jos erehdyin jäämään kanavalle hieman pidemmäksi aikaa, digiboxi alkoi ladata kauppapaikkaohjelmistoa ja oli käytännössä jumiutunut parinkymmenen sekunnin ajan. Lataamisen jälkeen ruudulle ilmestyi aiemmin mainittu valikko kellumaan musiikkivideon päälle. Se ei ollut vielä kovin häiritsevä, mutta koska kanavan ensisijainen tarve oli tietysti saada ihmiset selailemaan tavaraluetteloita, valikko muistutteli vähän väliä olemassaolostaan vilkkumisella. Minulle asiakkaana välitetty viesti oli siis suurin piirtein: “jos tulit vain katsomaan videoita, etkä aio ostaa mitään, painu helvettiin hengailemasta kanavalta”.

Arvatenkaan kauppa ei käynyt, joten sen jälkeen kuoleman kielissä kiemurteleva levykauppa päätti turvautua uusiin keinoihin levittäytymällä naapurikanavalle. Eräänä iltana siirtyessäni E!-kanavalle, huomasin hämmästyksekseni ruudun alareunaa peittävän ison keltaisen laatikon ja tekstin: “Press SERV to launch interactive shop. This box will disappear in 30 seconds”. Mainitun näppäimen painallus latasi jo tutuksi käyneen kauppapaikan, odottaminen taas sai mainoslaatikon katoamaan lupauksien mukaisesti. Kyseessä oli siis klassinen pop-up-mainos.

Aluksi olin lähinnä huvittunut. Mainos oli mauton, mutta siitä ei ollut suoranaista haittaa samalla tavalla kuin eTV:n kauppapaikasta – latausviiveitä ei ollut ja pystyin siirtymään toiselle kanavalle halutessani. Mainos katosi luvatun ajan kuluttua. Mutta – yllätys, yllätys – ei mennyt aikaakaan, kun pop-up-mainos alkoi käydä hermoille. Kun naksuttelen kaukosäätimellä kanavalta toiselle, pysähdyn kanavalle silloin kun sieltä näyttää tulevan mielenkiintoista ohjelmaa. Saapuessani E!:lle näen kenties mielenkiintoisen trailerin, haastattelun yms, ja päätän jäädä katsomaan sitä. Bang! Ruutua peittää jättikokoinen banneri, joka vaatii huomiotani. Ohjelma toki näkyy bannerin takana, mutta katselukokemus on vähän kuin joku toikkaroisi television edessä. Pahimmassa tapauksessa palkki peittää jotain mielenkiintoista kuvassa näkyvää. Etkä saa sitä pois kuin odottamalla, jolloin alle jäänyt asiakin on jo mennyttä.

Nykyään eTV on historiaa. Kanava lopetti lähetyksensä kesäkuun alussa ja samalla hetkellä pop-up-mainos katosi myös E!:ltä. Päälletunkeva markkinointi tuskin aiheutti kanavan kuolemaa, vaan epäilen osasyyllisenä olleen myös ylihintaisen ja suppean tuotevalikoiman sekä käytettävyydeltään surkean kauppapaikkaohjelmiston. Tervemenoa. Toivottavasti joku oppi kuitenkin jotain mainosten käyttöliittymistä.

OK, ohjelmien päälle on tungettu tavaraa jo aikojen alusta. Vieraskielisten ohjelmien tekstitykset, kanavalogot ja television kuvaruutunäytöt ovat arkipäivää meidänkin telkkareissamme. Suuressa maailmassa sarjojen lopputekstit saatetaan supistaa puolikkaan ruudun kokoiseksi ja jäljelle jäävässä tilassa näytetään tietoja ja trailereita seuraavista ohjelmista. Kanavalogoissa on nähty animaatioita, lämpömittareita tai jopa mainoksia kanavan omista ohjelmista (“7 days until MTV Awards”). Uutiskanavat näyttävät listaa tuoreimmista uutisista tai osakekursseista ruudun alareunassa. Miksipä joukkoon ei sopisi myös paria mainosta tuomaan paljon kaivattuja roposia köyhän televisiokanavan lompakkoon?

Kaikilla on kokemuksia nettimainonnasta, jopa niin paljon että olemme oppineet katsomaan sisältöä bannermainoksien sijasta. Ja tässä on koko ongelman ydin. Eivät mainostajat maksa turhasta – he haluavat että heidän mainoksiaan katsotaan. Jos muu ei auta, lisätään kirkkaita värejä ja liikettä. “Katso TÄNNE! Älä katso sisältöä, KATSO MINUA!!”. Tämä lienee jo kaukana koristeista ja infolaatikoista.

Ehkäpä tulevaisuudessa saamme nauttia TV-viihteestä, jossa Mulder ja Scully hiiviskelevät synkässä metsässä oudon valoilmiön perässä samalla kun ruudun alareuna kiljuu keltaisena “K-KAUPASSA JUHLA-MOKKA TARJOUKSESSA 2,95”.

Netissä pop-up-mainokset käyvät nyt jo erittäin raskaasti hermoille. Mainostajat ideoivat jatkuvasti uusia innovatiivisempia keinoja tuoda tuotteiden ilosanomaa ulottuvillemme. Mainostaminen itsessään ei ole pahaa: se rahoittaa monia hyviä asioita. Mutta tapoja on monenlaisia – mielenkiintoisia ja ärsyttäviä. Jos joku mainostamistapa ärsyttää, älä jää kiristelemään hampaitasi vaan anna mainostajien kuulla kunniansa. Hiljainen hyväksyminen on positiivista palautetta.